Kauden päätös

Kaikki loppuu aikanaan, sanotaan, ja niin oli tämänkin kaivuukauden vuoro loppua leirin siivoukseen ja varusteiden purkuun. Tietenkin sitä ennen piti vaskata viimeinen rännitys valmiiksi.

Viimeisiin rituaaleihin kuuluu myös tehdä kiertoajelu, ja tänä vuonna se kiersi Näätämön kautta Tanaan, sieltä Nuorgamiin, Utsjoelle, Karigasniemeen, Angeliin, ja sieltä paluu kämpille. Tuli siis tehtyä ulkomaanmatkakin, vaikka vain pieni pyrähdys Norjan puolella.

Skoltefossen on aina näkemisen arvoinen koski.

Tanaan rakennetaan uutta siltaa. Sen pitäisi valmistua heinäkuussa 2020. Vielä siitä ei päästy ajamaan.

Nuorgamissa ihan rajan kohdalla on kivipaasi, jossa on EU:n pohjoisin piste.

Kevon luonnonpuiston lounaiskulmassa on Sulaojan lähde. Sinne johtaa jyrkät portaat.

Lähde on Suomen suurin. Lähteeseen tulee vettä noin 400 litraa sekunnissa, ja se poistuu yhtä puroa pitkin. Lähde on muodostanut laaksoon järven, jonka koko on noin 50 x 200 metriä. Vedellä sanotaan olevan parantavia vaikutuksia.

Otin kolme kulausta vettä. Jos sillä vaikka olisikin vaikutusta seuraavan päivän vaskaukseen...

Liekö lähteen voimat vai ahkera kaivaminen, mutta tulostakin tuli. Vielä en ole saanut kaikkea puhdistettua, joten kunnon kuvaa ei vielä ole. Yhden kuvan veden läpi vaskoolissa olevasta hipusta sain otettua.

Näin se kausi meni, ja paluumatka voi alkaa. Sen varrelta ehkä vielä joku kuva voisi tulla.

Rännin tyhjennys

Muutaman päivän kaivuun tuloksena on nyt jonkin verran maata saatu rummutettua.

Seuraavaksi pitää ränneissä oleva maa kerätä talteen vaskaamista varten. Ensin irrotetaan rihlat, pestään ne ja nostetaan sivuun.

Alimpana on kangasmatto, joka pestään huolella. Siihen kiinni jääneet hiput jäävät keruuastiaan.

Spaghettimatto käännetään ympäri ja rännin vedessä viruttamalla siihen jääneet maat irtoavat ja valuvat keruuastiaan. Mattoa pitää huolella huuhdella,e ttä kaikki saadaan matosta irti. Sitä pitää myös pitää koko ajan rännin sisällä, ettei yhtään arvokasta maata putoa pois.

Lopulta voi hieman katsella astiaan tullutta maata. Ainakin punaisia granaatteja siellä on, joskin ovat hyvin pieniä. Ne ovat rikkoutuneet kulkiessaan aikanaan paikalla menneen joen pohjassa.

Lopuksi rännit kootaan jälleen uutta käyttöä varten.

Harmikseni tämän jälkeen alkoi sade, joten en saanut vaskattua tuota hiekkaa heti. Toivottavasti huomenna olisi poutaa, niin pääsee heti aamusta katsomaan päivän saalista.

Prameamman puoleinen aloitus

Poutapäivä ja hyvä alku. Niin sitä aamulla ajattelin, kun kaivuupaikalle suuntasin. Viimeiset säädöt enää, ja sitten kaikki olisi kunnosa.

Ensin siemenvesi pumppuun. Hyvinhän se meni, kun olin jo rakennellut pumppuun ohituksen, jonka kautta veden sai pesän kautta imuletkuun. Pumpun 3-vaihemoottorin pyörimissuunta olisi ollut helppoa vaihtaa, mutta uusi pumppu pyöri juuri oikein päin. Silti .. ei mitään vettä tullut.

Tuossa tilanteessa kannattaa kuunnella poikkeavia ääniä, ja ensimmäisenä korvaan tuli viallisen laakerin suhinaa. Ei kai, ei kai uudeessa moottorissa ole vikaa? Suhinan suuntaa tarkentamalla selvisi, että imuputki ei tiivistynyt kunnolla liittimeen, vaan vuoti ilmaa. Vuotokohta oli niin pieni, ettei siitä siemenvettä valunut ulos, mutta kun pumppu teki alipainetta, siitä kohtaa tuli ilmaa pesään, ja pumppu ei toimi.

Tiivistyksen jälkeen vettä tuli. Ja tuli reippaasti. Käytössäni on venttiileitä, joilla voi virtausta säätää, ja muutaman eri vaihtoehdon jälkeen sopiva säätö löytyi.

Rumpukin pyöri, mutta tietenkin väärin päin. Mutta kahden navan paikan vaihdolla pyörimissuunta vaihtui, ja nyt sekin oli kunnossa.

Ja sitten vain aloittamaan. Mutta kun ensimmäistä lapiollista olin laittamassa, niin mitä sitten kävikään?

Hornetin ylilento :)

Koskaan aikaisemmin ei näin juhlavaa kauden aloittajaista ole kokenut. Ja epäilen, voiko tätä prameammin enää kautta aloittaakaan.

Juhlallisuuden jälkeen sitten itse aiheeseen. Ensimmäinen lapiollinen rumpuun:

Ja rummusta ränniin (pahoittelen kuvan suuntaa):

Muutaman tunnin tuossa pääsikin kaivamaan, ja sitten löin peukalon kynnestä palan irti. Ja tähän päättyi tämä päivä.

Loman vaikutuksia

Sanotaan, että lomalla on helppoa unohtaa asioita. Nyt huomaan, että se tosiaan toimii.

Asentaessani pumppua huomasin, että osa sen varusteista on jäänyt verstaalle. Lisäksi pari muutakin työkalua puuttuu kyydistä.

Pumppu on sentrifugi-periaatteella toimiva. Siinä on siis pesä ja sen sisällä pyörivä siipipyörä. Pesä on valurautaa. Tässä pumpussa ei ole sisäistä venttiilistöä, joten pumppu ei ilmaa imuputkea itse, vaan siihen tarvitaan ns siemenvesi. Kun imupuolella ei ole ilmaa, niin pumppu kyllä sitten toimii.

Siemenvesi laitetaan suoraan pumpun pesään, josta se täyttää myös imuletkua. Pumpussa on pieni messinkisellä tulpalla suljettava reikä, josta vesi on tarkoitus laittaa.

Koska imuputki ei ole kiinteää PE-putkea, niin tähän kierrevahvistettuun letkuun pääsee aina ilmaa liittimien vuodoista. Siksi pumppua voi joutua ilmaamaan päivittäin. Messinkisen täyttöreiän tulpan irroittaminen toistuvasti siitä valurautaisesta pesästä ei ole hyväksi valuraudalle, niin siihen piti rakentaa letkuliitin ja venttiili, jota kautta siemenveden laitto olisi helpompaa ja pumpulle kestävää. Valurauta ei vain kestä jatkuvaa irrottelua.

Niin vain kävi, että se siemenvesi-venttiiliputkirakennelma jäi johonkin verstaalle, joten piti sitten paikan päällä improvisoida käytettävissä olevista osista toisenlainen häkkyrä. Siksi tuossa pumpussa on nyt sellainen korkea lähtökaula.

Muuten kyllä kaikki meni melkein kerralla paikalleen. Pumpun paikka vaihtui, joten letkut piti mitoitella uudelleen. Lopulta siitä tulikin sitten tällainen rakennelma:

Pari muutakin kohtaa pitää huomenna viimeistellä. Jatkokaapeli ohjaustaululta rummulle on olemasa, mutta kun pumppu vaihtoi paikkaa, niin pitää sille vielä tehdä lyhyempi jatkokaapeli.

Aggregaatilta on matkaa tuohon kuvan kohtaan noin 120 metriä, joten jännitehäviön ongelmien vuoksi pitää kaapelit pitää mahdollisimman lyhyinä.

Pumpun säätöön on vaihemuunnin. Sillä voi kohtuuden rajoissa säätää pumpun kierroslukua, jolloin sen saa tuottamaan sopivan määrän vettä. Pumpun teosta osa menee letkujen aukipitämiseen, mutta siitä huolimatta tuon tehoi lienee liikaa ilman rajoittamista.

Kierrosten rajoittamisesta tulee toinen ongelma: pumpun sähkömoottori jäähdyttää itseään akselilla olevan tuulettimen avulla. Jos kierroksia pienentää liikaa, niin moottorin jäähdytys ei ehkä toimi tarpeeksi. Onneksi tuo 13°C jokivesi toimii myös jäähdytinnesteenä. Jos se ei riitä, niin pumpulle pitää rakentaa erillinen lisätuuletin. Onneksi toistaiseksi sitä ei ole tarvinnut laittaa.

Kolmaskin korjattava tuli huomattua:

Muovinen imuletku on kevyt, ja se jää kellumaan veden päälle. Pitää laitella tuohon jonkinlainen paino, että se pysyy veden alla.

Huomisesta kelistä ei ole nyt ihan täyttä varmuutta vielä. Luultavasti jotain sataa, mutta määrää ja aikaa ei vielä tiedä. Täällä suunnalla sateet ovat välillä todella paikallisia. Harjanteen toisella puollella voi sataa ja toinen olla poutainen. Mutta siitä lisää huomenna.

Avoauto

Mitä voisi tehdä vanhasta MB 407 D kuorma-autosta? Tällaisesta:

Muutaman tunnin rälläköinnin jälkeen siitä saa tällaisen avoauton:

Siitä tuli nyt avoauto.

No ehkä ei kuitenkaan. Tuo takaosan koppi piti irrottaa ihan muusta syystä.

Tervan teossa käytetään kuivatislausta, jossa pannussa olevia tervakasia kuumennetaan. Pannuapitää lämmittää ulkopuolelta, koska pannu on suljettu, eikä sinne sisälle saa päästä tulta.

Ulkopuolelta lämmittäminen tarvii jonkinlaisen suojan, huuvan, jonka sisällä tulen teho on suurin, ja tuli saadaan joka puolelle pannua. Nyt tuossa kuorma-autossa oli sopivasti metallia, että sen suojan sai siitä valmistettua. Siksi se piti siitä leikata irti.

Avoauto syntyi siis vain sivutuotteena.

Tuosta tervanteosta joskus toiste lisää. Nyt on vuorossa ansaittu lepo, ja huomenna lisää kullankaivuusta. Laitteet alkaa olemaan siinä mallissa, että ehkä siitäkin jo kuvaa ja viedota voisi saada katseltavaksi.

Rokulipäivä

Sadepäivä. Siinä tämä lyhyesti.

Tänään on juuri sopiva päivä lepäillä, nukkua, torkkua, pestä pyykkiä, ja tehdä vähän pientä näpertelyä sisätiloissa. Kävin kyllä montulla, mutta ehkä ei olisi kannattanut.

Auto vaihtoi väriä. Tai oikeastaan kaikki autot olivat vaihtaneet väriä. Värin nimi on "kutturankeltainen", ja se syntyy tiellä olevasta hiekasta, savesta, humuksesta. Päivällä satanut 65 mm vettä saa värin liikkeelle tiestä auton kylkeen.

Pilvet ovat matalalla. Jotkin laaksokohdat ovat niiden alapuolella, ja on melko yllättävää katsella ja huomata, miten pilven raja on lopulta vain muutamia metrejä.

Ehkä huomena keli on mukavampi ulkohommille. Nyt kuitenkin sohva kutsuu telkuttamaan.

Rakentelupäivä

Tälle päivälle luvattua sadetta ei sitten tullutkaan, joten pääsin montulle rakentamaan rännien tukia uudelleen. Ensin tosin piti purkaa vanhat, koska osa materiaalista kierrätän uusiin.

Kuten kuvasta näkyy, siinä on pari lankkua, josta tulee uusi alusta, ja sen tukirakenteita. Yläosassa näkyy uusi vakiokoon ränni, ja oikeassa reunassa vanha ränni. Osa materiaalista on kuvan vasemmalla puolella, joten ihan kaikkea "kaaosta" ei tuossa näy.

Aikaisempi rakennelma meni niin, että rummulta tuli putkea pitkin vesi ja hiekka rännille. Putkea oli kolmisen metriä, jolla ränni oli kauempana. Koska putkella piti olla tarpeeksi laskua, niin nykypaikassa lasku ei riittänyt, joten nyt sitten siirrän samalla ränniä lähemmäksi rumpua. Luultavasti edelleen tuon tavarat rummulta putkella, mutta nyt lyhyemmällä matkalla.

