Kausi on päättynyy, vuorossa on enää lopun valmistelut, leirin purku, rännien vieminen talviteloille ja paikkojen siivoaminen.
Päivällä oli Kultakioskilla tosin kilpailut, joissa piti poiketa. Itse olin vain kuvaamassa, en osallistujana. Enimmäkseen siellä oli samoja vanhoja partoja, joita ennenkin, mutta on yllättävää nähdä, miten paljon uutta polvea on kullanhuuhdonnasta kiinnostuneita - ja mikä ylivuotava into ja sisäinen tuli heillä kilpailuissa tähän lajiin onkaan!
Loppupäivä menikin sitten, kuten jo alussa kerroin, leirin ja laitteiden purkamisessa talviteloille, ja tavaroiden pakkauksessa lähtökuntoon. Joella piti ensin ränni purkaa, josta siis seulan putkiosat otin mukaan takaisin etelään. Niitä pitää ensi talven aikana vähän parannella tämän kauden lisääntyneellä tietämyksellä. Ränni muuten purettiin vain sopiviin osiin, että sen voi kaivaukselle jättää niin, ettei se talven aikana kärsi vaurioita. On sitten ensi vuonna kunnossa. Poikkeuksellisesti otin pumpun mukan. Kevään aikana sille voi olla käyttöä, ja se imuletku pitää korjata ensi kesäksi.
Lopulta jokainen nyssäkkä oli hakenut paikkansa ja vuorossa oli viimeinen tarkistuskävely leirin läpi. Narut ovat kiristetty, ettei tuuli niitä riepota, arimma ulkosäilytettävät on peitetty, polttoainekannut tukevasti pystyssä, roskat korjattu ja polttopuut peitetty. Sitten vain viimeinen vilaisu ja ...
Joella pitää aina käydä viimeiseksi ennen lähtöä. Siellä on vietetty tämän kesän antoisat hetket, kun on voinut sen veden solinan äärellä vain olla, hengittää hapekasta ilmaa, nuuhkia maiseman tuoksuja, ottaa käteen muutaman sadan miljoonan, ehkä vähän yli miljardinkin vuoden vanha kivi ja miettiä, mitä sekin voisi tästä seudusta kertoa. Monet olisivat sen tarinat. Siinä voi katsella penkan koivuja, joista on tullut otettua tukea, kun on mennyt joenpenkalle istumaan ja vaskaamaan päivän saalista. Penkalla istuessa on tullut kuunneltua äänimaisemaa, jossa pääsoittimena on ollut tuulen huminaa edessä olevan suon yli ja suhinaa vaivaiskoivuissa. Ehkä joku lintu on piipitellyt omaa sooloa, kun taustalla on soinut jatkuva ja tasaisen rentouttava joen solina. Hyttyset ja paarmat ovat omalla epävireisellä äänellään vain korostaneet kaiken muun harmonian kontrastia ja kuulumistaan siihen kuvaelmaan. Joskus pieniä ja nopeita tahteja on tullut kalojen pinnalla käynneistä tulleista pulpauksista. Kaikki vain on niin ja kaikki on aina olleetkin juuri niin.
Tänäkin vuonna tuossa hetkessä lopulta oli vain kaksi puroa, jonka läpi katsoin sitä kolmatta, Harrijokea. Katsoin joenpohjassa olevaa puunrunkoa, josta pieni osa oli taas pinnan yläpuolella. Vesi oli laskenut joessa. Silti ne kaksi muuta puroa vain virtasivat.
Huomenna kaikki on toisin.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
21.7.2012
16.7.2012
Tänäänpitääkirjoittaapaljonyhteenpötköön
Ehkävieläparipäivääpitääjatkaatätäyhteenkirjoittamista. Tähän au on au vain au yksi au syy. Jokainen au välilyönti au sattuu au.
Kaikki johtuu sellaisesta heikosta hetkestä, jolloin tulee innostus tehdä jotain pitkän aikaa mietittyä juttua, jota on vain tullut siirrettyä eteenpäin, koska ei ole viitsinyt. Sitten iskee se inspiraatio, jonka euforisessa mielentilassa ei tule aina kaikkia mietittyä loppuun.
Päätin huoltaa toisen leirissä oleva aggregaatin, jota ei ole käytetty pariin vuoteen. Sitä varten piti tietenkin vaihtaa työvaatteet päälle. Näin alettiin ripeästi touhuamaan. Kun sitten sain työfarkut päälle ja piti laittaa saappaat jalkaan, niin itikan poishuitaiseminen häiritsi tasapainoa, ja niinpä sitä piti hakea käyttämällä toista huitaisua ilmaan. Tämä jälkimmäinen johti sitten oikean peukalon osumisen läheisen männyn oksaan ja siitä seurasi sitten noin 8 x 3 mm palkeenkieli peukalon reunaan. Sattui. Paljon. Eikä kukaan puhaltanut.
Kun tuo peukalo on sopiva tuohon välilyönnin painamiseen, ja kun se haava on juuri sillä puolella peukaloa, niin siksi nyt tulee välttää välilyöntiä.
Muuten päivä oli varsin onnistunut. Aggregaattikin toimii jälleen ja tulipa sitten loppupäivästä käytyä Sompion luonnonpuistossa. Itikkaa ja paarmaa sielläkin oli samalla tiheydellä kuin muuallakin.
Huomenna voisikin sitten viettää sairaspäivää. Ainakin tuo nyt jo tervehtymänpäin oleva haava olisi hyvä (teko)syy ottaa vapaammin.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Kaikki johtuu sellaisesta heikosta hetkestä, jolloin tulee innostus tehdä jotain pitkän aikaa mietittyä juttua, jota on vain tullut siirrettyä eteenpäin, koska ei ole viitsinyt. Sitten iskee se inspiraatio, jonka euforisessa mielentilassa ei tule aina kaikkia mietittyä loppuun.
Päätin huoltaa toisen leirissä oleva aggregaatin, jota ei ole käytetty pariin vuoteen. Sitä varten piti tietenkin vaihtaa työvaatteet päälle. Näin alettiin ripeästi touhuamaan. Kun sitten sain työfarkut päälle ja piti laittaa saappaat jalkaan, niin itikan poishuitaiseminen häiritsi tasapainoa, ja niinpä sitä piti hakea käyttämällä toista huitaisua ilmaan. Tämä jälkimmäinen johti sitten oikean peukalon osumisen läheisen männyn oksaan ja siitä seurasi sitten noin 8 x 3 mm palkeenkieli peukalon reunaan. Sattui. Paljon. Eikä kukaan puhaltanut.
Kun tuo peukalo on sopiva tuohon välilyönnin painamiseen, ja kun se haava on juuri sillä puolella peukaloa, niin siksi nyt tulee välttää välilyöntiä.
Muuten päivä oli varsin onnistunut. Aggregaattikin toimii jälleen ja tulipa sitten loppupäivästä käytyä Sompion luonnonpuistossa. Itikkaa ja paarmaa sielläkin oli samalla tiheydellä kuin muuallakin.
Huomenna voisikin sitten viettää sairaspäivää. Ainakin tuo nyt jo tervehtymänpäin oleva haava olisi hyvä (teko)syy ottaa vapaammin.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
15.7.2012
Kadonneiden avainten metsästys
Eilen satoi sen verran, että päätin sitten lähteä vain kiertoajelulle. Lyhyt reitti oli Utsjoelle, sieltä Nuorgamiin ja Näätämön kautta takaisin. Tuosta tuli muutaman sadan kilometrin lenkki, jonka aikana ensin ajettiin sateen edellä karkuun, kunnes palattiin takaisin sateen jälkipuolen kauniiseen ja valoisaan poutakeliin.
Reissun jälkeen tuli karu havainto: yksi avainnippu puuttui. Se ei ollut vakituisessa säilytyspaikassa ja nopea läpikäynti selvitti, että missään taskussa se ei ollut, eikä myöskään pudonnut lattialle tai autoon. Hieman siinä nukkumaanmennessä piti kerrata tapahtumia, missä olen avainta käyttänyt viimeksi ja mitä sen jälkeen tapahtui. Onneksi sen verran muistista pystyin palauttamaan tapahtumia, että noin 30 km alueella olen vain liikkunut. Silti ...
Aamulla sitten oli hyvä hetki miettiä, että missä järjestyksessä paikkoja voisi kierrellä. Ensin piti haravoida leiripaikka, vieläpä pariinkin kertaan. Eipä sitä siellä ollut. Seuraavaksi pari muutakin leiriä, jossa tuli käytyä, eikä sitä löytynyt. Kioskilla ja sille menevä reitti toi saman lopputuloksen.
Tänään illalla yritin miettiä tarkemmin, mitä kaikkea tuli tehtyä. Epäilin hetken, että pitää tehdä rikospaikkatutkimus ja käydä millimetrin tarkkuudella koko auto läpi, tai sitten nostaa ja ravistella sitä pressun päällä kaikkien irto-osien löytämiseksi. Lopulta yksi asia tuli mieleeni: jos avaimet olisi olleet rintataskussa, niin ne voisi olla pudonneet yhdessä kumarruksessa, kun etsin pakista työkaluja. Pikaisesti vaatteita habituksen peitteeksi ja tarkastamaan ja kas - siellä työkalupakissahan ne avaimet olivatkin. Täytyy myöntää, että oli huomattavasti hauskempi saunoa tuon päälle.
Huomenissa onkin sitten mentävä aamusta vaskaamaan loput jääneistä hiekoista. Tarvii katsoa, josko jotain vielä siitä löytyisi. Sitten voikin taas jatkaa kaivamista eteenpäin.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Reissun jälkeen tuli karu havainto: yksi avainnippu puuttui. Se ei ollut vakituisessa säilytyspaikassa ja nopea läpikäynti selvitti, että missään taskussa se ei ollut, eikä myöskään pudonnut lattialle tai autoon. Hieman siinä nukkumaanmennessä piti kerrata tapahtumia, missä olen avainta käyttänyt viimeksi ja mitä sen jälkeen tapahtui. Onneksi sen verran muistista pystyin palauttamaan tapahtumia, että noin 30 km alueella olen vain liikkunut. Silti ...
Aamulla sitten oli hyvä hetki miettiä, että missä järjestyksessä paikkoja voisi kierrellä. Ensin piti haravoida leiripaikka, vieläpä pariinkin kertaan. Eipä sitä siellä ollut. Seuraavaksi pari muutakin leiriä, jossa tuli käytyä, eikä sitä löytynyt. Kioskilla ja sille menevä reitti toi saman lopputuloksen.
Tänään illalla yritin miettiä tarkemmin, mitä kaikkea tuli tehtyä. Epäilin hetken, että pitää tehdä rikospaikkatutkimus ja käydä millimetrin tarkkuudella koko auto läpi, tai sitten nostaa ja ravistella sitä pressun päällä kaikkien irto-osien löytämiseksi. Lopulta yksi asia tuli mieleeni: jos avaimet olisi olleet rintataskussa, niin ne voisi olla pudonneet yhdessä kumarruksessa, kun etsin pakista työkaluja. Pikaisesti vaatteita habituksen peitteeksi ja tarkastamaan ja kas - siellä työkalupakissahan ne avaimet olivatkin. Täytyy myöntää, että oli huomattavasti hauskempi saunoa tuon päälle.
Huomenissa onkin sitten mentävä aamusta vaskaamaan loput jääneistä hiekoista. Tarvii katsoa, josko jotain vielä siitä löytyisi. Sitten voikin taas jatkaa kaivamista eteenpäin.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
13.7.2012
Huuhdontaa ja kalankasvatusta
Tänään oli tämän kesän kuumin päivä, kun lämpötila nousi päivällä +25 °C asti. Tuosta on se ikävä lieveilmiö, että kaikki sadat tuhannet paarmat neliökilometrillä herää lentämään. Ne tulevat jokaisen lämpöisen kohteen luokse ympärille pörräämään. Pahimmat tunkevat itsensä ilmaiseen autokyytiin.
On niistä tosin jotain hyötyäkin. Tänään piti rihlat käydä tyhjentämässä ja kuvittelin, että olisin voinut huuhtoa sen samalla. Tuossa helteessä on kiva vilvoitella käsiä jokivedessä. Parin vaskoolillisen jälkeen sitten tuli kaikki joen lähiseudun paarmat kimppuun. Isoimmat niistä kävivät haukkasemassa palan ja lensivät sitä sitten oksalle naposteleen. Siltä se ainakin tuntui.
Siinä joenpenkalla istuessa ja vaskatessa kotin innokaimpia tuttavuuksia tekemään tulevia paarmoja sitten siirrellä kädellä kauemmaksi. Muutaman niistä sainkin sitten napattua, joista pari isompaa tuli saatua veden varaan, mutta pienen räpistelyn jälkeen ne pääsivät takaisin lentoon. Lopulta onnisti saada paarma niin lentokyvyttömäksi, että se ei veden pinnalta noussut.
Sitä paarmaa joen vietävänä seuratessani muutaman metrin alavirtaan kävikin vain muljaus, ja paarma katosi parempaan suuhun. Tämähän oli kivaa. Pian löytyikin seuraava sopiva tapaus, jonka sain jälleen vettä pitkin alavirtaan. Ja kas, sekin muljahti pois kalan suihin. Tästä tulikin sitten uusi hetken harrastus, kun aloin ruokkimaan kaloja paarmoilla.
Lopulta keksin, että otanpas kuvan siitä. Ja kuten arvata sopii, yhtään paarmaa ei einää muljautettu suihin sen jälkeen. Niin että jäi sitten se kuva saamatta, vaikka muutamia aikaisempi paarmoja kelpasi muljautella.
Lopulta paarmat kävivät niin innokkaiksi, ettei vaskaamisesta tullut mitään. Päätinkin sitten lähteä lounaalle. Hernekeittoa oli, mutta senkään voima sitten parin tunnin päästä ei riittänyt paarmojen karkoitukseen. Lopulta poikkeaminen tervanpolttoon auttoi. Se ilmassa leijuva liemi karkoittaisi vaikka mitä elävää, ja niin se tuntui tekevänkin. Ainoastaan minä ja polttaja sitä kestettiin. Vaatteisiin tarttuu aina jotain kotiin tuomista, ja toivottavasti se riittäisi parin seuraavan hellepäivän paarma-karkoittimeksi.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
On niistä tosin jotain hyötyäkin. Tänään piti rihlat käydä tyhjentämässä ja kuvittelin, että olisin voinut huuhtoa sen samalla. Tuossa helteessä on kiva vilvoitella käsiä jokivedessä. Parin vaskoolillisen jälkeen sitten tuli kaikki joen lähiseudun paarmat kimppuun. Isoimmat niistä kävivät haukkasemassa palan ja lensivät sitä sitten oksalle naposteleen. Siltä se ainakin tuntui.
Siinä joenpenkalla istuessa ja vaskatessa kotin innokaimpia tuttavuuksia tekemään tulevia paarmoja sitten siirrellä kädellä kauemmaksi. Muutaman niistä sainkin sitten napattua, joista pari isompaa tuli saatua veden varaan, mutta pienen räpistelyn jälkeen ne pääsivät takaisin lentoon. Lopulta onnisti saada paarma niin lentokyvyttömäksi, että se ei veden pinnalta noussut.
Sitä paarmaa joen vietävänä seuratessani muutaman metrin alavirtaan kävikin vain muljaus, ja paarma katosi parempaan suuhun. Tämähän oli kivaa. Pian löytyikin seuraava sopiva tapaus, jonka sain jälleen vettä pitkin alavirtaan. Ja kas, sekin muljahti pois kalan suihin. Tästä tulikin sitten uusi hetken harrastus, kun aloin ruokkimaan kaloja paarmoilla.
Lopulta keksin, että otanpas kuvan siitä. Ja kuten arvata sopii, yhtään paarmaa ei einää muljautettu suihin sen jälkeen. Niin että jäi sitten se kuva saamatta, vaikka muutamia aikaisempi paarmoja kelpasi muljautella.
Lopulta paarmat kävivät niin innokkaiksi, ettei vaskaamisesta tullut mitään. Päätinkin sitten lähteä lounaalle. Hernekeittoa oli, mutta senkään voima sitten parin tunnin päästä ei riittänyt paarmojen karkoitukseen. Lopulta poikkeaminen tervanpolttoon auttoi. Se ilmassa leijuva liemi karkoittaisi vaikka mitä elävää, ja niin se tuntui tekevänkin. Ainoastaan minä ja polttaja sitä kestettiin. Vaatteisiin tarttuu aina jotain kotiin tuomista, ja toivottavasti se riittäisi parin seuraavan hellepäivän paarma-karkoittimeksi.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
10.7.2012
Kaivamista ja kuvaamista
Tänään se sitten valmistui, reilun 8 minuutin mittainen pätkä tuosta kaivamistouhusta. Tulihan sitä toki kaivettuakin muutenkin. Lämmintä oli, joten oli ihan kiva vilvoitella huljuttelemalla käsiä vähän yli kymmenasteisessa jokivedessä.
Siinäpä ne tämän päivän tärkeimmät tapaukset olivatkin. Kovin vaikea tuosta soran lapioimisesta on tehdä mitään uutiskynnyksen ylittävää toimintaa. Enemmänkin tässä taitaa lopputulos ratkaista, mitä kannattaa julki tuoda ja julkisesti näytille laittaa, tai mistä yleensä kannattaa aikeita esittää. Ehkä nyt on menossa se retken matala-aiheinen jakso, joka keskittyy vain muutamiin yksittäisiin ja yksinkertaisiin asioihin: lapio, sora, ränni, vaskaaminen ja kutahippujen poimiminen talteen.
Sen verran voinee kertoa itse tuloksesta, että ei kovin hääppöinen tänä vuonna. Huomenna sään salliessa pitää hieman kierrellä ja katsella, olisiko joku toinen paikka soveltuvampi. Pitää tehdä muutamia koekaivauksia ja katsoa, onko jossain toisessa kohtaa kenties vähän rikkaampaa esiintymää, kuin mitä nyt on menossa. Pelkkä kivien peseminen jokivedellä ei ole ehkä tässä se kirkkain idea.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Siinäpä ne tämän päivän tärkeimmät tapaukset olivatkin. Kovin vaikea tuosta soran lapioimisesta on tehdä mitään uutiskynnyksen ylittävää toimintaa. Enemmänkin tässä taitaa lopputulos ratkaista, mitä kannattaa julki tuoda ja julkisesti näytille laittaa, tai mistä yleensä kannattaa aikeita esittää. Ehkä nyt on menossa se retken matala-aiheinen jakso, joka keskittyy vain muutamiin yksittäisiin ja yksinkertaisiin asioihin: lapio, sora, ränni, vaskaaminen ja kutahippujen poimiminen talteen.
Sen verran voinee kertoa itse tuloksesta, että ei kovin hääppöinen tänä vuonna. Huomenna sään salliessa pitää hieman kierrellä ja katsella, olisiko joku toinen paikka soveltuvampi. Pitää tehdä muutamia koekaivauksia ja katsoa, onko jossain toisessa kohtaa kenties vähän rikkaampaa esiintymää, kuin mitä nyt on menossa. Pelkkä kivien peseminen jokivedellä ei ole ehkä tässä se kirkkain idea.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
9.7.2012
Runsaasti materiaalia
Tänään oli yksi tuotteliaimmista päivistä. Materiaalia saatiin varsin paljon ja osa on nyt selvästi parempaa ja puhtaampaa laatua. Suurimmaksi osaksi se johtuu itse välineistä, joka tarkoittaa sitä, että en pystynyt sitä paljoa pilaamaan.
Ikävä kyllä, tässä tarkoitan kuvamateriaalia, en sitä jalometallia.
Sää oli harvinaisen suotuisa. Aamulla oli siinä +6,5 °C ja taisi korkeimmillaan käydä parissatoista asteessa. Tuo tarkoittaa vain, että ilmassa on merkittävästi vähemmän itikkaa ja ihan niin herkästi ei ala hikoamaan. Seulan kanssa tosin kastuu vielä muusta syystä, mutta ei tuo jokivesi nyt niin ympäristöhaittaa ole, että pitäisi ihokosketusta välttää. Ehkä farkut suodattivat siitä pahimmat haitat pois, vaikka olen joskus tuohon jokeen muksahtanut muutenkin. No, en kerro enempää märkiä juttuja.
Sen verran sain maata käsiteltyä, että huomenna on sitten vuorossa rihlojen irroitus ja seulotun aineen vaskaus. Pitääpä siitäkin ottaa jotain kuvamateriaalia, niin voisi sitten tehdä valmista katseltavaa koko ketjusta.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Ikävä kyllä, tässä tarkoitan kuvamateriaalia, en sitä jalometallia.
Sää oli harvinaisen suotuisa. Aamulla oli siinä +6,5 °C ja taisi korkeimmillaan käydä parissatoista asteessa. Tuo tarkoittaa vain, että ilmassa on merkittävästi vähemmän itikkaa ja ihan niin herkästi ei ala hikoamaan. Seulan kanssa tosin kastuu vielä muusta syystä, mutta ei tuo jokivesi nyt niin ympäristöhaittaa ole, että pitäisi ihokosketusta välttää. Ehkä farkut suodattivat siitä pahimmat haitat pois, vaikka olen joskus tuohon jokeen muksahtanut muutenkin. No, en kerro enempää märkiä juttuja.
Sen verran sain maata käsiteltyä, että huomenna on sitten vuorossa rihlojen irroitus ja seulotun aineen vaskaus. Pitääpä siitäkin ottaa jotain kuvamateriaalia, niin voisi sitten tehdä valmista katseltavaa koko ketjusta.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
8.7.2012
Välipävää
Parin aikaisemman päivän aikana olen koittanut saada niitä rihloja toimimaan. Eilen tuli joella niitä vielä koiteltua ja saatua paikalleen. Tänään oli sitten ihan vain välipäivä, eikä tullut juuri mitään tehtyä.
Kioskilla tuli kuultua uutisia, että tuossa lähellä on ollut karhu. Olisikohan sama, joka oli reilu viikko sitten tonkinut roskalaatikoita ja levitellyt niitä korppien nokittavaksi. Pentua siinä ei ollut nähty, joten yksinäinen karhu osaa - toivottavasti - vältellä ihmisiä, onhan se tottunut kaivajiin jo muutaman viikon verran.
Järripeippoja lensi leiriin. Niitä tuntuu muutamia tuolla olevan, vaikka kuukkelit ovat kadonneet. Muitakin lentäviä näyttää olleen ilmassa, kun tässä hetki sitten huomasin suht komean paarmanpureman käsivarressa. Hyvin näytti menneen pitkähihaisesta paidastakin läpi.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Kioskilla tuli kuultua uutisia, että tuossa lähellä on ollut karhu. Olisikohan sama, joka oli reilu viikko sitten tonkinut roskalaatikoita ja levitellyt niitä korppien nokittavaksi. Pentua siinä ei ollut nähty, joten yksinäinen karhu osaa - toivottavasti - vältellä ihmisiä, onhan se tottunut kaivajiin jo muutaman viikon verran.
Järripeippoja lensi leiriin. Niitä tuntuu muutamia tuolla olevan, vaikka kuukkelit ovat kadonneet. Muitakin lentäviä näyttää olleen ilmassa, kun tässä hetki sitten huomasin suht komean paarmanpureman käsivarressa. Hyvin näytti menneen pitkähihaisesta paidastakin läpi.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
6.7.2012
Vesileikkejä helteessä
Tänään joelle päästyä lämpömittari näytti jo +23 °C ja se tarkoitti, että myös paarmat ovat heränneet lentämään. Niistä olikin sitten muutama kymmenen havaintoa jo leirissä. Niiden lisäksi toki oli normaalit hyttysparvet jo odottamassa tulijaa. Paarmat huomasi myös poroista, jotka välillä intoutuivat juoksentelmaan ilman näkyvää syytä.
Olen pari vuotta sitten testannut helteellä, että iso paarma pystyy lentämään 40 km/h auton rinnalla. Siitä kun kiihdytti, niin ne jäivät kyydistä. Tähän voisi vielä lisätä, että vastaavalla empiirisellä havainnoinnilla olen huomannut, että leppäkerttu pysyy vielä 70 km/h vauhdissa konepellillä kiinni.
Tänään kokeilin hieman vaihdella rännin kaltevuutta ja veden määrää, josta huomasinkin, että rihloissa on yksi pieni korjattava kohta. Kun ne nyt olivat kiinni, niin sopivan asetelman löydettyäni jatkoin kuitenkin rännittämistä muutaman tunnin verran.
Seulapesurin kanssa tuli vain pieniä kommelluksia. Olen lisännyt siihen peltilevyjä, joilla suuttimesta virtaama vesi saadaan jaettua laajemmaksi viuhkaksi, koska se pesee laajemmalta osalta kiviä. Kun sitten reunalla katselin sitä ja koitin säätää suutinta kohdalleen, niin kuinka ollakaan, montun reuna petti ja horjahdin siitä alas. Onneksi matka oli lyhyt ja mitään ihmeempää siitä ei sinällään tullut. Kuitenkin tönäsin lapiota sen verran, että se kallistuessaan osui suuttimen ohjainpeltiin ja käänsi sen suoraan kohti. Kun pumppu tuottaa satakunta litraa minuutissa vettä, niin väistämiseen kuluvassa muutamassa sekunnissa jo saa suuttimesta päälleen sen verran jokivettä, että sitä kuivatellessa meneekin hetken verran. Onneksi jokivesi on jo lämmennyt yli kymmenasteiseksi. Märkää se silti on.
Sain lopulta rännillisen vaskattua ja tulihan niitä hippuja jokunen, vaikka kovin pientä taas. Käsitelty hiekkamäärä oli tosin pieni, joten suhteessa siihen saalis oli ihan normaalin mukainen. Sain kuitenkin rihlat nyt mukaan leiriin, että voin niitä huomenna viritellä.
Illasta alkoikin sitten ukkosrintama lähestyä ja kyllähän se jyrisikin. Tuohon Kaunispäälle kun ukkonen tulee, niin se myös kuuluu. Oikeastaan se ei varsinaisesti enää jyrise, vaan salaman osuessa parin sadan metrin päähän tunturiin kuuluu enää vain iso PUM ja sitten vähän murinaa, jonka jälkeen voi alkaa odottelemaan valojen palautumista.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Olen pari vuotta sitten testannut helteellä, että iso paarma pystyy lentämään 40 km/h auton rinnalla. Siitä kun kiihdytti, niin ne jäivät kyydistä. Tähän voisi vielä lisätä, että vastaavalla empiirisellä havainnoinnilla olen huomannut, että leppäkerttu pysyy vielä 70 km/h vauhdissa konepellillä kiinni.
Tänään kokeilin hieman vaihdella rännin kaltevuutta ja veden määrää, josta huomasinkin, että rihloissa on yksi pieni korjattava kohta. Kun ne nyt olivat kiinni, niin sopivan asetelman löydettyäni jatkoin kuitenkin rännittämistä muutaman tunnin verran.
Seulapesurin kanssa tuli vain pieniä kommelluksia. Olen lisännyt siihen peltilevyjä, joilla suuttimesta virtaama vesi saadaan jaettua laajemmaksi viuhkaksi, koska se pesee laajemmalta osalta kiviä. Kun sitten reunalla katselin sitä ja koitin säätää suutinta kohdalleen, niin kuinka ollakaan, montun reuna petti ja horjahdin siitä alas. Onneksi matka oli lyhyt ja mitään ihmeempää siitä ei sinällään tullut. Kuitenkin tönäsin lapiota sen verran, että se kallistuessaan osui suuttimen ohjainpeltiin ja käänsi sen suoraan kohti. Kun pumppu tuottaa satakunta litraa minuutissa vettä, niin väistämiseen kuluvassa muutamassa sekunnissa jo saa suuttimesta päälleen sen verran jokivettä, että sitä kuivatellessa meneekin hetken verran. Onneksi jokivesi on jo lämmennyt yli kymmenasteiseksi. Märkää se silti on.
Sain lopulta rännillisen vaskattua ja tulihan niitä hippuja jokunen, vaikka kovin pientä taas. Käsitelty hiekkamäärä oli tosin pieni, joten suhteessa siihen saalis oli ihan normaalin mukainen. Sain kuitenkin rihlat nyt mukaan leiriin, että voin niitä huomenna viritellä.
Illasta alkoikin sitten ukkosrintama lähestyä ja kyllähän se jyrisikin. Tuohon Kaunispäälle kun ukkonen tulee, niin se myös kuuluu. Oikeastaan se ei varsinaisesti enää jyrise, vaan salaman osuessa parin sadan metrin päähän tunturiin kuuluu enää vain iso PUM ja sitten vähän murinaa, jonka jälkeen voi alkaa odottelemaan valojen palautumista.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
4.7.2012
Kausi on avattu
Tänään sitten alkoi lopulta kaivuukausi, kun laitteet oli kasattu ja toiminnassa. Lapsi on taas virkeä ja virtaa täynnä, kun pääsee heiluttamaan lapiota ja leikkimään vedellä.
Vaan heti alkuun tuli vanha ongelma takaisin. Imuletku ei vieläkään toimi, vaan se painui lyttyyn imun voimasta. Jostain syystä tuo paksu ja vahvistettu letku ei vain enää näytä toimivan, vaikka se aikaisempina vuosina on ollut ihan kunnossa. Epäilen, että talven aikana muovi on menettänyt ryhtinsä.
Lyttyyn painuneesta letkusta pumppu ei saa imettyä tarpeeksi vettä, joten ei se sitten voi tuottaa tarpeeksi vettä ränniin ja seulapesuun. Onneksi paikalla on toinen letku, jota ei nyt käytetä. Sillä pumppaaminen onnistui ja tuottoa oli ihan riittävästi.
Muutaman seulallisen sain ajettua kokeeksi ja näytti tuo menevän samalla tavalla kuin aina ennenkin. Oli mukavaa jälleen pitkästä aikaa päästä itse touhuun mukaan ja saada jotain näkyvää aikaan. Koko talven aikana tehtyä suunnittelua pääsi nyt koittamaan ja testaamaan.
Hieman hiomista tuo seulan käyttö tarvii vielä. Jotenkin vain sitä tuntuu itse kastuvan siinä laitellessa, kunnens huomasin, että yksi suuttimen sauma vuotaa. Siinä taitaa olla pieni millimetrin kokoinen reikä, joka joskus siinä seulan vierellä ollessa ruikkii pisaroita juuri vierelläolijan päälle. Onneksi se on vain vettä, vaikkakin paljon päälle saaneena se kastelee jokseenkin tehokkaasti. Huomenna pitää hieman paikkailla sitä, jos jotain apua siitä olisi.
Tietenkin alkuinnostuksen ja hyvän sään saattelemana tuli rehkittyä muutaman tunti putkeen. Millään ei olisi lopettanut vielä, mutta kuin säälistä polttoaine loppui ja homma pysähtyi sitten siihen. Hyvähän se on välillä taukoakin pitää, ettei nyt yhden päivän aikana kaikkea tule kaivettua.
Leirissä odottikin sitten pieni yllätys. Siinä istuskellessa tuli parin metrin pähän puuhun orava katseleen touhuani. Siinä me hetken aikaa seurasimme toisten touhuamista, kunnes orava päätti jatkaa matkaa. Muutaman kuvan onneksi ehdin saamaan oravasta. Pitääkin varautua huomenna pienen makupalan kanssa, jos vaikka kuukkelin tilalla olisikin leiri-orava.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Vaan heti alkuun tuli vanha ongelma takaisin. Imuletku ei vieläkään toimi, vaan se painui lyttyyn imun voimasta. Jostain syystä tuo paksu ja vahvistettu letku ei vain enää näytä toimivan, vaikka se aikaisempina vuosina on ollut ihan kunnossa. Epäilen, että talven aikana muovi on menettänyt ryhtinsä.
Lyttyyn painuneesta letkusta pumppu ei saa imettyä tarpeeksi vettä, joten ei se sitten voi tuottaa tarpeeksi vettä ränniin ja seulapesuun. Onneksi paikalla on toinen letku, jota ei nyt käytetä. Sillä pumppaaminen onnistui ja tuottoa oli ihan riittävästi.
Muutaman seulallisen sain ajettua kokeeksi ja näytti tuo menevän samalla tavalla kuin aina ennenkin. Oli mukavaa jälleen pitkästä aikaa päästä itse touhuun mukaan ja saada jotain näkyvää aikaan. Koko talven aikana tehtyä suunnittelua pääsi nyt koittamaan ja testaamaan.
Hieman hiomista tuo seulan käyttö tarvii vielä. Jotenkin vain sitä tuntuu itse kastuvan siinä laitellessa, kunnens huomasin, että yksi suuttimen sauma vuotaa. Siinä taitaa olla pieni millimetrin kokoinen reikä, joka joskus siinä seulan vierellä ollessa ruikkii pisaroita juuri vierelläolijan päälle. Onneksi se on vain vettä, vaikkakin paljon päälle saaneena se kastelee jokseenkin tehokkaasti. Huomenna pitää hieman paikkailla sitä, jos jotain apua siitä olisi.
Tietenkin alkuinnostuksen ja hyvän sään saattelemana tuli rehkittyä muutaman tunti putkeen. Millään ei olisi lopettanut vielä, mutta kuin säälistä polttoaine loppui ja homma pysähtyi sitten siihen. Hyvähän se on välillä taukoakin pitää, ettei nyt yhden päivän aikana kaikkea tule kaivettua.
Leirissä odottikin sitten pieni yllätys. Siinä istuskellessa tuli parin metrin pähän puuhun orava katseleen touhuani. Siinä me hetken aikaa seurasimme toisten touhuamista, kunnes orava päätti jatkaa matkaa. Muutaman kuvan onneksi ehdin saamaan oravasta. Pitääkin varautua huomenna pienen makupalan kanssa, jos vaikka kuukkelin tilalla olisikin leiri-orava.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
3.7.2012
Ränni taas kunnossa
Nyt ränni on koottu ja koekäytetty. Seula on kiinni ja vesisyöttö toimii jälleen.
Rännin paikkaa on myös muutettu aikaisemmista vuosista. Jonkinlainen parempi peti olisi parempi, kuin tuo kiviä päällekkäin laiteltu kyhäelmä, mutta mitäpä sitä sen enempiä hifisteleen. Kallistuskulma on tosin hyvin pieni suhteessa siihen, mitä yleensä olen käyttänyt. Pitää hieman tutkailla, miten vesi rihloissa käyttäytyy, niin siitä voi päätellä, onko syytä kallistaa ränniä enemmän.
Imuletkun kanssa tuli jälleen ongelmaa. Yksi kohta siinä on niin vääntynyt, että pelkästään pumpun imun alipaine saa sen rutistumaan lyttyyn. Koska letkua on kuitenkin riittävästi, niin otin sitten letkusta viallisen metrin pätkän pois. Nyt se silti riittää hyvin jokeen ja läljellä oleva osa on ihan kunnossa.
Pieniä muutostarpeita on koekäytössä löydetty. Veden kanssa on ongelmaa, koska käytössä on vain T-kappale, eikä Y-kappaletta. Virtaus tuntuu olevan kovin rajallinen seulan pesupuolella. Luullakseni ensi vuodeksi tuota pitää parannella jakamalla isommasta letkusta tarvittavilla lähdöillä molempiin suutinryhmiin erikseen oma vesisyöttö erikseen. Pumpussa riittää tuotto, joten sitä voi helposti käyttää. Kovin harvassa vain tuntuu olevan 2" putkiosia. Messinkisinä niitä löytyy, mutta hinta pompsahtaa moninkertaiseksi sinkittyyn tai tavalliseen rautaiseen verrattuna. Tarvii varmaan rakennella sellaista osaa itse. Luullakseni putkesta voisi Y-kappaleen tehdä ihan leikkaamalla ja hitsaamalla.
