Säätämistä ja vesileikkejä

Nyt kun viimein tuo helle hellitti, niin pääsi taas montulle. Tuollainen yli +22 °C lämpötilassa ja melkein täydessä auringonpaisteessa oleminen, saati työskentely, ei ole kaikkein mukavinta puuhastelua.

Ränni ei ole rummun alla, joten johdan putkea pitkin seulotun aineksen rännille. Tätä varten piti hankkia muhvi, että sain putket kuntoon. Tuosta sitten tulikin seuraava ongelma, kun ränni oli liian korkealla ja väliputken kaato ei riittänyt. Jotenkin mallilleen sen sain, mutta pitää huomenissa vielä laitella jalat paremmin kiinni.

Sitten päästiinkin säätelemään veden tuloa heittokaukaloon, rumpuun ja ränniin. Aikaisemman mittavirheen vuoksi rännini on vähän liian leveä. Se tavii enemmän vettä, ja nyt rummun kanssa sitä onneksi tulee perus-rännittämistä enemän. Silti tuntuu, että joko kaltevuus on liian pieni, tai vesimäärä liian pieni. Luultavasti kaltevuutta pitää jollain tapaa lisätä.

Heittokaukalon vesimäärän tarve olikin pieni yllätys. Luultavasti syöttöputken reikiä pitää hieman laajentaa, ja kaukalon kaltevuutta voisi vielä lisätä. Rummun sisälle menevä vesimäärä on liian iso. Pitää kehitellä kuristin letkuun.

Lopulta kaikki kuitenkin toimii melko hyvin, ja pääsihän sitä sitten koittamaan.

Valmisteluita ja valmisteluita

Aamu alkoi perineisellä -- siis jos nyt parin aamun tapaa voi perinteiseksi jo kutsua -- tavalla, ensin "vakiomurot", sitten pieni aamupala, ja pienen tauon jälkeen toiset aamukahvit läheisessä kahvilassa, jossa mietitään kuluvan päivän suunnitelmia. Ja mikäpä siinä tuoreiden munkkikahvien äärellä olisikaan suunnitella. Tai ainakin vain istuskella.

Tämän päivän tehtäväni oli aivan selvät: kaikki kaivaukselle viedyt laitteet pitäisi saada käyntiin. Koska rumpu oli uutta, piti kaikki letkutukset ja vaakitukset laitella kohdilleen ihan uudella tavalla, ja siksi tämä ei ollutkaan enää mikään tavallinen "kytke-ja-käytä" askartelua.

Ja niinhän siinä sitten kävikin, että ensimmäiseksi rummun paikaksi kaavailtu kohta oli huono. Muistin väärin maisemaa, ja suunnittelemani paikka olisi laittanut rummun liian vinoon ja matalalle. Hieman siirtoa ja rummulle olikin sopiva paikka siinä.

Rännien jalat olivat pettäneet. Niitä piti korjailla. Rännin taso määrittää rummun korkeuden, koska rummun alasiilosta pitää olla sopiva lasku, että putkea pitkin hiekka saadaan rännille.

Letkut. Pumpusta piti nyt saada tulo kolmeen pisteeseen: rummun etukaukaloon, rumpuun sisälle, ja rännille. Käytössäni oli vain yksi Y-kappale, joten ... sitten vain piti palata leiriin, ja rakennella 2" putkiosista sopiva välikappale. Onneksi olin tätäkin aavistellut, ja hankkinut letkuliittimiä sitä varten. (Sivujuonteena voin kertoa, että eivät ole sieltä halvimmasta päästä ...)

Jälkiviisaus on sitä parasta viisausta, ja sen mukaan olisi tietenkin voinut jo rakenteilla miettiä tuota letkuttamista. Olisi ihan kiva kasata jossain kaikki laitteet malliksi loppuun asti, ennen kuin alkaa keskellä ei-mitään niitä laitteleen kuntoon. No, kun kyse on kuitenkin harrastuksesta, niin tällainen pienien yllätyksien tuleminen kuuluu vain alan luonteeseen.

Vesipumpun sain lopulta kuntoon, letkut kiinni ja siemenvesi pesään, ja muutaman vedon jälkeen pumppu lähti käyntiin. Samalla huomasin, että rummun sisäpuolisesta putkesta puuttui vielä päätytulppa. Se pitää huomenissa laitella.

Mutta vettä tuli ja suurin piirtein oikeaan kohtaankin. Mitään säätöjä en päässyt tekemään vielä, ennen kuin se päätytulppa on kohdillaan. Muutama klemmari ei enää kiristä ja pari kohtaa vuotaa letkkun kaulan alta. Niitä pitää vielä paikkailla.

Tässä kohtaa oli sopiva tauko, ja kun sitä ei oikein osaa olla tekemättä mitään, niin laittelin sitten leirin Syvien Huokausten Kamarin kuntoon. Hieman oli talvi koetellut puuceen seiniä, mutta pienen siivoilun ja pressun kiinnittämisten jälkeen sekin mukavuus on jälleen käytettävissä.

