5.7.2011

Kultaretki 2011, 8. päivä

Uusi ränni oli kunnossa ja aamusta pääsi sitä koittamaan. Muutaman lapiollisen ajan piti vähän säätää vesimäärää, kunnes löytyi sopiva kohta, joka tuotti sopivasti vettä ränniin.

Leveän rännin ongelma on siinä, että sitä pitää joko kallistaa tai pumpata enemmän vettä. Kumpikin on huono vaihtoehto, koska niillä pienimmät hiput vain karkaavat pois. Hieman kallistuksia piti säädellä sitten vielä lisää. Korkeat rihlat vaikeutti vielä kivien poistumista, joten koko aamupäivä meni vähän säätöhommiksi.

Sitten kaikki muuttui. Kertalapiollisen jälkeen kuului rutinaa, kun nousulauta irtosi kiinnikkeistä, nousi veden pinnalle, teki kunnon padon, joka sitten purkautuessaan heitti koko nousulaudan mennessään jokeen. Siellä se sitten kellui, kunnes ehdin rantaan. Siinä vaiheessa se oli jo virran pyörteissä ja matkalla alavirtaan parin metrin sekuntivauhtia. Että se siitä nousulaudasta.

Tuollaisen laudan tekeminen tällä leveydellä ei ole mikään parin minuutin juttu, joten suolla saattoi kuulua sanoja, joita yleensä julkisesti esitettämänä saattaisin hävetä heti paikan päällä, enkä vasta muutaman minuutin kuluttua.

Uusi lauta on vieläkin tekemättä, kun 2x10 tai 2x15 leveää lautaa ei niin vain löydy joka nurkasta. Onneksi on vanha kapea ränni, jonka olen laittanut valmiiksi kaiken varalta. Sillä sitten onnistui loppuillan kaivuut.

Huomenna pitää katsella, josko sellaista vielä jostain löytyisi, tai sitten pitää vain alkaa rakentamaan uutta nousulautaa jotenkin toisella tavalla. Onhan niitä vaihtoehtoja, mutta mukana olevat työkalut tekevät sen haasteellisemmaksi. Laudan pitäisi olla tasainen, ettei siihen hiput tartu, ja tasaisesti leikattu, että se ei pysäytä virtauksen kuljettamaa ainesta.


(Siirretty teksti toisesta blogista.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti