Tämä päivä alkoi varsin vilkkaasti. Montulla tuli varmaan puolisen kuutiota maata siirrettyä rännin puolelle. Kapeampaa ränniä joutuu perkaamaan useammin, joten sellaista montusta pois ja takaisin -pomppimista se sitten oli.
Ja tulostakin tuli. Iltapäivällä polvi vihoitteli jo sen verran, että pakko lähteä lounaalle. Matkalla kioskin keittolounaalle saa onneksi jonkin verran kävellä tasaista pitkin, niin ei sitten ihan samanlaista ponnistusta vaadi. Hyvin matka meni, mutta ei se hernekeitosta helpottanut, joten päivä melkein jäi siihen.
Ongelma uudessa rännissä on rihlojen tukkeutuminen. Pikkukivet ahtautuvat rihlojen väliin ja estää pyörteen tulemista. Tähän pitää kehitellä välppä, jolla saa isommat kivet pois, jolloin vain hienompi sora menee rihloille. Luin tuossa tutkimusta muutaman vuoden takaa, jossa tätä selvitettiin. Vielä pitää tuumat ja jalat muuttaa metrimitoiksi, niin voi ensi vuodeksi valmistautua uusin laittein.
Tämän päivän eläinsaldo kasvoi, kun näin ketun juoksevan siinä tien yli. Paljon parkuileet korpitkin näyttäytyivät, joista yksi oli ihan muutamien metrien päässä. Tietenkin kameran kaivaminen laukusta kesti sen verran, että kuvaa ei tullut saatua.
Varsin kovaa vikinää osaa sopulitkin pitää, kun puolen metrin päästä sellainen pinkaisee lähelle pesäkoloon. Toistaiseksi on selvittämättä, kumpi meistä pelästyi eniten.
Huomenna onkin sitten lupailtu sellaista hellettä, että tuskin ruumiilliseen ponnistukseen kannattaa sortua. Pitää tarkkailla tilannetta, ja polvea. Jos pienen kävelylenkin voisi tehdä, verryttelisi paikkoja lauantain kilpailuita varten.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti