Otsikosta saattaa tulla lukijalle vaikka mitä mielleyhtymiä. Itselleni siitä tulee vain mieleen M. A. Nummisen kappale "Amalia menee kumikavaljerinsa kanssa saunaan". Totuus on kuitenkin hieman erilaista.
Ongelma on edelleen se pumpun ja joen väliin tuleva imuletku, joka oli pahasti lytyssä. Paksua muoviletkua kun ei oikein tuossa +5 °C lämpötilassa saa muokattua takaisin pyöreäksi, niin ainoa keino taitaa olla sen lämmittäminen. Siinä muotoiltuvuus palautuu hetkeksi, kunnes taas alle kymmenasteinen jokivesi sen jäähdyttää muotoon.
Nuotiolla mietin sitä lämmittäväni, mutta sen lämmitysvoima ei liene niin hallittavissa, että sitä voisi koittaa. Ajattelin sitten kuumaa vettä käyttää, mutta kun on sentäs lauantai ja saunapäivä, niin otin sen letkun sitten mukaan löylyihin. Siellä me sitten saunottiin ja kyllähän se letkun jännitys siitä laski ja muoto muuttui pyöreämmäksi. Nyt vielä viimeistelyt lattialämmityksen päällä ja huomenna aamupesulla sitä voikin sitten jo jäähdytellä ja toivoa, että pyöreä muoto jää.
Sain vielä seulan tuotua pois joelta. Alapuolen, siis veden virtaussuunnan mukaan alavirran puolella olevan tukijalan pituutta pitää pienentää. Tällä hetkellä se nostaa koko seulaa yli rännin reunan liian aikaisin, joten koko rakennelma on liian korkealla. Jalasta pitää katkaista vaaka-kiinnitysrauta, lyhentää pystytukia, ja hitsata vaakarauta takaisin paikalleen. Siinä on aamupäiväksi pientä näperreltävää, kun ensin saa pelit ja rensselit esiin. Painavin on tietenkin sadan kilon aggregaatti nostaa alas kärryistä.
Nyt on vielä vuorossa pullakahvit. Sitten voisikin miettiä, jaksaisiko sitä poiketa Saariselällä. Paikallisen grillin Rykimähampurilainen on yksi pakollisista tutustumiskohteista joka vuosi.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
30.6.2012
29.6.2012
Seula
Tänään alkoi tuntua ensimmäistä kertaa, että ollaan kesälomalla. Reilun neljän tunnin unien jälkeen oli kello 05 herätessä virtaa akussa 110%, ja niinpä aamu alkoikin varsin vauhdikkaasti aamukahvilla ja juustorieskalla. Virkeyttä riitti niin, että vasta aamu-tv:tä katsellessa ja pasianssia pelatessa tuli uudelleen uni ja heräsin sitten vasta yhdeksän aikaan, ja sain vasta siinä hetkessä pelin päättymään.
Hyvä olikin levätä, koska päivän ensimmäinen tehtävä valtauksella oli kuljettaa kaikki tarvittavat hilavitkuttimet ja kilkkeet kaivuupaikalle. Pumppu, putket, astiat, letkut ja työkalut piti kantaa suo kiertäen puolisen kilometriä. Muutamalla kerralla ja muutamilla suolla tapahtuneilla melkein mulimisilla siitä selvittiin, mutta sen verran kova homma oli, että parisen minuttia piti ventiloida vähän reippaammin.
Ensimmäisenä piti tietenkin pumppu tarkastaa. Imuletku, paksua muovia oleva viitisen metriä pitkä letku, oli talvisäilytyksessä taittunut niin pahasti litteäksi, että sen avaaminen olikin sitten ongelma. ihan pienellä puristelulla taitteet eivät auenneet, joten siihen piti valjastaa putkitongit. Niillä sai muotoa pyöreäksi, mutta niin kova taite on, että putki meni takaisin lyttyyn. Koitin laitella putkiklemmareita siihen, että saisi vähän muotoa pysymään, mutta eipä sekään juuri auttanut. Huomenna pitää tätä jatkaa vielä.4
Pumppu muuten toimi ihan hyvin. Lähti toisella vedolla käyntiin koko talven säilytyksen jälkeen. Kun ennen sitä oli siemenvesi laitetty pumppuun, niin pian sitten vesi jo virtasi eteenpäin. Lyttyyntynyt imuletku tosin vielä vähän haittasi menoa, joten ihan täyttä virtaamaa siihen ei saatu.
Seuraavaksi olikin sitten tauon paikka, ja se vietettiin kioskilla keittolounaalla. Siinä sitä tuli tankattua makkarakeittoa biopolttoaineeksi.
Hetken ruokalevon - ja kadonneen hytyshatun etsimisen - jälkeen voitiinkin sitten jatkaa rakentamista. Hyttyshattu oli nyt oleellinen juttu, koska ympärillä pyöri lämmenneen ja tyynemmän sään vuoksi muutamia kymmeniä (tuhansia) itikoita. Onneksi keli oli sen verran vielä viileä, että kerrospukeutumisella voi estää niiden pistoksia. Sellaisia hormooni-hyttysiä ei vielä ole tullut, että t-paidan ja päälipaidan läpi pistin ylttäisi. Ranteet on sitten avoimemmat, mutta saappaat suojaavat nilkkoja.
Mutta se ränni piti koota. Hyvin se menikin, kunhan vaan sai tasaisen paikan, jolle rännin alla oleva lautatuki saatiin asettumaan. Kun ränni oli asemoitu paikalleen, piti siihen tehdä reiät seulan kiinnikkeitä varten. Kun ne oli tehty, niin vastaavaan kohtaan aluslautaa piti porata reiät. Ikäväkseni sain vasta siinä havaita, että akkuporakoneen toinen akusto on lähestymässä luonnollista käyttöikää. Onneksi toisessa akustossa oli sen verran voimaa, että reiät saatiin tehtyä.
Kun sitten tärinävaimenninkumit oli kiinni ja seulaa nostettiin paikalleen, huomasin tapahtuneen mittavirheen. Olin laskenut, että rännin reunan korkeus olisi 25 cm, mutta se olikin vain 20 cm. Siitä seurasi, että seulan kohta, jonka olisi oltava rännin yläpuolella, olikin laskettua 3 cm sijaan hurjat 8 cm. Seulassa on korokejalat, jotka ovat nyt liian pitkät. Mietin tässä, että pitäisikö seula irroittaa, tuoda leiriin, katkaista korokejaloista 5 cm pois, ja hitsata tulilatta takaisin uuteen korkeuteen. Se ehkä olisi kauden tässä vaiheessa vielä järkevää.
Nyt on kuitenkin päivän tehtävät ohi ja vuorossa on saunomista ja lepäämistä. Nukutaan nyt yön yli ja katsotaan sitten sitä seulan kohtaloa uudelleen.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Hyvä olikin levätä, koska päivän ensimmäinen tehtävä valtauksella oli kuljettaa kaikki tarvittavat hilavitkuttimet ja kilkkeet kaivuupaikalle. Pumppu, putket, astiat, letkut ja työkalut piti kantaa suo kiertäen puolisen kilometriä. Muutamalla kerralla ja muutamilla suolla tapahtuneilla melkein mulimisilla siitä selvittiin, mutta sen verran kova homma oli, että parisen minuttia piti ventiloida vähän reippaammin.
Ensimmäisenä piti tietenkin pumppu tarkastaa. Imuletku, paksua muovia oleva viitisen metriä pitkä letku, oli talvisäilytyksessä taittunut niin pahasti litteäksi, että sen avaaminen olikin sitten ongelma. ihan pienellä puristelulla taitteet eivät auenneet, joten siihen piti valjastaa putkitongit. Niillä sai muotoa pyöreäksi, mutta niin kova taite on, että putki meni takaisin lyttyyn. Koitin laitella putkiklemmareita siihen, että saisi vähän muotoa pysymään, mutta eipä sekään juuri auttanut. Huomenna pitää tätä jatkaa vielä.4
Pumppu muuten toimi ihan hyvin. Lähti toisella vedolla käyntiin koko talven säilytyksen jälkeen. Kun ennen sitä oli siemenvesi laitetty pumppuun, niin pian sitten vesi jo virtasi eteenpäin. Lyttyyntynyt imuletku tosin vielä vähän haittasi menoa, joten ihan täyttä virtaamaa siihen ei saatu.
Seuraavaksi olikin sitten tauon paikka, ja se vietettiin kioskilla keittolounaalla. Siinä sitä tuli tankattua makkarakeittoa biopolttoaineeksi.
Hetken ruokalevon - ja kadonneen hytyshatun etsimisen - jälkeen voitiinkin sitten jatkaa rakentamista. Hyttyshattu oli nyt oleellinen juttu, koska ympärillä pyöri lämmenneen ja tyynemmän sään vuoksi muutamia kymmeniä (tuhansia) itikoita. Onneksi keli oli sen verran vielä viileä, että kerrospukeutumisella voi estää niiden pistoksia. Sellaisia hormooni-hyttysiä ei vielä ole tullut, että t-paidan ja päälipaidan läpi pistin ylttäisi. Ranteet on sitten avoimemmat, mutta saappaat suojaavat nilkkoja.
Mutta se ränni piti koota. Hyvin se menikin, kunhan vaan sai tasaisen paikan, jolle rännin alla oleva lautatuki saatiin asettumaan. Kun ränni oli asemoitu paikalleen, piti siihen tehdä reiät seulan kiinnikkeitä varten. Kun ne oli tehty, niin vastaavaan kohtaan aluslautaa piti porata reiät. Ikäväkseni sain vasta siinä havaita, että akkuporakoneen toinen akusto on lähestymässä luonnollista käyttöikää. Onneksi toisessa akustossa oli sen verran voimaa, että reiät saatiin tehtyä.
Kun sitten tärinävaimenninkumit oli kiinni ja seulaa nostettiin paikalleen, huomasin tapahtuneen mittavirheen. Olin laskenut, että rännin reunan korkeus olisi 25 cm, mutta se olikin vain 20 cm. Siitä seurasi, että seulan kohta, jonka olisi oltava rännin yläpuolella, olikin laskettua 3 cm sijaan hurjat 8 cm. Seulassa on korokejalat, jotka ovat nyt liian pitkät. Mietin tässä, että pitäisikö seula irroittaa, tuoda leiriin, katkaista korokejaloista 5 cm pois, ja hitsata tulilatta takaisin uuteen korkeuteen. Se ehkä olisi kauden tässä vaiheessa vielä järkevää.
Nyt on kuitenkin päivän tehtävät ohi ja vuorossa on saunomista ja lepäämistä. Nukutaan nyt yön yli ja katsotaan sitten sitä seulan kohtaloa uudelleen.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
28.6.2012
Lunta ja leiriä
Lunta. Räntää. +1°C. Muutama m/s pohjoistuulta. Siinä oli tämä päivä tiivistettynä iltapäivän tunneille asti.
Aamulla ensimmäistä kertaa ikkunasta katsoessani ensimmäinen havainto oli, että Saariselkä oli lumen peittämä. Seuraavana mieleen tuli, että olinkin kaukaa viisas, kun en ole ottanut autosta jääkrapaa ja lumiharjaa pois. Niille oli tarvetta kello 11 paikkeilla, kun lähdin ajelemaan kohti valtausta. Tiet oli siihen mennessä jo sulaneet märäksi, vaikka auton mittari näytti vielä paria lämpöastetta.
Yksi miellyttävä havinto leirissä oli heti nähtävillä: ei yhtään itikkaa. Seuraava havainto olikin karumpi: ei yhtään kuukkelia. Jostain syystä lähes kaikki lentävät puuttuivat. Myöhemmin joella käydessäni näin kyllä yhden hyttysen ja pari pikkulintua, mutta ei ollut enää västäräkkejä, joita ennen on ollut muutamia yksilöitä.
Sopuleitakaan ei ollut. Joitakin "mörrimöykkjen koloja" oli edelleen olemassa, joihin aikaisemmin sopulit ovat vilahtaneen pakoon, kun olen kulkenut liian läheltä niitä. Vinkuen ja vikisten kuin hännän päälle astuneen kiljaisun saattelemana ne ovat aina vilahtaneet näihin koloihin pakoon, mutta ainuttakaan rapinaa ei ollut enää kuuluvilla.
Saatiin onneksi tänään jotain valmistakin, kun suon yli kulkevaan, leiriin tulevaan letkuun saatiin jatkopalojen ja supistajien avulla puutarhaletku kiinni. Kukkasia sillä ei ole tarkoitus kastella, vaan saada vettä leirin pesupaikalle. Siinä sitä on hyvä puhdistaa kulkupelejä maantien ketunhiekasta, joka tarttuu takiaistakin paremmin auton maalipintaan, ja täyttää jokaista alustan koteloa ja listanväliä. Ketunhiekka on niin pientä hiekkaa ja savea, että hyvin menee pienimpiinkin muoviväleihin.
Kylmä sää pakotti korjaamaan leirissä olevaa vaunua, tai oikeastaan se on vanha työmaakoppi. Sen lämmityslaitteen huolto piti tehdä heti, että sisälämpö saataisiin siedettävälle tasolle. Siedettävä taukopaikka on yksi mukavuuksista, ja sitä parempi mukavuus, jos se on vaikka +15°C lämpöinen.
