Tänään oli ensimmäinen "turistipäivä". Sää oli sen verran sateinen ja kostea pitkään, että lähdettiin kiertämään autolla pientä lenkkiä Utsjoki-Nuorgam-Tana-Utsjoki-Karigasniemi-Saariselkä.
Olihan se mukava nähdä tuttuja paikkoja jälleen. Sen verran oli paikat muuttuneet viimeisestä, että puusto oli nyt selvemmin maisemien tiellä. Ei ne viimeksi 30 vuotta sitten olleet noin korkeita.
Huomenna pitäisi poiketa Rovaniemellä.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
18.7.2011
17.7.2011
Kultaretki 2011, 20. päivä
Tänään tapahtui aika vähän, jos sitäkään. Aamu meni pitkälle loikoiluun, lomastahan tässä on kyse. Ja nuo sormet vaivasivat vieläkin, joten mitään ihmeellistä sorminäppäryyttä ei voinut osoittaa senkään takia.
Leirissä kuitenkin piti poiketa hieman siivoilemassa paikkoja ja pakkailemassa tavaroita talvisäilytykseen. Pientä pintaremonttia ei siinä ollut tarkoitus tehtävän, joten pressujen kireydet ja vesiastioiden tyhjennykset kuuluivat vain ohjelmaan.
Kausi vaihtuu nyt loppuajaksi enemmän turistiksi. Pitää loppuajan reissuista vielä jotain kirjoitella.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Leirissä kuitenkin piti poiketa hieman siivoilemassa paikkoja ja pakkailemassa tavaroita talvisäilytykseen. Pientä pintaremonttia ei siinä ollut tarkoitus tehtävän, joten pressujen kireydet ja vesiastioiden tyhjennykset kuuluivat vain ohjelmaan.
Kausi vaihtuu nyt loppuajaksi enemmän turistiksi. Pitää loppuajan reissuista vielä jotain kirjoitella.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
16.7.2011
Kultaretki 2011, 19. päivä
Tänään oli sitten sattumusten sarja.
Pääsin aikaisin joelle ja ajattelin kaivaa sitten koko päivän, kun keli oli yksi parhaimmista. Tunnin siinä kaivettuani nousin montusta - tai siis yritin nousta montusta - ja kuinkas ollakaan, penkka petti ja kaaduin suoraan eteen maahan. Mitään muuten ei olisi ongelmaa, mutta lapio vasemmassa kädessä kolhasi sitten saman käden nimetöntä kiveä päin niin, että kynnen sivu painautui sisään ja vertahan sieltä tuli.
Näppäränä laitoin siihen suojan, mutta kosketuskipeä se oli. Jälleen näppäränä ajattelin, että vaihdan puolisuutta ja kaivan vasemmalla puolella. Tämähän luonnistuu hyvin, kun voi välttää oikean käden käyttöä.
Hieman ennen puolta päivää piti jälleen nousta perkaamaan ränniä, kun sinne tuli juuria tukkimaan seulaa. Ja kuinka ollakaan, sama penkka petti toiselta puolelta kuin edelliselläkin nousukerralla. Tällä kertaa löin vasemman käden nimettömän suoraan kiveä päin ja sama juttu, kynsi leikkasi läpi ja jälleen sitä samaa punaista nestettä vuoti ulos.
Havukka-ahon ajattelija mietti, onko etelämaissa ihmisiä, joilla olisi neljä kättä; normaalien käsien lisäksi välikäsiksi kutsumansa toinen pari. Minulla niitä ei ole, joten tällä kertaa loppuivat terveet kädet toiseen loukkaantumiseen. Mitäpä siinä sitten enää muuta, kuin kosketuskipeiden sormien kanssa koittaa saada laitteet peittoon ja siivottua paikka jotenkin siedettävään tilaan. Pitää muutaman päivän päästä mennä laitteleen paikat talvikuntoon, kunhan siihen mennessä sormien punerrus helpottaa.
On muuten mielenkiintoista kirjoittaa tätä juttua 8-sormijärjestelmällä. 10-sormisuuttakaan en osaa, mutta kipeytyneet sormet merkkaavat kyllä, kun niillä koittaa tekstiä tuottaa.
Mitäpä tässä sitten sen enempää, kuin lähtemään matkailemaan paikkoja. Päätin suunnistaa Nellimiin ja tutustua siellä paikkoihin. Tukkien uittorännillä oli mielenkiintoista käydä katsomassa, millainen se sitten oikeastaan on.
Matka uittorännille onnistui hyvinkin. Loppumatkasta on tosin mäki, jossa on ruovittu niin paljon, että nousu sieltä pois oli mielenkiintoinen kokemus. Mäen jyrkkyys lisäsi omaa viehätystään, mutta kyllähän se kertayrittämällä sieltä pois tuli.
Loppupäivästä sormet oli vielä punertavammat, joten eiköhän tämän vuoden kausi ollut sitten tässä. Loppuajasta paikalla on muutamia vieraita, joiden kanssa liikutaan. Kaivamassakin käydään, mutta se nyt on vain lähinnä näytösluonteista toimintaa.
Päättäjäisten päivällinen olikin sitten nuotion ääressä nautittu gurmee-ateria, jonka makuelämys muodostui huonosti hiiltyneiden puiden tuottamasta vienosta savun mausta. Siinähän se kuitenkin meni, muutaman kuukkelin ja yhden hiiren kanssa nautiskellessa. Jotain aterian ominaisuudesta voisi aavistella yli lentäneesä korpista. Olikohan se nähnyt jotain mielestään itselleen sopivaksi katsomaa ateriaa ...
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Pääsin aikaisin joelle ja ajattelin kaivaa sitten koko päivän, kun keli oli yksi parhaimmista. Tunnin siinä kaivettuani nousin montusta - tai siis yritin nousta montusta - ja kuinkas ollakaan, penkka petti ja kaaduin suoraan eteen maahan. Mitään muuten ei olisi ongelmaa, mutta lapio vasemmassa kädessä kolhasi sitten saman käden nimetöntä kiveä päin niin, että kynnen sivu painautui sisään ja vertahan sieltä tuli.
Näppäränä laitoin siihen suojan, mutta kosketuskipeä se oli. Jälleen näppäränä ajattelin, että vaihdan puolisuutta ja kaivan vasemmalla puolella. Tämähän luonnistuu hyvin, kun voi välttää oikean käden käyttöä.
Hieman ennen puolta päivää piti jälleen nousta perkaamaan ränniä, kun sinne tuli juuria tukkimaan seulaa. Ja kuinka ollakaan, sama penkka petti toiselta puolelta kuin edelliselläkin nousukerralla. Tällä kertaa löin vasemman käden nimettömän suoraan kiveä päin ja sama juttu, kynsi leikkasi läpi ja jälleen sitä samaa punaista nestettä vuoti ulos.
Havukka-ahon ajattelija mietti, onko etelämaissa ihmisiä, joilla olisi neljä kättä; normaalien käsien lisäksi välikäsiksi kutsumansa toinen pari. Minulla niitä ei ole, joten tällä kertaa loppuivat terveet kädet toiseen loukkaantumiseen. Mitäpä siinä sitten enää muuta, kuin kosketuskipeiden sormien kanssa koittaa saada laitteet peittoon ja siivottua paikka jotenkin siedettävään tilaan. Pitää muutaman päivän päästä mennä laitteleen paikat talvikuntoon, kunhan siihen mennessä sormien punerrus helpottaa.
On muuten mielenkiintoista kirjoittaa tätä juttua 8-sormijärjestelmällä. 10-sormisuuttakaan en osaa, mutta kipeytyneet sormet merkkaavat kyllä, kun niillä koittaa tekstiä tuottaa.
Mitäpä tässä sitten sen enempää, kuin lähtemään matkailemaan paikkoja. Päätin suunnistaa Nellimiin ja tutustua siellä paikkoihin. Tukkien uittorännillä oli mielenkiintoista käydä katsomassa, millainen se sitten oikeastaan on.
Matka uittorännille onnistui hyvinkin. Loppumatkasta on tosin mäki, jossa on ruovittu niin paljon, että nousu sieltä pois oli mielenkiintoinen kokemus. Mäen jyrkkyys lisäsi omaa viehätystään, mutta kyllähän se kertayrittämällä sieltä pois tuli.
Loppupäivästä sormet oli vielä punertavammat, joten eiköhän tämän vuoden kausi ollut sitten tässä. Loppuajasta paikalla on muutamia vieraita, joiden kanssa liikutaan. Kaivamassakin käydään, mutta se nyt on vain lähinnä näytösluonteista toimintaa.
Päättäjäisten päivällinen olikin sitten nuotion ääressä nautittu gurmee-ateria, jonka makuelämys muodostui huonosti hiiltyneiden puiden tuottamasta vienosta savun mausta. Siinähän se kuitenkin meni, muutaman kuukkelin ja yhden hiiren kanssa nautiskellessa. Jotain aterian ominaisuudesta voisi aavistella yli lentäneesä korpista. Olikohan se nähnyt jotain mielestään itselleen sopivaksi katsomaa ateriaa ...
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
15.7.2011
Kultaretki 2011, 18. päivä
Tänään jatkoin samaa paikka, mitä eilenkin. Tulos oli tosin hyvin laiha. Oikeastaan ainoa mainittava tapaus oli jumauttaa sormella suoraan rännitukea päin, ja nyt oikean käden keskisormen käyttö on vähän vaivalloista. Jopa tämä kirjoittaminenkin on vaikeaa, kun tajuaa, miten paljon keskisormea tarvitaan kirjoittamisessa.
Kivun saatelemana lähdin sitten iltapäiväksi vain ajeleen. Pari paikkaa pitäisi käydä katsomassa. Ensimmäinen löytyikin hyvin, enkä paljoa edes eksynyt reitistä. Toinen paikka on vähän hakusessa, kun sateen tuomat tulvavedet olivat syöneet tien ajouraa niin paljon, ettei tuolla normiautolla enää niistä yli päästä.
Kolmas kohde oli käydä katsomassa Kulmakurulle johtavaa tietä. Reitti oli aika hyvä metsätie, kunnes sitten vajaa kilometri ennen päätepistettä löytyi puoliksi sortunut silta, josta en yksin viitsi yrittää yli. On siinä ajolankkuja valmiina, mutta renkaiden sihtaaminen ja ajaminen samaan aikaan voi ylittää minunkin kyvyt.
Koitin tuossa vaskata päivän saaliin ja tuntuu, että tänään oli huonoimpia päiviä. Pientä milligramaluokan tavaraa tulee muutamia, mutta yhteensä saalis jäi alle grammaan. Pitäisi varman kehitellä uutta suuntaa, tai koittaa vain syvemmälle. Pitää huomenna kehitellä uusia ajatuksia.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Kivun saatelemana lähdin sitten iltapäiväksi vain ajeleen. Pari paikkaa pitäisi käydä katsomassa. Ensimmäinen löytyikin hyvin, enkä paljoa edes eksynyt reitistä. Toinen paikka on vähän hakusessa, kun sateen tuomat tulvavedet olivat syöneet tien ajouraa niin paljon, ettei tuolla normiautolla enää niistä yli päästä.
Kolmas kohde oli käydä katsomassa Kulmakurulle johtavaa tietä. Reitti oli aika hyvä metsätie, kunnes sitten vajaa kilometri ennen päätepistettä löytyi puoliksi sortunut silta, josta en yksin viitsi yrittää yli. On siinä ajolankkuja valmiina, mutta renkaiden sihtaaminen ja ajaminen samaan aikaan voi ylittää minunkin kyvyt.
Koitin tuossa vaskata päivän saaliin ja tuntuu, että tänään oli huonoimpia päiviä. Pientä milligramaluokan tavaraa tulee muutamia, mutta yhteensä saalis jäi alle grammaan. Pitäisi varman kehitellä uutta suuntaa, tai koittaa vain syvemmälle. Pitää huomenna kehitellä uusia ajatuksia.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
14.7.2011
Kultaretki 2011, 17. päivä
Tänään oli yksi tuotteliaimmista päivistä. Aamulla sää oli todella mukava, juuri kymmenen asteen paikkeilla ja tuulta sen verran, että hyttyset pysyivät poissa. Tuloskin oli sen mukaista. Aamulla tosin ensimmäinen tehtävä oli poistaa montuun tullut vesi. Tällä kertaa sitä oli parisen kuutiota, kun monttua on kaivettu alaspäin enemmän. Penkassa näkyi valumajälki, joten sieltähän se on tullut.
Rinteestä lähti kuitenkin muutama sata litraa jälleen ränniin. Muutamien lapiollisten jälkeen seulaa pitää perata. Ongelmaksi on tullut maassa olevat juuret ja kasvinosat. Kun tuo seula on vain käsikäyttöinen ja makaava, niin se tukkeutuu hyvin nopeasti ja se saa patoja aikaan. Liian nopeasti lapiointi on yksi pahimmista ongelmista. Ei saa olla liian ahkera. Ensi kerralle pieni kaasupoltin olisi hyvä, koska sillä saa kasviperäisen materiaalin seulasta poltettua aika nopeasti pois.
Puolenpäivän aikaan oli rihlat täynnä tavaraa, eli oli aika tyhjentää materiaali saaviin talteen huuhdottavaksi. Siinä vaskatessa tuli sitten isoin jytky tähän asti: kuutisen milliä pitkä hippu. Vaakaa ei tullut mukaan, joten painoa sille en vielä tiedä. Siinä se vain hiekasta nousi esiin vaskatessa ja paistoi esiin kuin porkkana munakkaasta.
Tuosta tuli sen verran hyvä mieli, että sitähän piti lähteä samantien lounaalle. Toisaalta tuntui pumpun bensa käymään vähiin, joten piti sitäkin hakea samalla reissulla. Lounaaksi ollut keitto oli maukasta ja juttukin siinä jälleen alkoi. Tällä kertaa keskustelimme yleisestä hintatasosta ja sen kehityksestä.
Loppupäivä menikin sitten siinä kaivaessa rauhakseltaan. Penkka tosin sortui parikin kertaa, mutta hyvää siinä oli, ettei tarvinnut hakkua maan pehmittämiseen. Loppu olikin vain raakaa työtä, kun sen siinä sitten rännitin. Rihloissa oli taas hyvä kerta-annos, joten tyhjennys, kokoaminen ja vaskaaminen seuraavaksi.
Taivaanrantaan nousi sen verran tummaa pilveä, että vaskaaminen jäi ja lähdin viimeinkin iltasella takaisin kämpille. Myönnän, että iltapalaksi otettu burgeri väsytti sen verran, että tunnin torkut tuntuivat aika makeilta.
Nyt enää viimeistelyt, akut lataukseen ja huomista odottamaan. Siellä on vielä osa sannasta vaskaamatta. Olisiko siinä huomiselle jotain uutta yllätystä.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Rinteestä lähti kuitenkin muutama sata litraa jälleen ränniin. Muutamien lapiollisten jälkeen seulaa pitää perata. Ongelmaksi on tullut maassa olevat juuret ja kasvinosat. Kun tuo seula on vain käsikäyttöinen ja makaava, niin se tukkeutuu hyvin nopeasti ja se saa patoja aikaan. Liian nopeasti lapiointi on yksi pahimmista ongelmista. Ei saa olla liian ahkera. Ensi kerralle pieni kaasupoltin olisi hyvä, koska sillä saa kasviperäisen materiaalin seulasta poltettua aika nopeasti pois.
Puolenpäivän aikaan oli rihlat täynnä tavaraa, eli oli aika tyhjentää materiaali saaviin talteen huuhdottavaksi. Siinä vaskatessa tuli sitten isoin jytky tähän asti: kuutisen milliä pitkä hippu. Vaakaa ei tullut mukaan, joten painoa sille en vielä tiedä. Siinä se vain hiekasta nousi esiin vaskatessa ja paistoi esiin kuin porkkana munakkaasta.
Tuosta tuli sen verran hyvä mieli, että sitähän piti lähteä samantien lounaalle. Toisaalta tuntui pumpun bensa käymään vähiin, joten piti sitäkin hakea samalla reissulla. Lounaaksi ollut keitto oli maukasta ja juttukin siinä jälleen alkoi. Tällä kertaa keskustelimme yleisestä hintatasosta ja sen kehityksestä.
Loppupäivä menikin sitten siinä kaivaessa rauhakseltaan. Penkka tosin sortui parikin kertaa, mutta hyvää siinä oli, ettei tarvinnut hakkua maan pehmittämiseen. Loppu olikin vain raakaa työtä, kun sen siinä sitten rännitin. Rihloissa oli taas hyvä kerta-annos, joten tyhjennys, kokoaminen ja vaskaaminen seuraavaksi.
Taivaanrantaan nousi sen verran tummaa pilveä, että vaskaaminen jäi ja lähdin viimeinkin iltasella takaisin kämpille. Myönnän, että iltapalaksi otettu burgeri väsytti sen verran, että tunnin torkut tuntuivat aika makeilta.
Nyt enää viimeistelyt, akut lataukseen ja huomista odottamaan. Siellä on vielä osa sannasta vaskaamatta. Olisiko siinä huomiselle jotain uutta yllätystä.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
13.7.2011
Kultaretki 2011, 16. päivä
Tänään aamulla oli +4°C lämmintä, tuuli pohjoisesta noin 10 m/s. Ei hyvältä luvannut, joten ensimmäisenä piti sitten vain torkkuilla pitkään ja etsiskellä sopivia ajankuluja. Yksi niistä on matkailla ja niinpä ensimmäiseksi piti poiketa Inarissa. Tuon reissun aikana sää parani jo - eli siis sade loppui - ja puolenpäivän jälkeen pääsin takaisin joelle.
Toin mukana pienen verkon, jota ajattelin käyttää seulanan rännin pohjalla. Kun verkko on kovin kevyttä, niin se vain pitää pitää rännin pohjalla ja aika käsivälitteisesti perata maata siinä. Hyvin se kuitenkin toimi, kun rihloihin tuli nyt vain pienijakoista hiekkaa, mitä seulan silmäkoosta läpi pääsee.
Sateiden jälkeen Harrijoen pinta oli noussut 60-70 cm. Paikka, jossa istun huuhtoessani, oli nyt yli saapaanvarren verran veden alla. Kaivuumonttu oli täyttynyt yli saappaanvarren verran vedellä, joten siellä kaivaminen on ilman tyhjentämistä mahdotonta. Onneksi konevoimalla veden saa pois muutamassa minuutissa.
Huomenna ajattelin jatkaa kaivamista samasta paikasta ja kokeilla tuon seulan käyttöä. Pitää ensi vuodeksi kehitellä siitä enemmän automaattinen, ettei sen käyttön kulu tällä tavalla turhaa aikaa. Nyt tosin se antaa hyvän tauon lapiotyöhön, kun voi hetken vetää henkeä kiviä heitellessä.
Täytyykin muistaa ottaa mukaan jalusta, niin voisi vaikka koittaa ottaa tilannevideota tuosta rihlan toiminnasta. Se on aika mielenkiintoinen hydrodynaaminen vekotin lopulta. Pieni takapyörre näytti nyt niin toimivalta, että jos siitä onnistuisi saamaan vaikka hyvän kuvan näytille.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Toin mukana pienen verkon, jota ajattelin käyttää seulanan rännin pohjalla. Kun verkko on kovin kevyttä, niin se vain pitää pitää rännin pohjalla ja aika käsivälitteisesti perata maata siinä. Hyvin se kuitenkin toimi, kun rihloihin tuli nyt vain pienijakoista hiekkaa, mitä seulan silmäkoosta läpi pääsee.
Sateiden jälkeen Harrijoen pinta oli noussut 60-70 cm. Paikka, jossa istun huuhtoessani, oli nyt yli saapaanvarren verran veden alla. Kaivuumonttu oli täyttynyt yli saappaanvarren verran vedellä, joten siellä kaivaminen on ilman tyhjentämistä mahdotonta. Onneksi konevoimalla veden saa pois muutamassa minuutissa.
Huomenna ajattelin jatkaa kaivamista samasta paikasta ja kokeilla tuon seulan käyttöä. Pitää ensi vuodeksi kehitellä siitä enemmän automaattinen, ettei sen käyttön kulu tällä tavalla turhaa aikaa. Nyt tosin se antaa hyvän tauon lapiotyöhön, kun voi hetken vetää henkeä kiviä heitellessä.
Täytyykin muistaa ottaa mukaan jalusta, niin voisi vaikka koittaa ottaa tilannevideota tuosta rihlan toiminnasta. Se on aika mielenkiintoinen hydrodynaaminen vekotin lopulta. Pieni takapyörre näytti nyt niin toimivalta, että jos siitä onnistuisi saamaan vaikka hyvän kuvan näytille.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
12.7.2011
Kultaretki 2011, 15. päivä
Tämän aamun sää oli suhteellisen kostea, vaikka nyt ihan sadetta ei ollut. Minusta tuntui, että sumu olisi ollut vaan paksua, "sumu satoi maahan" tyylinen ilma. Joella on sen verran suojaisaa, ettei ihan pieni sadekaan siellä tunnu.
Lämmän puolesta oli viileää, taisi olla kahdeksisen astetta aamulla lämmintä. Joella on kiva kaivaa viielässä säässä, koska itikoita ei ole vaivaamassa eikä pieni lämpeneminenkään vaivaa. Pientä näpertelyä ensin rännien kanssa, kun se nousulauta vaivaa vieläkin.
Muutaman kokeellisen lapiollisen jälkeen näytti siltä, että rihlat toimiva aika mukavasti. Rihlan taakse muodostuva pyörre tuntuu olevan varsin hyvännäköinen ja riittävä. Harmittaa vain se, että unohdin ottaa minkkiverkon mukaan. Sitä olisi voinut käyttää etuvälppänä, jolla voisi seuloa kiviä ensin pois massasta. Varsinaista rumpua ei tuossa ole, joten tällä hetkellä kivien perkaaminen on käsivälitteistä touhua. Onneksi se antaa pienen tauon kaivamiseen ja mahdollisuuden vetää henkeä välillä.
Viereisellä pienemmällä rännillä koitin myös vähän aikaa ja hyvin sinnekin tavaraa kertyi. Siinä kivet juoksevat rihlojen yli mukavasti, mutta nekin tukkivat lopulta ja rihlat pitää siivoa kuitenkin käsin.
Muutaman tunnin kaivamisen jälkeen päivän päätteeksi pääsin huhtomaan kerätyn materiaalin rihloista. Käytössäni on iso saavi, jonne rihlat tyhjennän ja josta sitten kerään vaskoolillisen kerrallaan.
Jokivesi oli sateiden jälkeen selvästi viileämpää. Tähän asti se on ollut mukavan lämmintä ja pientä helpotusta vaskaamiseen. Hiekkaa on mukavampi kouria ja vedettää, kun käsiä ei ala heti sinertämään.
Nyt olen jo kiusannut lukijaa tarpeeksi. Kuitenkin tänne asti on luettu vain odottaen vastausta kysymykseen, miten paljon tänään tuli. Kaiken kaikkiaan löytyi kolme vähän isompaa hippua, mutta pieniä nekin. Kultahiekkaa tuli parisenkymmentä kappaletta. Kokonaismäärä jäi kuitenkin pieniin grammalukemiin.
Huomiseksi onkin luvattu voimakasta sadetta ja +4°C lämpötilaa. Vaikuttaa siltä, että siitä tulee turistipäivä tai muuten vain lepopäivä.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Lämmän puolesta oli viileää, taisi olla kahdeksisen astetta aamulla lämmintä. Joella on kiva kaivaa viielässä säässä, koska itikoita ei ole vaivaamassa eikä pieni lämpeneminenkään vaivaa. Pientä näpertelyä ensin rännien kanssa, kun se nousulauta vaivaa vieläkin.
Muutaman kokeellisen lapiollisen jälkeen näytti siltä, että rihlat toimiva aika mukavasti. Rihlan taakse muodostuva pyörre tuntuu olevan varsin hyvännäköinen ja riittävä. Harmittaa vain se, että unohdin ottaa minkkiverkon mukaan. Sitä olisi voinut käyttää etuvälppänä, jolla voisi seuloa kiviä ensin pois massasta. Varsinaista rumpua ei tuossa ole, joten tällä hetkellä kivien perkaaminen on käsivälitteistä touhua. Onneksi se antaa pienen tauon kaivamiseen ja mahdollisuuden vetää henkeä välillä.
Viereisellä pienemmällä rännillä koitin myös vähän aikaa ja hyvin sinnekin tavaraa kertyi. Siinä kivet juoksevat rihlojen yli mukavasti, mutta nekin tukkivat lopulta ja rihlat pitää siivoa kuitenkin käsin.
Muutaman tunnin kaivamisen jälkeen päivän päätteeksi pääsin huhtomaan kerätyn materiaalin rihloista. Käytössäni on iso saavi, jonne rihlat tyhjennän ja josta sitten kerään vaskoolillisen kerrallaan.
Jokivesi oli sateiden jälkeen selvästi viileämpää. Tähän asti se on ollut mukavan lämmintä ja pientä helpotusta vaskaamiseen. Hiekkaa on mukavampi kouria ja vedettää, kun käsiä ei ala heti sinertämään.
Nyt olen jo kiusannut lukijaa tarpeeksi. Kuitenkin tänne asti on luettu vain odottaen vastausta kysymykseen, miten paljon tänään tuli. Kaiken kaikkiaan löytyi kolme vähän isompaa hippua, mutta pieniä nekin. Kultahiekkaa tuli parisenkymmentä kappaletta. Kokonaismäärä jäi kuitenkin pieniin grammalukemiin.
Huomiseksi onkin luvattu voimakasta sadetta ja +4°C lämpötilaa. Vaikuttaa siltä, että siitä tulee turistipäivä tai muuten vain lepopäivä.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
11.7.2011
Kultaretki 2011, 14. päivä
Tänään aamusta oli sää suotuisa, joten ei kun joelle, pumpu käymään ja soraa ränniin. Näin ainakin ajattelin, ennen kuin huomasin, että ylempänä olevasta suosta on valunut kaivuumonttu puolilleen vettä. Ämpärillä sitten vain lappaamaan paikka kuivaksi ja sitten vasta kaivamaan.
Kyllähän sen veden sai pois, mutta muutamassa minuutissa oli pinta noussut jo viitisen senttiä, eli alemmaksi ei enää juurikaan ole kätevää kaivaa. Piti sitten tehdä suunnitelma B, eli kaivaa joenmyötäisesti eteenpäin. Pintamaan turvetta piti ensin vähän raksia pois, kunnes soran lapioiminen oli mahdollista.
Ränniin olikin tullut jo hyvä määrä santaa, joten pitihän se sitten puoliltapäivin jo purkaa ja vaskata. Tässä kohtaa lukija jo miettii, paljonko saalista tuli. Noh, ei sillä määrällä juhlita.
Jotenkin tuntuu, että ennen niin hyvin tuottava suoni on joko lopu tai sitten se jatkuu jonnekin muualle. Lopuviikolla pitää koittaa muutamaa suuntaa ja katsoa, onko joku niistä tuottavampi.
Edelleen harmittaa pitemmän nousulaudan katoaminen. Ja toisena se, etten huomannut ottaa minkkiverkkoa mukaan, jolla olisi voinut tehdä rännin etupäähän välpän, jolla turhat kivet voisi poistaa ennen rihloja. Onpahan ensi vuodeksi kehittelemistä.
Lopupäivä menikin sitten ukkoskuuroja vältellessä, ja mikäs niitä vältellessä, kun on kioski auki, jonka terassilla voi istuskella ja katsella maailman menoa. Tällä kertaa yllätin itseni ja istuskelin leirin terassilla.
Huomisesta vaikea sanoa mitään vielä. Ennuste lupaili iltapäiväksi sateista, eli pitänee mennä nukkumaan ajoissa ja herätä aikaisemmin joelle kaivamaan.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Kyllähän sen veden sai pois, mutta muutamassa minuutissa oli pinta noussut jo viitisen senttiä, eli alemmaksi ei enää juurikaan ole kätevää kaivaa. Piti sitten tehdä suunnitelma B, eli kaivaa joenmyötäisesti eteenpäin. Pintamaan turvetta piti ensin vähän raksia pois, kunnes soran lapioiminen oli mahdollista.
Ränniin olikin tullut jo hyvä määrä santaa, joten pitihän se sitten puoliltapäivin jo purkaa ja vaskata. Tässä kohtaa lukija jo miettii, paljonko saalista tuli. Noh, ei sillä määrällä juhlita.
Jotenkin tuntuu, että ennen niin hyvin tuottava suoni on joko lopu tai sitten se jatkuu jonnekin muualle. Lopuviikolla pitää koittaa muutamaa suuntaa ja katsoa, onko joku niistä tuottavampi.
Edelleen harmittaa pitemmän nousulaudan katoaminen. Ja toisena se, etten huomannut ottaa minkkiverkkoa mukaan, jolla olisi voinut tehdä rännin etupäähän välpän, jolla turhat kivet voisi poistaa ennen rihloja. Onpahan ensi vuodeksi kehittelemistä.
Lopupäivä menikin sitten ukkoskuuroja vältellessä, ja mikäs niitä vältellessä, kun on kioski auki, jonka terassilla voi istuskella ja katsella maailman menoa. Tällä kertaa yllätin itseni ja istuskelin leirin terassilla.