Sitten vuoroon aggregaatti ja sähkökaapelit. Minusta tuntuu, että on olemassa staalo, jonka tehtävä on sekottaa ja sotkea kerälle rullattuja kaapeleita. Miten ihmeessä 30 metrin kelattu sähköjohto voikin olla niin monella solmunalulla ... sitä ei länsimainen tiede osaa selvittää.

Ja kun aggregaatti oli tankattu, päästiin laittamaan pyörimissuunta oikeaksi. Ja kaiken aherruksen ja parin leirissä käynnin jälkeen rumpukin lähti pyörimään.

Ilman lämpötila oli jo +20 °C paikkeilla ja tuulta tuskin huomasi, joten siinä oli sitten päivään tarpeeksi tapahtumia. Eipä sitä paljoa enempää oikein olisi jaksanutkaan. Leiristä on montulle matkaa kolmisen sataa metriä, ja sen muutamaan kertaan tavaroita kantaen kulkeneena se jo tuntui jaloissa.

Enää vain sähkölaitteet suojaan pressun alle, ja sitten kohti kämppää.

No, pieni mutka tuli, kun sama aamuinen porukka istuskeli saman kahvilan rappusilla. Toki sitä piti reiluksi tunniksi siihen jäädä kahvittelemaan.

Nyt ollaan jo kämpillä, "deodorantit" on pesty, tämä blogi kirjoitettu, joten eiköhän tämä päivä alkaisi olemaan tässä.

Leirin pystytystä

Sanotaan, että loma on hyvä, kun sen aikana on voinut unohtaa. En kylläkään muista, että mitä pitäisi unohtaa. Voin vain todeta, että se kyllä toimii.

Kuormaa purkaessa huomasin, että olen unohtanut ainakin bensiinikanisterin kotiin. Sekään nyt ei niin harmita, mutta toiseksi huomasin, että olen unohtanut akkuporakoneen kotiin myös. Mukana on vain pieni ruuvinväännin, jolla tuskin saa 100 mm ruuveja kiristeltyä.

Tämän päivän tavoite oli vain saada kaikki tarvittavat kaivaukselle. Rummussa oli pyörät takaosassa ja etupäässä kahvat, joista sitä sai vetää. Melko hyvin se meni, vaikka leveys tuotti harmia. Leveyden vuoksi tuo pomppi mättäiden välissä kammeten sitä sivummalle, ja sitä piti yrittää ohjata. Ehkä pitemmät kuljetuskahvat olisi pienentäneet kuljettajaan tullutta momenttia. Onneksi kuitenkin matka oli pieni, joten kyllähän tuosta lopulta suoriuduttiin.

Hankalampaa oli saada noin sadan kilon aggregaatti pehmeän suon yli kaivuupaikalle. Lyhyitä  kuljetuskahvoja ei ole ajateltu sitä varten, että niillä pitää saada se liikkumaan upottavassa maastossa. Pehmeät töppäät tuotti myös kapeille renkaille tuskaa, ja se tuska siirtyi suoraan minulle. Pitää ensi vuodeksi vaihtaa siihen kuljetusta varten vaikka kottikärryn renkaat, jotka kantavat paremmin maastossa.

Päivän lopuksi sain live-kamerat asennettua. Toinen kameroista on nyt kaivauksella. Uusi lisäantenni parantamaan wlan-yhteyttä näyttää nyt toimivan, ja noin parin sadan metrin matkan yli wlan yhteys näyttää toimivan niinkin hyvin, että web-kameran kuva sekunnin välein onnistuu.

Huomenna olisi vuorossa laitteiden asentaminen, ja vesisyöttöjen säätöä. Tarvittavat reiät on tehty noin suurinpiirtein -tuntumalla, mutta vasta kun letkuista tulee oikeasti vettä, niin ne voi säädellä toimivaksi.

Uusi vuosi, uusi rumpu

Kyllä tätä onkin odoteltu - sekä uutta kesälomaa ja uutta rumpua.

Viime kesänä tuli hankittua vanha rumpu, aihio, josta puuttui moottori. Runkokin oli vähän heikohko, joten sitäkin piti laitella. Muutamien, tai vähän  useampienkin vahvistusten ja korjauksien jälkeen siitä tulikin täysin kelpoinen laite.

Pyörittämiseen löytyi vanha, mutta uusi sähkömoottori kulmavaihteella. Kun se oli paikallaan, niin oikeanmittainen remmi saatiin mitattua.

Vesiputket on mallillaan, mutta niitä ei ole päästy millään tavalla vielä testaamaan. Aika ei ole riittänyt, että olisi kaluston vienyt johonkin rantaan testausta varten. Pitää loput virittelyt tehdä sitten joella.

Tällainen siitä kuitenkin valmistui:

Pitääpä laitella lisää tekstiä, kunhan saan sen valtaukselle, säädeltyä vedentulot ja koekäytettä.