Ulkona on toki korkea laavupaikka ja siinä tulisija, mutta laavussa ei ole vielä suojaa. Avoin paikka ei paljoa tuulelta suojaa. Varmaan huomenna voisi sen laitella, niin nuotion äärellä voisi sitten myöhemmin viettää aikaa makkaraa paistellen. Ehkä huomenna voisi sen laitella paikalleen, jos siinä käytetty pressu löytyy. Tämä ei ole siis aito turvelaavu, vaan siitä hieman modernimpi versio, joka on helpompi purkaa talveksi talteen.
Tuli toki joellakin käytyä. Vettä näytti olevan sateiden jäljiltä ihan liiaksi asti. Joessa, siinä kaivuupaikan kohdalla, on ollut pohjassa oksa, joka on toiminut vesimittarina. Nyt koko oksaa ei näkynyt, eli joessa olisi sen mukaan vähintään metrin verran vettä, mutta penkasta arvioiden varmaankin 1,2 - 1,4 m on todellinen mitta. Kivi, jolla normaalisti vaskatessani istun, oli nyt kymmenkunta senttimetriä veden pinnan alapuolella. Pitää näemmä siihenkin laitella koroketta.
Kuviakin tuli otettua. Ne ovat tällä kertaa 3D-kuvia, joten tarvit siihen sini-puna-lasit, vaikka sellaiset pahvi-versiot. Osoite kuviin on:
https://picasaweb.google.com/reissuPetri/Lappi20123d
Huomenna on sitten vuorossa kaivuupaikan laitteleminen, jos vain sää on siihen riittävän kuiva. Siitä lisää ensi kerralla.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Aamulla ensimmäistä kertaa ikkunasta katsoessani ensimmäinen havainto oli, että Saariselkä oli lumen peittämä. Seuraavana mieleen tuli, että olinkin kaukaa viisas, kun en ole ottanut autosta jääkrapaa ja lumiharjaa pois. Niille oli tarvetta kello 11 paikkeilla, kun lähdin ajelemaan kohti valtausta. Tiet oli siihen mennessä jo sulaneet märäksi, vaikka auton mittari näytti vielä paria lämpöastetta.
Yksi miellyttävä havinto leirissä oli heti nähtävillä: ei yhtään itikkaa. Seuraava havainto olikin karumpi: ei yhtään kuukkelia. Jostain syystä lähes kaikki lentävät puuttuivat. Myöhemmin joella käydessäni näin kyllä yhden hyttysen ja pari pikkulintua, mutta ei ollut enää västäräkkejä, joita ennen on ollut muutamia yksilöitä.
Sopuleitakaan ei ollut. Joitakin "mörrimöykkjen koloja" oli edelleen olemassa, joihin aikaisemmin sopulit ovat vilahtaneen pakoon, kun olen kulkenut liian läheltä niitä. Vinkuen ja vikisten kuin hännän päälle astuneen kiljaisun saattelemana ne ovat aina vilahtaneet näihin koloihin pakoon, mutta ainuttakaan rapinaa ei ollut enää kuuluvilla.
Saatiin onneksi tänään jotain valmistakin, kun suon yli kulkevaan, leiriin tulevaan letkuun saatiin jatkopalojen ja supistajien avulla puutarhaletku kiinni. Kukkasia sillä ei ole tarkoitus kastella, vaan saada vettä leirin pesupaikalle. Siinä sitä on hyvä puhdistaa kulkupelejä maantien ketunhiekasta, joka tarttuu takiaistakin paremmin auton maalipintaan, ja täyttää jokaista alustan koteloa ja listanväliä. Ketunhiekka on niin pientä hiekkaa ja savea, että hyvin menee pienimpiinkin muoviväleihin.
Kylmä sää pakotti korjaamaan leirissä olevaa vaunua, tai oikeastaan se on vanha työmaakoppi. Sen lämmityslaitteen huolto piti tehdä heti, että sisälämpö saataisiin siedettävälle tasolle. Siedettävä taukopaikka on yksi mukavuuksista, ja sitä parempi mukavuus, jos se on vaikka +15°C lämpöinen.
Ulkona on toki korkea laavupaikka ja siinä tulisija, mutta laavussa ei ole vielä suojaa. Avoin paikka ei paljoa tuulelta suojaa. Varmaan huomenna voisi sen laitella, niin nuotion äärellä voisi sitten myöhemmin viettää aikaa makkaraa paistellen. Ehkä huomenna voisi sen laitella paikalleen, jos siinä käytetty pressu löytyy. Tämä ei ole siis aito turvelaavu, vaan siitä hieman modernimpi versio, joka on helpompi purkaa talveksi talteen.