Huomisesta vaikea sanoa mitään vielä. Ennuste lupaili iltapäiväksi sateista, eli pitänee mennä nukkumaan ajoissa ja herätä aikaisemmin joelle kaivamaan.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
10.7.2011
Kultaretki 2011, 13. päivä
Tänään oli jälleen lepopäivä, ja melkein sellaiseksi se jäikin. Varsin runsaat ja tummat ukkoskuurot tekivät maaston liian märäksi, että ihan huvikseni olisin sinne lähtenyt kävelemäänkään. Onhan se hyvä yksi päivä välillä levätäkin, etenkin kun eilisellä päivällä tulleet punertumat niskassa hieman tuntuivat kipeiltä.
Piti kuitenkin lähteä vähän ulkoileen, ja niinpä lähdin ajeleen valtaukselle. Siellä oli ensin vuorossa joka sunnuntain perinteinen tehtävä, eli kuukkelien ruokkiminen. Nälkä niillä tuntui olevankin, kun jokainen makkarapala tuli korjattua varsin nopeasti talteen parempiin nokkiin. Luulen, että osa niistä makkaranpaloista päätyi kuitenkin oksanhankaan talteen.
Toisena ajelin Luttojoentielle. Ihan ajettavaa tietä tuo on ja kovin perinteisiä metsänäkymiä siellä oli. Muutama ihan miellyttävän rauhallinen jokiosuuskin löytyi. Lopulta tiessä tuli poroaita, enkä sitten enää vitsinyt avata ja sulkea portteja, joten paluumatkalle piti auto kääntää.
Keli näytti varsin mielenkiintoiselta, kun mustia ja mustempia pilviä alkoi paljastua tuntureiden takaa. Lopulta ne näyttivät niin mielenkiintoisilta ja läpipääsemättömiltä, että piti mennä niitä katsomaan Kaunispäältä. Siellä totuus paljastuikin, ja sitten menikin tunnin verran sadetta pidellessä. Varsin raju ukkosrintama meni yli asiaankuuluvin ääni- ja valomerkein.
Sade ei paljoa säätä viilentänyt. Edelleen jo ilta-kuuden maissa oli lähes 26°C lämmintä. Päivän urheilullisin osuus olikin, kun sain auton parkkiin, niin juosta siitä sateen alta takaisin kämpille iltapalalle. Jos huomenna sää sallii, niin silloin mennään takaisin joelle.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Piti kuitenkin lähteä vähän ulkoileen, ja niinpä lähdin ajeleen valtaukselle. Siellä oli ensin vuorossa joka sunnuntain perinteinen tehtävä, eli kuukkelien ruokkiminen. Nälkä niillä tuntui olevankin, kun jokainen makkarapala tuli korjattua varsin nopeasti talteen parempiin nokkiin. Luulen, että osa niistä makkaranpaloista päätyi kuitenkin oksanhankaan talteen.
Toisena ajelin Luttojoentielle. Ihan ajettavaa tietä tuo on ja kovin perinteisiä metsänäkymiä siellä oli. Muutama ihan miellyttävän rauhallinen jokiosuuskin löytyi. Lopulta tiessä tuli poroaita, enkä sitten enää vitsinyt avata ja sulkea portteja, joten paluumatkalle piti auto kääntää.
Keli näytti varsin mielenkiintoiselta, kun mustia ja mustempia pilviä alkoi paljastua tuntureiden takaa. Lopulta ne näyttivät niin mielenkiintoisilta ja läpipääsemättömiltä, että piti mennä niitä katsomaan Kaunispäältä. Siellä totuus paljastuikin, ja sitten menikin tunnin verran sadetta pidellessä. Varsin raju ukkosrintama meni yli asiaankuuluvin ääni- ja valomerkein.
Sade ei paljoa säätä viilentänyt. Edelleen jo ilta-kuuden maissa oli lähes 26°C lämmintä. Päivän urheilullisin osuus olikin, kun sain auton parkkiin, niin juosta siitä sateen alta takaisin kämpille iltapalalle. Jos huomenna sää sallii, niin silloin mennään takaisin joelle.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
9.7.2011
Kultaretki 2011, 12. päivä
+22°C aamusta vakuutti, ettei tänäkään päivänä kaiveta mitään muuttumatta rusinaksi. Myöhemmin +29°C vahvisti päätöksen oikeaksi.
Onneksi Kullakaivajien kioskilla oli kullanhuuhdonnan kisat, jotka kestivät kuumimman päivän. Pienissä altaissa oli muutama ämpärillinen vettä, jossa huuhdonta piti suorittaa. Kilpailija sai ämpärillisen santaa, jossa oli tietty määrä hipuja. Se sitten piti huuhtoa mahdollisimman nopeasti ja kaikki hiput löytäen. Toimitsijat tietävät oikean määrän, joten kadonneista hipuista sai aikasakon.
Lopuksi oli kasakilpailu, jossa pressun päälle oli laitettu puolisen kuutiota hiekkaa ja siihen isompi määrä hippuja. Kilpailija sai lapiollisen hiekkaa, se piti huuhtoa ja sen jälkeen sai hakea lisää hiekkaa, mikäli sitä oli jäljellä. Nelisenkymmentä kilpailijaa vaskasi sen aika nopeasti. Melkein kaikki hiput löytyivätkin, mutta jäi silti useita löytymättä.
Lopulta kaikkien sarjojien voittajat oli löydetty ja palkintojen jako kruunasi muuten niin helteisen päivän.
Loppupäivä menikin sitten viilentävien suihkujen kanssa. Huomenna onkin jälleen sunnuntai ja silloin en perinteen mukaan kaiva. Leiriin pitää mennä kuitenkin, kun lupasin kuukkeleille makkaraa. Jos jotain pientä huolto- tai puhdistushommia siinä valokatoksen alla askartelisi kuitenkin. Ja onhan tuota kuva- ja videomateriaalia sen verran, että voisi jonkun kasata youtubeen katseltavaksi.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Onneksi Kullakaivajien kioskilla oli kullanhuuhdonnan kisat, jotka kestivät kuumimman päivän. Pienissä altaissa oli muutama ämpärillinen vettä, jossa huuhdonta piti suorittaa. Kilpailija sai ämpärillisen santaa, jossa oli tietty määrä hipuja. Se sitten piti huuhtoa mahdollisimman nopeasti ja kaikki hiput löytäen. Toimitsijat tietävät oikean määrän, joten kadonneista hipuista sai aikasakon.
Lopuksi oli kasakilpailu, jossa pressun päälle oli laitettu puolisen kuutiota hiekkaa ja siihen isompi määrä hippuja. Kilpailija sai lapiollisen hiekkaa, se piti huuhtoa ja sen jälkeen sai hakea lisää hiekkaa, mikäli sitä oli jäljellä. Nelisenkymmentä kilpailijaa vaskasi sen aika nopeasti. Melkein kaikki hiput löytyivätkin, mutta jäi silti useita löytymättä.
Lopulta kaikkien sarjojien voittajat oli löydetty ja palkintojen jako kruunasi muuten niin helteisen päivän.
Loppupäivä menikin sitten viilentävien suihkujen kanssa. Huomenna onkin jälleen sunnuntai ja silloin en perinteen mukaan kaiva. Leiriin pitää mennä kuitenkin, kun lupasin kuukkeleille makkaraa. Jos jotain pientä huolto- tai puhdistushommia siinä valokatoksen alla askartelisi kuitenkin. Ja onhan tuota kuva- ja videomateriaalia sen verran, että voisi jonkun kasata youtubeen katseltavaksi.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
8.7.2011
Kultaretki 2011, 11. päivä
Tänään oli tuottelias päivä. Edeltävä yö tosin oli vähäuninen, joten aamu venyi siksi tunnilla pitempään, mutta montulle kuitenkin päästiin. Laittelin lyhyemmän nousulaudan takaisin kiinni, joskin kiinnitys irtosi saman tien, eli se piti vain laittaa rihloja pitelevien vinkojen alle kiinni.
Monttuun oli tullut vettä sen veran, että ensimmäinen tehtävä olisi lapata monttu kuivaksi. Siinähän sitä meni hetken verran ja kolmisen kymmentä ämpärillistä, ennen kuin pohja oli sen verran näkyvillä, että kaivaminen onnistuisi.
Tarkoitukseni on koittaa saada nykymonttuun vielä lapion verran syvyyttä lisää. Jos sieltä jotain löytyy, niin sitten löytyy. Ainakin epidoottia on tullut näkyviin ja koevaskauksissa mustaa rautaa näkyy tulevan ihan mukavasti. Se nyt ei paljoa kultaa lupaa, mutta onhan jonkinlainen indikaattori.
"Kuinkas sitten kävikään" oli jonkun tarinan otsikko. Näin tämänpäivän otsikkokin olisi voinut olla. Montusta noustessani tuntui polvessa piikkimäinen vihlaus ja siinä sitten oltiin. Muutaman askeleen verran tuntui siltä, että parikymmentä vuotta sitten tehdyssä leikkauksessa olisi unohtunut piikki polveeni. Läheinen suo sai kuulla jotain todella alatyylistä kommentointia muutamien seuraavien askelien kohdalla.
Hetken levon jälkeen pääsin onneksi joelta majoitukseen, jossa pienet päikkärit auttoivat kummasti särkylääkkeen kanssa. Unta katkaisi vain laaja ukkosrintama, joka pyyhälsi asiaankuuluvin ääni- ja valomerkein paikasta yli.
Tänään jäi uusi paikka etsimättä. Tällä jalalla en tuonne metsään viitsi lähteä. Maasto on tosin ihan kivaa kävellä, mutta jos jotain sattuu, niin lähin ihmisillä varustettu paikka on reilun kolmen kilometrin päässä - joskin kahden joen toisella puolella.
Huomenna on Kullankaivajien kioskilla Kullanhuhdonnan kisat. Sinne pitää koittaa toipua. Laitoin jo kamerat lataukseen, että on sitten kuvaaminen sen puolesta valmista.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Monttuun oli tullut vettä sen veran, että ensimmäinen tehtävä olisi lapata monttu kuivaksi. Siinähän sitä meni hetken verran ja kolmisen kymmentä ämpärillistä, ennen kuin pohja oli sen verran näkyvillä, että kaivaminen onnistuisi.
Tarkoitukseni on koittaa saada nykymonttuun vielä lapion verran syvyyttä lisää. Jos sieltä jotain löytyy, niin sitten löytyy. Ainakin epidoottia on tullut näkyviin ja koevaskauksissa mustaa rautaa näkyy tulevan ihan mukavasti. Se nyt ei paljoa kultaa lupaa, mutta onhan jonkinlainen indikaattori.
"Kuinkas sitten kävikään" oli jonkun tarinan otsikko. Näin tämänpäivän otsikkokin olisi voinut olla. Montusta noustessani tuntui polvessa piikkimäinen vihlaus ja siinä sitten oltiin. Muutaman askeleen verran tuntui siltä, että parikymmentä vuotta sitten tehdyssä leikkauksessa olisi unohtunut piikki polveeni. Läheinen suo sai kuulla jotain todella alatyylistä kommentointia muutamien seuraavien askelien kohdalla.
Hetken levon jälkeen pääsin onneksi joelta majoitukseen, jossa pienet päikkärit auttoivat kummasti särkylääkkeen kanssa. Unta katkaisi vain laaja ukkosrintama, joka pyyhälsi asiaankuuluvin ääni- ja valomerkein paikasta yli.
Tänään jäi uusi paikka etsimättä. Tällä jalalla en tuonne metsään viitsi lähteä. Maasto on tosin ihan kivaa kävellä, mutta jos jotain sattuu, niin lähin ihmisillä varustettu paikka on reilun kolmen kilometrin päässä - joskin kahden joen toisella puolella.
Huomenna on Kullankaivajien kioskilla Kullanhuhdonnan kisat. Sinne pitää koittaa toipua. Laitoin jo kamerat lataukseen, että on sitten kuvaaminen sen puolesta valmista.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
7.7.2011
Kultaretki 2011, 10. päivä
Tämä päivä alkoi varsin vilkkaasti. Montulla tuli varmaan puolisen kuutiota maata siirrettyä rännin puolelle. Kapeampaa ränniä joutuu perkaamaan useammin, joten sellaista montusta pois ja takaisin -pomppimista se sitten oli.
Ja tulostakin tuli. Iltapäivällä polvi vihoitteli jo sen verran, että pakko lähteä lounaalle. Matkalla kioskin keittolounaalle saa onneksi jonkin verran kävellä tasaista pitkin, niin ei sitten ihan samanlaista ponnistusta vaadi. Hyvin matka meni, mutta ei se hernekeitosta helpottanut, joten päivä melkein jäi siihen.
Ongelma uudessa rännissä on rihlojen tukkeutuminen. Pikkukivet ahtautuvat rihlojen väliin ja estää pyörteen tulemista. Tähän pitää kehitellä välppä, jolla saa isommat kivet pois, jolloin vain hienompi sora menee rihloille. Luin tuossa tutkimusta muutaman vuoden takaa, jossa tätä selvitettiin. Vielä pitää tuumat ja jalat muuttaa metrimitoiksi, niin voi ensi vuodeksi valmistautua uusin laittein.
Tämän päivän eläinsaldo kasvoi, kun näin ketun juoksevan siinä tien yli. Paljon parkuileet korpitkin näyttäytyivät, joista yksi oli ihan muutamien metrien päässä. Tietenkin kameran kaivaminen laukusta kesti sen verran, että kuvaa ei tullut saatua.
Varsin kovaa vikinää osaa sopulitkin pitää, kun puolen metrin päästä sellainen pinkaisee lähelle pesäkoloon. Toistaiseksi on selvittämättä, kumpi meistä pelästyi eniten.
Huomenna onkin sitten lupailtu sellaista hellettä, että tuskin ruumiilliseen ponnistukseen kannattaa sortua. Pitää tarkkailla tilannetta, ja polvea. Jos pienen kävelylenkin voisi tehdä, verryttelisi paikkoja lauantain kilpailuita varten.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Ja tulostakin tuli. Iltapäivällä polvi vihoitteli jo sen verran, että pakko lähteä lounaalle. Matkalla kioskin keittolounaalle saa onneksi jonkin verran kävellä tasaista pitkin, niin ei sitten ihan samanlaista ponnistusta vaadi. Hyvin matka meni, mutta ei se hernekeitosta helpottanut, joten päivä melkein jäi siihen.
Ongelma uudessa rännissä on rihlojen tukkeutuminen. Pikkukivet ahtautuvat rihlojen väliin ja estää pyörteen tulemista. Tähän pitää kehitellä välppä, jolla saa isommat kivet pois, jolloin vain hienompi sora menee rihloille. Luin tuossa tutkimusta muutaman vuoden takaa, jossa tätä selvitettiin. Vielä pitää tuumat ja jalat muuttaa metrimitoiksi, niin voi ensi vuodeksi valmistautua uusin laittein.
Tämän päivän eläinsaldo kasvoi, kun näin ketun juoksevan siinä tien yli. Paljon parkuileet korpitkin näyttäytyivät, joista yksi oli ihan muutamien metrien päässä. Tietenkin kameran kaivaminen laukusta kesti sen verran, että kuvaa ei tullut saatua.
Varsin kovaa vikinää osaa sopulitkin pitää, kun puolen metrin päästä sellainen pinkaisee lähelle pesäkoloon. Toistaiseksi on selvittämättä, kumpi meistä pelästyi eniten.
Huomenna onkin sitten lupailtu sellaista hellettä, että tuskin ruumiilliseen ponnistukseen kannattaa sortua. Pitää tarkkailla tilannetta, ja polvea. Jos pienen kävelylenkin voisi tehdä, verryttelisi paikkoja lauantain kilpailuita varten.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
6.7.2011
Kultaretki 2011, 9. päivä
Tänään oli lepopäivä, kun polvi hieman vihoitteli. Päätin sitten lähteä vähän katselemaan maisemia ja poikkeamaan Utsjoella. Että sellainen lyhyt piipahdus tuonne 150 km päähän.
Kävin samalla retkellä Giisassa kahvilla. Ihan hieno paikka, kahvi oli vahvaa ja itse leivotut munkit todella maukkaita ja herkullisia. Tällä hetkellä nimi voi viitata egyptiläisestä paikasta tuttuun nimeen, mutta tarkennettakoon, että kyseessä oli oikeasti Utsjoella oleva Giisan kylätalo, jossa on matkahuoltopiste, kahvila, kirpputori ja nettipiste.
Paluumatkalla piti poiketa vanhalla tiellä. Utsjoelle johtavan 4-tien linjausta on jonkin verran paikoitellen muutettu. Vanhan reitin varrella on yksi kohta, jossa olen joskus kolmisen kymmentä vuotta sitten ollut kenttäaamiaisella. Onpa siitä vielä muutamia kuviakin tallella. Vanhaa tieosuutta ei pääse ajamaan enää läpi, mutta leiripaikkaan asti tie on vielä käytettävissä. Haikea tuulahdus menneestä, vanhasta hyvästä ajasta tuli mieleen.
Lopulta päivän päätteeksi pääsin takaisin leiriin, jonne oli tullut vieraita vuosien takaa. Siinä sitä nuotiolla grillailtiin iltapalaksi villisianmakkaraa ja juteltiin menneitä.
Huomenna on taas vuorossa työpäivä, jos polvi sen sallii. Näyttäisi siltä, että aamulla vaskataan alkuviikon kaivaukset. Katsotaan sitten, onko tullut kultaa talteen. Paikka näyttää vähän hiipuvalta, joten toiveita ei nyt niin hirveästi ole.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Kävin samalla retkellä Giisassa kahvilla. Ihan hieno paikka, kahvi oli vahvaa ja itse leivotut munkit todella maukkaita ja herkullisia. Tällä hetkellä nimi voi viitata egyptiläisestä paikasta tuttuun nimeen, mutta tarkennettakoon, että kyseessä oli oikeasti Utsjoella oleva Giisan kylätalo, jossa on matkahuoltopiste, kahvila, kirpputori ja nettipiste.
Paluumatkalla piti poiketa vanhalla tiellä. Utsjoelle johtavan 4-tien linjausta on jonkin verran paikoitellen muutettu. Vanhan reitin varrella on yksi kohta, jossa olen joskus kolmisen kymmentä vuotta sitten ollut kenttäaamiaisella. Onpa siitä vielä muutamia kuviakin tallella. Vanhaa tieosuutta ei pääse ajamaan enää läpi, mutta leiripaikkaan asti tie on vielä käytettävissä. Haikea tuulahdus menneestä, vanhasta hyvästä ajasta tuli mieleen.
Lopulta päivän päätteeksi pääsin takaisin leiriin, jonne oli tullut vieraita vuosien takaa. Siinä sitä nuotiolla grillailtiin iltapalaksi villisianmakkaraa ja juteltiin menneitä.
Huomenna on taas vuorossa työpäivä, jos polvi sen sallii. Näyttäisi siltä, että aamulla vaskataan alkuviikon kaivaukset. Katsotaan sitten, onko tullut kultaa talteen. Paikka näyttää vähän hiipuvalta, joten toiveita ei nyt niin hirveästi ole.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
5.7.2011
Kultaretki 2011, 8. päivä
Uusi ränni oli kunnossa ja aamusta pääsi sitä koittamaan. Muutaman lapiollisen ajan piti vähän säätää vesimäärää, kunnes löytyi sopiva kohta, joka tuotti sopivasti vettä ränniin.
