Jokunen viikko sitten minulta kysyttiin, että milloin olen aloittanut tämän kesän kaivuiden suunnittelun, ja vastasin, että viime vuoden elokuussa.
Ja tottahan se on. Rumpu toimi ihan hyvin, mutta kahden polttoaineen käyttö oli hieman hankalaa: dieseliä aggregaattiin ja bensiiniä vesipumppuun. Lisäksi aggregaatti oli kuljetettava jonkinmoisen matkan verran lähemmäksi kaivuupaikkaa, joten siihen kului jo turhaa aikaa ja vaivaa.
Päätin sitten, että tänä vuonna olisi käytettävissä sähkötoiminen vesipumppu ja sopivan mittainen kaapeli, että painavan aggregaatin saa jätettyä lähemmäksi leiriä, ja josta sitten kaapeli riittää montulle. Näille laitteille tuo nykyinen vetomatka ei ole ongelma, vaikka siinä hieman häviötä tuleekin.
Sopiva pumppu löytyi alkuvuodesta. Nyt käytössä ollut polttomoottorikäyttöinen tuottaa max 600 l/min, mutta todellisuudessa sitä käytettiin vain hyvin pienillä kierroksilla, ja sitäkin vielä rajoitettiin palloventtiileillä. Todellisuudessa tuottoa taisi olla 100 - 150 l/min enintään, josta sitten letkujen vuotoon kului jo osa.
Uppopumppu olisi ollut hyvä vaihtoehto, koska ne kestää vedessä olevaa hiekka ja hiesua, mutta niissä on kahta ongelmaa: tuotto ja käyttöaika. Normaalit uppopumput - siis halvat perusmallit - tuottavat alle 60 l/min, ja niitä voi käyttää useimmiten enintään 2 tuntia kerralla. Jatkuvatoimisten ja noin 100 l/min tuottavien hinnat pompsahtivat sitten pitkälle toiselle tuhannelle eurolle.
Vesirengaspumput taas voi toimia pitkiä aikoja, mutta niiden tuotto on rajallinen. Vakio-osien puolesta se olisi hyvä vaihtoehto, mutta kohtuupainoisten tuotto jää reilusti alle 100 l/min tasolle.
Näin ollen sitten piti löytää sopiva keskipakopumppu. Sellaisen tuotto on ihan siedettävää, ja nyt valituksi tulleen kohdalla se on luokkaa 60 - 150 l/min. Tätä varten hankin vielä taajuusmuuttajan, jolla voi pumpun pyörimistä säätää, jolloin tuottoa on helppo mitoittaa sen jälkeen, kun tarvittavat letkut on kiinni.
Taajuusmuuttaja .. joopa, siitä pitää joskus kirjoittaa ihan oma tarina.
Lopputulos on kuitenkin nyt se, että sekä rumpu että pumppu toimivat sähköllä, ja tällä hetkellä kaapelia on satakunta metriä. Näillä pitäisi saada veto leiristä lyhintä reittiä montulle, joskin parille kosteammalle kohdalle pitää pienet pukit laittaa johtojen tuentaan.
Se vanhempi bensiinikäyttöinen pumppu jää toisen pikkurännin käyttöön. Sillä voi sitten kierrellä aluetta läpi ja tutkailla, mistä kohtaa seuraavaksi kannattaisi kaivaa.