Miksi putki? Rumpu siis pyörii ja pyörimisliike tehostaa kivien pesua ja erottelua. Kivet valuvat rummun päästä pois, ja rummussa olevien reikien läpi vesi tuo hienomman aineksen alla olevaan kaukaloon, jonka pohjasta se virtaa ulos. Jos tavara putoisi suoraan ränniin, pitäisi rännin olla 90° kulmassa rumpuun, ja silloin se valuttaisi vettä kaivuupaikkaan. Nyt kun tuon putkella tavarat metrin päähän, voi rännin laittaa rummun suuntaisesti laskemaan kaivuupaikasta poispäin.

Rännin tuella säädetään yläpäässä sen kohtaa suhteessa rumpuun, että kaukalolta on riittävä lasku alaspäin, ettei laskuputki tukkeudu. Rännin alapään tuella säädetään taas rännin kaltevuuskulmaa.

Rännin kaltevuudella on iso merkitys. Liian jyrkällä kulmalla kulta valuu pois virtauksen mukana. Liian loivakaan ei ole hyväksi, koska silloin maa-ainekset tukkivat rännin rihloja, ja kulta ei pysähdy rihloihin. Hyvä lasku on 5° - 7°, joka tarkoittaa noin 10 cm laskua 100 cm matkalla.

Tiistaille ja keskiviikolle onkin luvattu etelätuulta veden kera. Mahdollisesti pari päivää tuleekin nyt taukoa rakenteluun. Luvassa on siis lepo- ja pyykkipäiviä.

Tästä se taas alkaa

Katkenneesta poranterästä ja kahdesta pudonneesta torx-kärjestä huolimatta päivä oli jälleen melkoisen positiivinen kokemus.

Aamulla mittarit näyttivät +10°C lämpötilaa, ja se on ihan mukava ja sopiva ulkona askarteluun, varsinkin, kun vuorossa oli noin parinsadan kilon tavaroiden kantaminen kaivuupaikalle. Sinne leiristä on matkaa vain 150 metriä, mutta jotenkin se rauta vain tuntuu puolivälissä painavan enemmän, kuin mitä oli lähtiessä. (Ja voin kokemuksesta kertoa, että joskus kauden lopulla purkuvaiheessa se rauta painaa vielä enemmän, ja epäilen sen johtuvan noin viiden metrin noususta loppupäässä.)

Huomiseksi on lupailtu sadetta, niin piti tänään sitten nuo sähkölaitteet saada montulle, että ne sai suojaan. Rummun melkein sainkin tarkastettua, ja siihen sähkömoottorin kiinni. Moottorin päällä on roiskesuoja, mutta hyvä se pressu on päälle laittaa. Ei se ainakaan huononna säilytystä.

Rännien laitto jää huomiselle. Niissä on nyt vähän enemmän laittelemista, kun vaihdan vanhat epäsopivat rännit uusiin, mitä olen kevään aikana tehnyt. Näille pitää rakentaa alusta ja laittaa se vielä sopivaan kulmaan, ja vaakittaa sivusuunnassa. Veden pitäisi kulkea mahdollisimman tasaisesti koko leveydeltä.

Osan vanhoista ränneistä sain jo purettua pois, kunnes sitten kadotin torx-kärjen johonkin. Siellä josain kivien koloissa se on. Toisen kärjen ja katkenneen poranterän jälkeen toteisin, että pyhätyöllä ei ole siunausta, ja parempi onkin lähteä kioskille kahville.

No, rehellisesti sanottuna oli toinenkin syy lähteä. Tai paremminkin satakunta syytä. Kulolentovalvonnan kone on ihan ok siellä ilmassa, ja muutaman kerran se tuolla lenkkiä kuului tekevänkin, mutta ne sata muuta iholle tunkeutuvaa naispuolista lentävää ei enää ollut mukavaa. Tuulen suunta taisi vaihtua niin, ettei se enää sopinut kaivuupaikkaan, meni ehkä penkan puolelta yli, ja tyynessä ja lämpiävässä säässä sitten hyttysten armeija heräsi.

Sitä minä olen aina ihmetellyt, että kun meillä on niin viisaita tiedemiehiä, jotka aina vannottavat muutosta tieteen nimessä, niin miksi he eivät voisi nyt geenimuunnella hyttystä niin, että veren sijaan se imisi rasvaa. Ai että, miten tällainen reipas satakiloinen nauttisi niistä pistoksista! Tarjoaisin heti reilut parikymmentä kiloa ravintoa.

Ja kärsää pidentämällä saisivat sisuskalujenkin ympäriltä muutaman kilon.

Kadonnutta alipainetta etsimässä

Niin se sitten piti uusi kausi aloittaa uusilla ränneillä. Mutta kuinkas sitten kävikään ...

Tämän vuoden ensimmäisen näytöksen pääosassa onkin kansanauto, jonka alipainepumppu alkoi viimeisellä sadalla kilometrillä menettää tehoaan. Lopulta tehostimenkin voimat alkoi hiipua, ja siinä sitä sitten oltiinkin.

Mitäpä sitä muuta, kuin kevyeen kenttäkorjaukseen. Kun paineet riittivät hetken pumputuksen jälkeen juuri tehostimelle pelkiltään, niin pitää sitten kaikki muut laitteet sulkea pois piiristä. EGR-venttiili jää perusasentoon, mikä nyt ei niin menoa haittaa. Mutta kun ahtimen säätökään ei toimi, niin auto menee vikasietotilaan, ja käytössä onkin vain hurjat 35 kW tehoa. Silltä sitten pääsi nilkuttamaan takaisin lähtöpaikkaan.

Tasaisella tuo kyllä jotenkin riittää jopa 80 km/h nopeuteen, mutta Pihtiputaan ja Jyväskylän seutujen mäet tuottivat jo hieman isomman vastuksen. Onneksi niistäkin päästiin yli hitaasti mutta varmasti.

Huomenna tarina jatkuu eri autolla.

Otsikko

Niin, otsikko. Mitähän sitä siihenkin laittaisi?

Vanhemmista julkaisuista päätellen hieman on aikaa kulunut kirjoittamatta. Yhtä jos toistakin on silti tapahtunut.

Rännit, niitä nyt on ainakin uusittu, ja pari uuttakin valmistuu samalla. Se on ollut leudohkon kevään etu, että pihalla on tarjennut pitempääkin niitä askarrella. Toimivuudesta ei ole takuita, mutta tekijän ja kaivajan pitää niiden toimintaan horjumatta uskoa, sillä muuten koko touhusta katoaa merkitys.

Valmistuksien vaiheista on kyllä kuvia. Niitäkin voisi jossain vaiheessa tänne laitella, mutta katsotaan ensin rännien kelpoisuus, ja tehdään sitten valmistuksesta ja säätelystä oma postaus. Voisin sen vaikka tässä luvata ensi kesälle tulevaksi.

Viina. Se on ollut kevällä kirouksena. Kahden aggregaatin kanssa tuo E10 etanolibensa on tuottanut ongelmaa. Kun sitä tilkkanen jää laitteisiin, niin talven aikana se on kerännyt vettä niin runsaasti, että on pitänyt purkaa lähes koko kaasuttaja, että on saanut kanavat auki. Joka rööri tukossa ruostehileestä.

Yhteen kaasuttajaan piti vaihtaa kalvo, kun ruostehilut oli sen rikkoneet. Hyvinhän se lopulta meni, kun sopiva varaosa löytyi. Pienen säädän jälkeen kaikki jopa näytti jo toimivalta.

Isoin harmi oli tosin vaihemuunnin. Tarkoitus oli laittaa aikaisempi 3-vaihepumppu 1-vaihekäyttöön, ja sitä varten laittelin vanhahkoa 1->3-vaihemuunninta siihen. Valitettavasti sen teho ei pumppuun riitä, joten se piti jättää pois. Nyt siinä on perinteinen moottorikondensaattori-kytkentä, joten kierrosnopeuden säätöä ei ole. Veden ja hiekan seossuhdetta pitää siten säätää lapioimalla hiekkaa oikea määrä.

No, joo, onhan niitä venttiileitä. Mistäpä tulikin mielenkiintoinen tilausrumba. On se ihmeellistä, miten saman osan hinnat voi vaihdella niin paljoa. Suomesta yhden 2" letkunipan hinnalla sai Euroopasta neljä samanlaista. Rahteineen. Kyllähän siellä menekkiäkin on enemmän, joten kate per tuote voi olla kohtuullisempi. Tiedä hänestä. Samanlaiselta messingiltä molemmat näyttävät.