Leveän rännin ongelma on siinä, että sitä pitää joko kallistaa tai pumpata enemmän vettä. Kumpikin on huono vaihtoehto, koska niillä pienimmät hiput vain karkaavat pois. Hieman kallistuksia piti säädellä sitten vielä lisää. Korkeat rihlat vaikeutti vielä kivien poistumista, joten koko aamupäivä meni vähän säätöhommiksi.
Sitten kaikki muuttui. Kertalapiollisen jälkeen kuului rutinaa, kun nousulauta irtosi kiinnikkeistä, nousi veden pinnalle, teki kunnon padon, joka sitten purkautuessaan heitti koko nousulaudan mennessään jokeen. Siellä se sitten kellui, kunnes ehdin rantaan. Siinä vaiheessa se oli jo virran pyörteissä ja matkalla alavirtaan parin metrin sekuntivauhtia. Että se siitä nousulaudasta.
Tuollaisen laudan tekeminen tällä leveydellä ei ole mikään parin minuutin juttu, joten suolla saattoi kuulua sanoja, joita yleensä julkisesti esitettämänä saattaisin hävetä heti paikan päällä, enkä vasta muutaman minuutin kuluttua.
Uusi lauta on vieläkin tekemättä, kun 2x10 tai 2x15 leveää lautaa ei niin vain löydy joka nurkasta. Onneksi on vanha kapea ränni, jonka olen laittanut valmiiksi kaiken varalta. Sillä sitten onnistui loppuillan kaivuut.
Huomenna pitää katsella, josko sellaista vielä jostain löytyisi, tai sitten pitää vain alkaa rakentamaan uutta nousulautaa jotenkin toisella tavalla. Onhan niitä vaihtoehtoja, mutta mukana olevat työkalut tekevät sen haasteellisemmaksi. Laudan pitäisi olla tasainen, ettei siihen hiput tartu, ja tasaisesti leikattu, että se ei pysäytä virtauksen kuljettamaa ainesta.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Leveän rännin ongelma on siinä, että sitä pitää joko kallistaa tai pumpata enemmän vettä. Kumpikin on huono vaihtoehto, koska niillä pienimmät hiput vain karkaavat pois. Hieman kallistuksia piti säädellä sitten vielä lisää. Korkeat rihlat vaikeutti vielä kivien poistumista, joten koko aamupäivä meni vähän säätöhommiksi.
Sitten kaikki muuttui. Kertalapiollisen jälkeen kuului rutinaa, kun nousulauta irtosi kiinnikkeistä, nousi veden pinnalle, teki kunnon padon, joka sitten purkautuessaan heitti koko nousulaudan mennessään jokeen. Siellä se sitten kellui, kunnes ehdin rantaan. Siinä vaiheessa se oli jo virran pyörteissä ja matkalla alavirtaan parin metrin sekuntivauhtia. Että se siitä nousulaudasta.
Tuollaisen laudan tekeminen tällä leveydellä ei ole mikään parin minuutin juttu, joten suolla saattoi kuulua sanoja, joita yleensä julkisesti esitettämänä saattaisin hävetä heti paikan päällä, enkä vasta muutaman minuutin kuluttua.
Uusi lauta on vieläkin tekemättä, kun 2x10 tai 2x15 leveää lautaa ei niin vain löydy joka nurkasta. Onneksi on vanha kapea ränni, jonka olen laittanut valmiiksi kaiken varalta. Sillä sitten onnistui loppuillan kaivuut.
Huomenna pitää katsella, josko sellaista vielä jostain löytyisi, tai sitten pitää vain alkaa rakentamaan uutta nousulautaa jotenkin toisella tavalla. Onhan niitä vaihtoehtoja, mutta mukana olevat työkalut tekevät sen haasteellisemmaksi. Laudan pitäisi olla tasainen, ettei siihen hiput tartu, ja tasaisesti leikattu, että se ei pysäytä virtauksen kuljettamaa ainesta.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
4.7.2011
Kultaretki 2011, 7. päivä
Tänään sain uuden rännin lopulta koottua joella. Hieman sen paikan haussa oli ongelmaa, kun piti saada sen juoksuttama vesi ohjattua tarpeeksi kauas, ettei se valu takaisin monttuun. Lopulta sopivan kokoisia kiviä löyty jalustaksi ja muutaman kiven vaihdolla sain sen melko hyvään tasapainoon.
On valtava määrä asioita, joita en ymmärrä, ja laajempi joukkio niitä, joita en mitenkään hallitse. Tuohon listaan tuli jälleen yksi asia lisää, kun en vieläkään keksi, miten kittipuristimen työntötangon vapauttaminen onnistuu. Siinä ei ole lukkoa, eikä perinteinen vetäminen auttanut. Kun muutaman kerran ruikin silikonia metallien väliin, niin sitten sitä vain valui ja valui ulos. Lievää voimakkaampi väkivaltakaan ei sitä mäntää löystyttänyt. Varmaan liian tekninen juttu minulle. Pitääpi tutkiskella ajan kanssa.
Kaivuupaikka oli mennyt niin pitkälle maan alla, että pintahumusta piti poistaa. No siitähän seurasi välittömästi muutaman sadan itikan pölähtäminen suojasta näkyville. Kovin rauhallisesti ne suhtautuivat, koittivat vain etsiä mullan alta toista suojapaikkaa.
Kuinka ollakaan, sitten alkoi sataa, ja sain vain peiteltyä pumpun ja piti palata takaisin leiriin. On valtava joukko asioita, joita on todella kivaa tehdä läpimärkänä, mutta kaivaminen ei kuulu siihen.
Huomenna sitten päästään koekäyttään koko ränniä. Nousulautaa vähän epäilen, mutta saas nähdä huomenna sekin, miten toimii. Ensimmäinen kokeilu ei ollut kovin rohkaiseva. Nousulauta pompsahti kuin koho pinnalle ja takertui (onneksi) kiinni rihlojen tukirakenteisiin tehden siihen 10 cm korkean padon. Tulipahan jatkoksen tiiveys testattua, kun vesi tulvli yli laitojen.
Huomiseen koekäyttö kokonaan menee, kun tänään laitoin vielä silikonia tiivisteeksi ja sen pitää antaa kuivua rauhassa. Tänään on enää vuorossa sauna ja pullakahvit kaiken tämänastisen vaivan päälle.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
On valtava määrä asioita, joita en ymmärrä, ja laajempi joukkio niitä, joita en mitenkään hallitse. Tuohon listaan tuli jälleen yksi asia lisää, kun en vieläkään keksi, miten kittipuristimen työntötangon vapauttaminen onnistuu. Siinä ei ole lukkoa, eikä perinteinen vetäminen auttanut. Kun muutaman kerran ruikin silikonia metallien väliin, niin sitten sitä vain valui ja valui ulos. Lievää voimakkaampi väkivaltakaan ei sitä mäntää löystyttänyt. Varmaan liian tekninen juttu minulle. Pitääpi tutkiskella ajan kanssa.
Kaivuupaikka oli mennyt niin pitkälle maan alla, että pintahumusta piti poistaa. No siitähän seurasi välittömästi muutaman sadan itikan pölähtäminen suojasta näkyville. Kovin rauhallisesti ne suhtautuivat, koittivat vain etsiä mullan alta toista suojapaikkaa.
Kuinka ollakaan, sitten alkoi sataa, ja sain vain peiteltyä pumpun ja piti palata takaisin leiriin. On valtava joukko asioita, joita on todella kivaa tehdä läpimärkänä, mutta kaivaminen ei kuulu siihen.
Huomenna sitten päästään koekäyttään koko ränniä. Nousulautaa vähän epäilen, mutta saas nähdä huomenna sekin, miten toimii. Ensimmäinen kokeilu ei ollut kovin rohkaiseva. Nousulauta pompsahti kuin koho pinnalle ja takertui (onneksi) kiinni rihlojen tukirakenteisiin tehden siihen 10 cm korkean padon. Tulipahan jatkoksen tiiveys testattua, kun vesi tulvli yli laitojen.
Huomiseen koekäyttö kokonaan menee, kun tänään laitoin vielä silikonia tiivisteeksi ja sen pitää antaa kuivua rauhassa. Tänään on enää vuorossa sauna ja pullakahvit kaiken tämänastisen vaivan päälle.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
3.7.2011
Kultaretki 2011, 6. päivä
Sunnuntai on aina perinteinen lepopäivä. Silloin kuuluu tehdä vain pieniä askareita.
Aamu näytti hieman kostealta - siis sateiselta - ja parin lisätunnin jälkeen pääsin lähtemään pienelle metsäkierrokselle. Viime vuona etsimme erästä hyvää kaivuupaikkaa, jossa piti olla puolisen tusinaa lähteitä lähellä. Paikkaa etsimme muutamaan kertaan, mutta mitään lähteitä ei silloin löydetty.
Tänään lähdin sitten lyhyelle metsäkävelylle katsomaan, mitä sieltä voisi vielä käydä tutkimassa. Muutama paikka jäi tutkimatta, joten ajattelin niistä aloittaa. Menomatkalla löytyikin jätöksiä, joita veikattiin karhunp**ksi. Havaintoa vahvisti muutaman kymmenen metrin päässä ollut poronraato.
Kyllähän sieltä sitten lammikoita löytyi, mutta ei nyt oikein mitään pulppuavia lähteitä, mitä monet ovat väittäneet siellä olevan. Pitää vielä mennä tutustumaan tarkemmin paikkaan joku toinen kerta. Nyt löytyi lähinnä kadonnut oja, jonka alkupäätä ei vielä löytynyt.
Ihan kiva kävelyretki kuitenkin oli ja paikantimen mukaan muutama kilometri siinä tulikin talsittua kameratamineet mukana.
Valtauksella ei näin sunnuntaina kaiveta. Enempi aikaa meni leirin siivouksessa. Tuli siinä katsottua valmiiksi muutama sopiva puukin siltä varalta, että ensi viikolla "käy kalassa", eli paistaa makkaraa. Tämänpäiväinen iltapala, poroburger, oli myös nautinnollinen, mutta ei liikaa herkkuka yhdelle päivälle.
Huomenna sitten alkaa itse touhu valtauksella. Toisen rännin laitan kuntoon ja siitä sitten voikin tulla lisää kuvia.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Aamu näytti hieman kostealta - siis sateiselta - ja parin lisätunnin jälkeen pääsin lähtemään pienelle metsäkierrokselle. Viime vuona etsimme erästä hyvää kaivuupaikkaa, jossa piti olla puolisen tusinaa lähteitä lähellä. Paikkaa etsimme muutamaan kertaan, mutta mitään lähteitä ei silloin löydetty.
Tänään lähdin sitten lyhyelle metsäkävelylle katsomaan, mitä sieltä voisi vielä käydä tutkimassa. Muutama paikka jäi tutkimatta, joten ajattelin niistä aloittaa. Menomatkalla löytyikin jätöksiä, joita veikattiin karhunp**ksi. Havaintoa vahvisti muutaman kymmenen metrin päässä ollut poronraato.
Kyllähän sieltä sitten lammikoita löytyi, mutta ei nyt oikein mitään pulppuavia lähteitä, mitä monet ovat väittäneet siellä olevan. Pitää vielä mennä tutustumaan tarkemmin paikkaan joku toinen kerta. Nyt löytyi lähinnä kadonnut oja, jonka alkupäätä ei vielä löytynyt.
Ihan kiva kävelyretki kuitenkin oli ja paikantimen mukaan muutama kilometri siinä tulikin talsittua kameratamineet mukana.
Valtauksella ei näin sunnuntaina kaiveta. Enempi aikaa meni leirin siivouksessa. Tuli siinä katsottua valmiiksi muutama sopiva puukin siltä varalta, että ensi viikolla "käy kalassa", eli paistaa makkaraa. Tämänpäiväinen iltapala, poroburger, oli myös nautinnollinen, mutta ei liikaa herkkuka yhdelle päivälle.
Huomenna sitten alkaa itse touhu valtauksella. Toisen rännin laitan kuntoon ja siitä sitten voikin tulla lisää kuvia.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
2.7.2011
Kultaretki 2011, 5. päivä
Minun täytyy pyytää näin julkisesti anteeksi vesipumpun valmistajalta herjattuani heidän tuotettaan pitkin suota kävellessäni. Syy oli minun ja tunnustan sen.
Sellainen pieni I/O kytkin vain jäi piiloon turpeen ja puunrungon väliin, joten en huomannut tarpeeksi ajoissa kääntää sytytysvirtakytkintä asentoon I. Nollassa se ei tietenkään anna kipinää ja muutamat (kymmenet) käynnistysyritykset jäivät vain yritykseksi. Pieni peukaloliike kääntäessä kytkin asentoon I auttoi kummasti ja pumppu herähti heti seuraavalla vedolla.
Ja vettä tuli - joka liitoksesta ja jatkoksesta, mutta tuli sitä ränniin asti myös. Hyvin se puksutti ja metelikin oli jotenkin siedettävä.
Toistaiseksi olen käyttänyt vanhaa kapeaa ränniä, mutta maanantaina on tarkoitus virittää uusi ja vähän leveämpi ränni käyttöön. Sitten voinkin laitella kuvia siitä, miten se toimii.
Tuostapa tulikin mieleeni, että nousulauta pitää vielä tehdä. Nousulauta tulee juuri rihlojen eteen nostamaan veden virtaus rihlojen ylätasolle. Tällöin vesi ei pärsky yli reunojen, vaan kuljettaa saaliin rihloihin talteen.
Huomenna on sitten pyhäpäivä ja silloin ei kaiveta. Suunnitelmissa olisi tehdä pieni päivän retki pitkin maita ja mantuja ja katsella kameran läpi mahdollisimman paljon.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Sellainen pieni I/O kytkin vain jäi piiloon turpeen ja puunrungon väliin, joten en huomannut tarpeeksi ajoissa kääntää sytytysvirtakytkintä asentoon I. Nollassa se ei tietenkään anna kipinää ja muutamat (kymmenet) käynnistysyritykset jäivät vain yritykseksi. Pieni peukaloliike kääntäessä kytkin asentoon I auttoi kummasti ja pumppu herähti heti seuraavalla vedolla.
Ja vettä tuli - joka liitoksesta ja jatkoksesta, mutta tuli sitä ränniin asti myös. Hyvin se puksutti ja metelikin oli jotenkin siedettävä.
Toistaiseksi olen käyttänyt vanhaa kapeaa ränniä, mutta maanantaina on tarkoitus virittää uusi ja vähän leveämpi ränni käyttöön. Sitten voinkin laitella kuvia siitä, miten se toimii.
Tuostapa tulikin mieleeni, että nousulauta pitää vielä tehdä. Nousulauta tulee juuri rihlojen eteen nostamaan veden virtaus rihlojen ylätasolle. Tällöin vesi ei pärsky yli reunojen, vaan kuljettaa saaliin rihloihin talteen.
Huomenna on sitten pyhäpäivä ja silloin ei kaiveta. Suunnitelmissa olisi tehdä pieni päivän retki pitkin maita ja mantuja ja katsella kameran läpi mahdollisimman paljon.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
1.7.2011
Kultaretki 2011, 4. päivä
Jos tänne lukemaan tullessasi mietit, mitä olen tänään tehnyt, niin olen miettinyt sitä ihan samaa. Jotenkin tämän päivän saavutus alittaa miniminkin, jos joku sellaisen olisi määritellyt. Aamun lämpätila, +9°C, lupaili viileämpää ja hieman siedettävämpää oloa, jolloin ehkä voisi kuvitella jotain enemmän saatavan aikaan. Mutta ei.
Tämän päivän urakkaan kuului ainakin pumppujen huolto, ja sen jotenkin sain tehtyä. Öljyt olikin jo sen verran ikääntyneet, että pitihän ne kerran vuosikymmenessä vaihtaa. Ehkä ne siitä kestävät paremmin seuraavan vuosikymmenen. Oliin voinut viedä pumpun rantaan ja jopa kokeillakin sitä, mutta ei. Jotenkin vain siinä tuolissa istuminen vaikutti oleellisemmalta.
Katselin siinä istuskellessa ilmaan ja kuukkelihan siinä suolla lenteli. Perinteinen lahjonta tehosi. Muutamalla leivänsiivulla sai kuukkelin kuvattavaksi. Vaikeaa se tuon linnun kanssa ei yleensäkään ole, mutta koko poikueen kuvaan saaminen on helpompaa lahjuksilla. Huomiseksi lupasin viedä makkaraa evääksi.
Koitin siinä kerätä ääninäytteitä ja jotenkin taisin onnistua. Tästä voisikin tulla tämän kesän dokumenttiprojektin aihe. Pitääpä kehitellä.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Tämän päivän urakkaan kuului ainakin pumppujen huolto, ja sen jotenkin sain tehtyä. Öljyt olikin jo sen verran ikääntyneet, että pitihän ne kerran vuosikymmenessä vaihtaa. Ehkä ne siitä kestävät paremmin seuraavan vuosikymmenen. Oliin voinut viedä pumpun rantaan ja jopa kokeillakin sitä, mutta ei. Jotenkin vain siinä tuolissa istuminen vaikutti oleellisemmalta.
Katselin siinä istuskellessa ilmaan ja kuukkelihan siinä suolla lenteli. Perinteinen lahjonta tehosi. Muutamalla leivänsiivulla sai kuukkelin kuvattavaksi. Vaikeaa se tuon linnun kanssa ei yleensäkään ole, mutta koko poikueen kuvaan saaminen on helpompaa lahjuksilla. Huomiseksi lupasin viedä makkaraa evääksi.
Koitin siinä kerätä ääninäytteitä ja jotenkin taisin onnistua. Tästä voisikin tulla tämän kesän dokumenttiprojektin aihe. Pitääpä kehitellä.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
30.6.2011
Kultaretki 2011, 3. päivä
Ensinnäkin pitää opetella tämän blogin toiminta. Äskeinen juttu katosi kuin flatus aavikolle, vaikka kaikki näytti ok. Mitähän minä kirjoitinkaan ...?
Aamulla klo 7 oli jo +18°C, joten päivästä oli tulossa kuuma. Ennen puolta päivää ehdin vain hakea tarvittavat puut, että saan tehdä niistä rännin tuen, jonka päällä se voi olla maastossa. Hyvin tavaraa löytyi paikallisesta puutavaraliikkeestä, mutta ongelmaksi tuli vain se, että vesivaneeria sai koko levynä. Katkaisuun oli mahdollisuuksia vain tikkisaha tai ostaa oma sirkkeli. Edellinen vaihtoehto olisi ollut työläs, jälkimmäinen kallis, joten valitsin mallin vaihtamisen lautaiseen rakenteeseen. Tikkisahalla sai puita pienittyä sen verran, että ne nyt hyvinkin mahtuivat autoon.
Yhdistyneen Euroopan parasta antia on kuumimpana päivän keskihetkenä vietettävä siesta, jollaisen vietin sitten alkuiltaan asti. Täällä oli lämpöä tuplasti keskimääriseen arvoon nähden, joten tuo 30 asteen kuumuus ei paljoa innosta ahertamaan, kun kuitenkin on lentävien takia pidettävä pitkähihaista suojaa.
Tuosta tulikin mieleeni: jos hankit hyttysöljyä, niin muista ottaa se mukaan. Keittiön pöydälle jätetty itikkaöljy ei räkkältä suojaa.
Illempana sää oli jo sen verran siedettävä, että tulihan ne rännituet valmiiksi. Eipä niistä nyt niin esittelynkestäviä tullut katsella, mutta eipä niitä julkisesti ole taiteeksi ajateltukaan laittaa.