Tuli toki joellakin käytyä. Vettä näytti olevan sateiden jäljiltä ihan liiaksi asti. Joessa, siinä kaivuupaikan kohdalla, on ollut pohjassa oksa, joka on toiminut vesimittarina. Nyt koko oksaa ei näkynyt, eli joessa olisi sen mukaan vähintään metrin verran vettä, mutta penkasta arvioiden varmaankin 1,2 - 1,4 m on todellinen mitta. Kivi, jolla normaalisti vaskatessani istun, oli nyt kymmenkunta senttimetriä veden pinnan alapuolella. Pitää näemmä siihenkin laitella koroketta.
Kuviakin tuli otettua. Ne ovat tällä kertaa 3D-kuvia, joten tarvit siihen sini-puna-lasit, vaikka sellaiset pahvi-versiot. Osoite kuviin on:
https://picasaweb.google.com/reissuPetri/Lappi20123d
Huomenna on sitten vuorossa kaivuupaikan laitteleminen, jos vain sää on siihen riittävän kuiva. Siitä lisää ensi kerralla.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
27.6.2012
Matkalla yhden kilobitin verran
Nyt on sitten 1024 km ajettu ja perille saavuttiin tänään klo 01. Ulkona oli raikas +5°C lämpötila, joskin hieman kostea. Kuinka ollakaan it-hörhölle sopivasti, mutta matkaa kotipihasta valtaukselle on muuten tuon auton mittarin mukaan tasan 1024, eli 1 kilo bitteinä.
Keli oli sen verran suotuisa, että pääsi ajamaan juuri siinä poutaisessa osassa. Sadetta näkyi molemmilla puolilla, mutta pilvet siirtyivät aina ajoreitiltä sivuun. Kaiken lisäksi liikenne oli poikkeuksellisen rauhallista, ainoastaan pari kertaa oli tilanne, jossa jo tuli mielessäni kerrattua opetuksia liikenneonnettomuuden sattuessa. Ja se kerta, kun ohittaja osittain kiilasi ja väistin penkereelle.
Kerran tuosta mietittiinkin, että mikä ihmeen kiireen piru niitä kuljettajia riivaa. Tein tuon kysymyksen matkustajille, joilta tulikin muutaman minuutin hiljaisuudessa mietittyään vastaus: "Jos siellä on alennusmyynnit."
Tänään on tilane sään osalta parantunut. Yhtä kosteaa on edelleen, mutta äskettäin auton mittari näytti jo +5,5°C. Lineaarinen ennustemalli lupaa shortsikelejä sitten poislähdön aikoihin.
Perinteet osoittautuivat jälleen varmimmaksi ennusteeksi. Tänään on tullut jo haettua muutamia tarvikkeita Ivalosta. Oli niitä kotonakin, mutta siellä ne ovat edelleen. Onneksi ei mistään kovin isosta ja arvokkaasta tarvikkeesta, joita onneksi saa täältäkin. Klemmareita ja yksi välimuhvi on sitten varalla kotivarastossa. Tai siis ne olen jo tunnistanut unohtaneeni tähän mennessä.
Nyt sitten on vuorossa saunan lämmitys, ja sen jälkeen juustoleipää lakkahillolla. Nämäkin ovat niitä siirtymäriitin perinteitä.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Keli oli sen verran suotuisa, että pääsi ajamaan juuri siinä poutaisessa osassa. Sadetta näkyi molemmilla puolilla, mutta pilvet siirtyivät aina ajoreitiltä sivuun. Kaiken lisäksi liikenne oli poikkeuksellisen rauhallista, ainoastaan pari kertaa oli tilanne, jossa jo tuli mielessäni kerrattua opetuksia liikenneonnettomuuden sattuessa. Ja se kerta, kun ohittaja osittain kiilasi ja väistin penkereelle.
Kerran tuosta mietittiinkin, että mikä ihmeen kiireen piru niitä kuljettajia riivaa. Tein tuon kysymyksen matkustajille, joilta tulikin muutaman minuutin hiljaisuudessa mietittyään vastaus: "Jos siellä on alennusmyynnit."
Tänään on tilane sään osalta parantunut. Yhtä kosteaa on edelleen, mutta äskettäin auton mittari näytti jo +5,5°C. Lineaarinen ennustemalli lupaa shortsikelejä sitten poislähdön aikoihin.