Nyt taas kämpillä on hyvä levähtää. Josko vaikka huomenna nuo kyhäelmät saisi joelle asti ja kasattua loppuun ohi kulkevien elukoiden arvioitavaksi. Ehkä se siitä, etenkin jos tämä tästä.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Aamulla klo 7 oli jo +18°C, joten päivästä oli tulossa kuuma. Ennen puolta päivää ehdin vain hakea tarvittavat puut, että saan tehdä niistä rännin tuen, jonka päällä se voi olla maastossa. Hyvin tavaraa löytyi paikallisesta puutavaraliikkeestä, mutta ongelmaksi tuli vain se, että vesivaneeria sai koko levynä. Katkaisuun oli mahdollisuuksia vain tikkisaha tai ostaa oma sirkkeli. Edellinen vaihtoehto olisi ollut työläs, jälkimmäinen kallis, joten valitsin mallin vaihtamisen lautaiseen rakenteeseen. Tikkisahalla sai puita pienittyä sen verran, että ne nyt hyvinkin mahtuivat autoon.
Yhdistyneen Euroopan parasta antia on kuumimpana päivän keskihetkenä vietettävä siesta, jollaisen vietin sitten alkuiltaan asti. Täällä oli lämpöä tuplasti keskimääriseen arvoon nähden, joten tuo 30 asteen kuumuus ei paljoa innosta ahertamaan, kun kuitenkin on lentävien takia pidettävä pitkähihaista suojaa.
Tuosta tulikin mieleeni: jos hankit hyttysöljyä, niin muista ottaa se mukaan. Keittiön pöydälle jätetty itikkaöljy ei räkkältä suojaa.
Illempana sää oli jo sen verran siedettävä, että tulihan ne rännituet valmiiksi. Eipä niistä nyt niin esittelynkestäviä tullut katsella, mutta eipä niitä julkisesti ole taiteeksi ajateltukaan laittaa.
Nyt taas kämpillä on hyvä levähtää. Josko vaikka huomenna nuo kyhäelmät saisi joelle asti ja kasattua loppuun ohi kulkevien elukoiden arvioitavaksi. Ehkä se siitä, etenkin jos tämä tästä.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
28.6.2011
Kultaretki 2011, 1. päivä
Oikeastaan tämä päivä oli ensimmäisen matkaetapin päivä, kun oli siirtyminen kotinurkilta Kuhmon ja Lentuan kautta Kuusamoon. Matka meni melkein kommelluksitta, mitä nyt edellä ajava tukkirekka niitti irtonaisella kettingillä pientareita.
Maisemiakin ehdin katsella. Jo vain oli siististi parturoituja harjanteita, kun oli kaikki yli metriset puut korjattu pois. Nekin vain muutaman kymmenen hehtaarin alueelta.
Havukka-ahon ajattelija väitti, että maapallo on sen verran kaareva, että Lentuasta sen kaarevuuden voisi jo nähdä. Epäily osoittautui oikeaksi. Oikein tarkasti kun sitä rantaviivaa pitkin sihtasin, niin kyllä vastarannan puista osa jäi veden taakse näkymättömiin.
Huomena olisi sitten toinen puolisko menomatkasta. Nyt vielä pieni iltapala ja nukkumaan, että pääsee aamusta aikaisin liikkeelle.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Maisemiakin ehdin katsella. Jo vain oli siististi parturoituja harjanteita, kun oli kaikki yli metriset puut korjattu pois. Nekin vain muutaman kymmenen hehtaarin alueelta.
Havukka-ahon ajattelija väitti, että maapallo on sen verran kaareva, että Lentuasta sen kaarevuuden voisi jo nähdä. Epäily osoittautui oikeaksi. Oikein tarkasti kun sitä rantaviivaa pitkin sihtasin, niin kyllä vastarannan puista osa jäi veden taakse näkymättömiin.
Huomena olisi sitten toinen puolisko menomatkasta. Nyt vielä pieni iltapala ja nukkumaan, että pääsee aamusta aikaisin liikkeelle.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
27.6.2011
Pakkausta ja ahtausta
Tänään se sitten alkaa, auton pakkaaminen. Iltapäivällä saan nelimetriset rännit ja niiden jälkeen voikin miettiä, miten kaiken muun saa mahtumaan autoon.
Toki tilaa pitää jättää normivarusteille, joita tarvitaan pieniin pintaremontteihin. Nyt ei tule mieleen vuotta, jolloin ei olisi aurinkopaneelien tai latureiden sähköjä pitänyt paikkailla tai putkivuotoja tutkia ja tukkia. Kun laitteet ovat talven säilytyksessä ulkona, niin aina niihin perushuolto pitää tehdä ennen kuin edes yrittääkään käyttää. Se on sitä normi-arkea.
Perinteistä poiketen menomatkasta on nyt tulossa kaksivaiheinen. Ensimmäinen välietappi on Kuusamon paikkeilla, josta sitten onkin lyhyt matka perille. Koitan saada matkalta kuvaa, kun tuo sääkin näyttää suhteellisen suosiolliselta tämän hetkisen ennusteen mukaan.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Toki tilaa pitää jättää normivarusteille, joita tarvitaan pieniin pintaremontteihin. Nyt ei tule mieleen vuotta, jolloin ei olisi aurinkopaneelien tai latureiden sähköjä pitänyt paikkailla tai putkivuotoja tutkia ja tukkia. Kun laitteet ovat talven säilytyksessä ulkona, niin aina niihin perushuolto pitää tehdä ennen kuin edes yrittääkään käyttää. Se on sitä normi-arkea.
Perinteistä poiketen menomatkasta on nyt tulossa kaksivaiheinen. Ensimmäinen välietappi on Kuusamon paikkeilla, josta sitten onkin lyhyt matka perille. Koitan saada matkalta kuvaa, kun tuo sääkin näyttää suhteellisen suosiolliselta tämän hetkisen ennusteen mukaan.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
26.6.2011
Kultaretki 2011, 2. päivä
Menomatkan toinen etappi on nyt sitten tehty hieman eri reittiä pitkin. Noh, Sodankylästä asti ei paljoa vaihtoehtoja ole, joten siitä sitten mentiinkin tuttua reittiä pitkin.
Kello 0755 ylitin Lapin rajan ja klo 0915 ylitin Napapiirin. Muuten matkassa ei paljoa sen ihmeempiä ollut.
Joella tuli jo käytyä ja leiriin purin osan kuormasta. Aika hyvin oli kaikki muut säilyneet. Huomenna sen sitten näkee, kun on ensimmäinen laitehuolto talven jälkeen tehvävänä.
Nyt on saatu tavarat purettua kämppään ja saunan laitan kohta lämpiämään. Vielä kaupasta muutamia oleellisia asioita, ja sitten voi valmistautua huomiseen.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Kello 0755 ylitin Lapin rajan ja klo 0915 ylitin Napapiirin. Muuten matkassa ei paljoa sen ihmeempiä ollut.
Joella tuli jo käytyä ja leiriin purin osan kuormasta. Aika hyvin oli kaikki muut säilyneet. Huomenna sen sitten näkee, kun on ensimmäinen laitehuolto talven jälkeen tehvävänä.
Nyt on saatu tavarat purettua kämppään ja saunan laitan kohta lämpiämään. Vielä kaupasta muutamia oleellisia asioita, ja sitten voi valmistautua huomiseen.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
18.4.2011
Tänään se alkoi
Tänään alkoi vuoden 2011 kullankaivuut: uudet rännit on tilattu peltisepältä. Teimme hieman mittauksia ja tästä tulee vähän leveämpi ja rihloista pitemmät. Kun yksin kaivaa, niin tuohon voi lapioida pitempään, ettei niin usein tarvi olla perkaamassa satoa.
Mitoitukset tehtiin sen mukaan, että penkit kaataen ne mahtuvat autoon sisälle. Matka sujuu luontevammin, kun ei tarvitse peräkärriä hinailla tuhatta kilometriä per sivu, joskin pari istumapaikkaa menetetään. Toisaalta, kun kuljettajan paikka säilyy toimintakykyisenä, niin eihän tuostakaan ole haittaa.
Pumppua pitää vielä katsella. Kovin halpojakin on, mutta niiden laadusta ei ole juurikaan tietoa. Tuonne pohjoiseen voi olla hankalaa saada varaosia, jos jostain vinku-intiaaniasta tulleesta rosmasta hajoaa kalvo, vaikka miten olisi mäkkaiverina varustautunut yllätyksiin.
Joka tapauksessa, tästä kausi alkoi. Samalla alkoi arvelu, miten paljon tähän harrastuksxeen tänä vuonna sijoittaa. Eihän tuolla ikinä päästä talvivaaralaisiin tuottoihin, ellei sitä emäkalliota löydä.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Mitoitukset tehtiin sen mukaan, että penkit kaataen ne mahtuvat autoon sisälle. Matka sujuu luontevammin, kun ei tarvitse peräkärriä hinailla tuhatta kilometriä per sivu, joskin pari istumapaikkaa menetetään. Toisaalta, kun kuljettajan paikka säilyy toimintakykyisenä, niin eihän tuostakaan ole haittaa.
Pumppua pitää vielä katsella. Kovin halpojakin on, mutta niiden laadusta ei ole juurikaan tietoa. Tuonne pohjoiseen voi olla hankalaa saada varaosia, jos jostain vinku-intiaaniasta tulleesta rosmasta hajoaa kalvo, vaikka miten olisi mäkkaiverina varustautunut yllätyksiin.
Joka tapauksessa, tästä kausi alkoi. Samalla alkoi arvelu, miten paljon tähän harrastuksxeen tänä vuonna sijoittaa. Eihän tuolla ikinä päästä talvivaaralaisiin tuottoihin, ellei sitä emäkalliota löydä.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)