Perinteet osoittautuivat jälleen varmimmaksi ennusteeksi. Tänään on tullut jo haettua muutamia tarvikkeita Ivalosta. Oli niitä kotonakin, mutta siellä ne ovat edelleen. Onneksi ei mistään kovin isosta ja arvokkaasta tarvikkeesta, joita onneksi saa täältäkin. Klemmareita ja yksi välimuhvi on sitten varalla kotivarastossa. Tai siis ne olen jo tunnistanut unohtaneeni tähän mennessä.
Nyt sitten on vuorossa saunan lämmitys, ja sen jälkeen juustoleipää lakkahillolla. Nämäkin ovat niitä siirtymäriitin perinteitä.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
25.6.2012
Laiva on lastattu
Vuoden jälkeen on taas aika valmistella uutta kesäloman viettoa pohjoisessa kultaa kaivamassa. Toki osa ajasta menee kuvaamisessakin, eli niitäkin on tiedossa.
Auto on tosiaankin nyt saatu lastattua tarvikkeilla, ja aina jotain unohtuu ja mukaan tulee joitain tarpeetontakin. Siihen kannattaa totutella, vaikka miten suunnittelisi etukäteen. Muistan hyvinkin joskus miettineeni autoa sitten tyhjentäessä, että "jaaha, oli tällainenkin matkassa".
Tämän vuoden kokeilu on ränniin tuleva seula, jolla on tarkoitus erotella maa-ainesta. Seulasta menee läpi noin 15 mm muruset, jotka sitten ränniä pitkin kulkevat veden voimalla rihloihin. Sitä isommat kivet seula erottelee pois, niin ne ei sitten tuki rihloja. Seulassa on kyhäelmä siipiä, jotka ohjaavat kivet pois rännin ulkopuolelle.
Tuo seula on oiva apu, kun siihen voi useamman lapiollisen maata laitella seulottuun yläpuolisella vedellä, eikä sitä tarvi enää parin lapiollisen jälkeen mennä itse perkaamaan. Muutaman jälkeen voi sitten koko seulan siivota haralla, joten ei siinäkään tarvitse selkää rasitella kumartumisilla.
Pitääpä tänä vuonna ottaa muutamia videopätkiä tuon seulan ja rihlojen toiminnasta. Pitää koittaa tehdä hidastusvideo siitä, niin voi sillä helposti havainnollistaa, miten hydrodynaamisia voimia valjastetaan jalometallien etsinnässä ja erottelussa. Jos lapsena olet kaivanut kuravesiojia pihaan, tai katsellut miten vesi läiskyää kuralävessä siihen hypätessä, niin tuo veden ja hiekan yhteispeli voi olla jopa kiinnostavaa katseltavaa.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Auto on tosiaankin nyt saatu lastattua tarvikkeilla, ja aina jotain unohtuu ja mukaan tulee joitain tarpeetontakin. Siihen kannattaa totutella, vaikka miten suunnittelisi etukäteen. Muistan hyvinkin joskus miettineeni autoa sitten tyhjentäessä, että "jaaha, oli tällainenkin matkassa".
Tämän vuoden kokeilu on ränniin tuleva seula, jolla on tarkoitus erotella maa-ainesta. Seulasta menee läpi noin 15 mm muruset, jotka sitten ränniä pitkin kulkevat veden voimalla rihloihin. Sitä isommat kivet seula erottelee pois, niin ne ei sitten tuki rihloja. Seulassa on kyhäelmä siipiä, jotka ohjaavat kivet pois rännin ulkopuolelle.
Tuo seula on oiva apu, kun siihen voi useamman lapiollisen maata laitella seulottuun yläpuolisella vedellä, eikä sitä tarvi enää parin lapiollisen jälkeen mennä itse perkaamaan. Muutaman jälkeen voi sitten koko seulan siivota haralla, joten ei siinäkään tarvitse selkää rasitella kumartumisilla.
Pitääpä tänä vuonna ottaa muutamia videopätkiä tuon seulan ja rihlojen toiminnasta. Pitää koittaa tehdä hidastusvideo siitä, niin voi sillä helposti havainnollistaa, miten hydrodynaamisia voimia valjastetaan jalometallien etsinnässä ja erottelussa. Jos lapsena olet kaivanut kuravesiojia pihaan, tai katsellut miten vesi läiskyää kuralävessä siihen hypätessä, niin tuo veden ja hiekan yhteispeli voi olla jopa kiinnostavaa katseltavaa.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)