Edellisinä vuosina on pumpusta lähteävä letku tehnyt laajan kaaren vain siksi, että taittuessaan liian jyrkästi letku menee taitteelle, joka estää veden kulkua. Nyt olen lyhentänyt letkua osiin ja välissä on peltisiä 90° ja 60° mutkia. Letku on siten enää vain suoraa vetoa ja se pysyy aina hyvin auki. Tällä tavoin saadaan vastapainetta pienennettyä ja tuotto säilyy hyvänä pienemmillä kierroksilla.
Akkuporakone on nyt virallisesti mennyttä. Tai oikeastaan vain sen akku on loppu. Yksi täyteen ladattu akku riitti hyvinkin vain neljään ruuviin, jonka jälkeen akkuporakone toimi vain suurena painavana räikkäavaimena, kun sen avulla voi veivata käsin kahvaa kiertämällä loput ruuvit kiinni. Pitää vähän tukailla, onko vaihteisto jne myös lopussa, eli kannattaako kennottaminen, vai onko järkevää uusia koko laite.
Huomenna sitten alkaa itse rännittäminen. Ehkä se oikea kallistuskulma siinä samalla löytyy.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Rännin paikkaa on myös muutettu aikaisemmista vuosista. Jonkinlainen parempi peti olisi parempi, kuin tuo kiviä päällekkäin laiteltu kyhäelmä, mutta mitäpä sitä sen enempiä hifisteleen. Kallistuskulma on tosin hyvin pieni suhteessa siihen, mitä yleensä olen käyttänyt. Pitää hieman tutkailla, miten vesi rihloissa käyttäytyy, niin siitä voi päätellä, onko syytä kallistaa ränniä enemmän.
Imuletkun kanssa tuli jälleen ongelmaa. Yksi kohta siinä on niin vääntynyt, että pelkästään pumpun imun alipaine saa sen rutistumaan lyttyyn. Koska letkua on kuitenkin riittävästi, niin otin sitten letkusta viallisen metrin pätkän pois. Nyt se silti riittää hyvin jokeen ja läljellä oleva osa on ihan kunnossa.
Pieniä muutostarpeita on koekäytössä löydetty. Veden kanssa on ongelmaa, koska käytössä on vain T-kappale, eikä Y-kappaletta. Virtaus tuntuu olevan kovin rajallinen seulan pesupuolella. Luullakseni ensi vuodeksi tuota pitää parannella jakamalla isommasta letkusta tarvittavilla lähdöillä molempiin suutinryhmiin erikseen oma vesisyöttö erikseen. Pumpussa riittää tuotto, joten sitä voi helposti käyttää. Kovin harvassa vain tuntuu olevan 2" putkiosia. Messinkisinä niitä löytyy, mutta hinta pompsahtaa moninkertaiseksi sinkittyyn tai tavalliseen rautaiseen verrattuna. Tarvii varmaan rakennella sellaista osaa itse. Luullakseni putkesta voisi Y-kappaleen tehdä ihan leikkaamalla ja hitsaamalla.
Edellisinä vuosina on pumpusta lähteävä letku tehnyt laajan kaaren vain siksi, että taittuessaan liian jyrkästi letku menee taitteelle, joka estää veden kulkua. Nyt olen lyhentänyt letkua osiin ja välissä on peltisiä 90° ja 60° mutkia. Letku on siten enää vain suoraa vetoa ja se pysyy aina hyvin auki. Tällä tavoin saadaan vastapainetta pienennettyä ja tuotto säilyy hyvänä pienemmillä kierroksilla.
Akkuporakone on nyt virallisesti mennyttä. Tai oikeastaan vain sen akku on loppu. Yksi täyteen ladattu akku riitti hyvinkin vain neljään ruuviin, jonka jälkeen akkuporakone toimi vain suurena painavana räikkäavaimena, kun sen avulla voi veivata käsin kahvaa kiertämällä loput ruuvit kiinni. Pitää vähän tukailla, onko vaihteisto jne myös lopussa, eli kannattaako kennottaminen, vai onko järkevää uusia koko laite.
Huomenna sitten alkaa itse rännittäminen. Ehkä se oikea kallistuskulma siinä samalla löytyy.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
2.7.2012
Rännin pystytys jatkuu
Hauskaa sanoa rännin laittoa "pystytykseksi", koska parempi termi olisi "vaakauttaminen". Joka tapauksessa sateisen sään vuoksi aamu venähti kämpillä notkumiseksi melkein puoliin päivään asti. Lopulta ilma sen verran poutaantui, että pääsin jokseenkin kuivana kokoaamaan ränniä.
Vedensyöttöä pitää muttaa, koska ränniin tulee se seula. Ränniin on ennen tullut vesi pelkästään yläpäässä olevan tasaussäiliön kaiutta, mutta nyt kun suurin osa vedestä tuleekin yläkautta, niin tasaussäiliön vettä pitää rajoittaa. Kokonaisvirtaama tulee olla sopiva kaltevuuteen ja rihloihin nähden, joten liikaa vettä ei saa käyttää. Tasaussäiliöön on ennen tullut vain 2" putki, mutta nyt se pitää muuttaa läpivientilaipaksi, että siihen saa tarvittavan venttiilin kiinni. Reikää piti laajentaa, ja sitä varten koko rännipuolikas piti tuoda leiriin.
Olisin sen saanut kaivauksellakin laitettu akkuporakoneella, mutta viitisen vuotta vanha akku (ja vara-akku) on näemmä nyt tullut tiensä päähän. Muutaman kierroksen jälkeen täyteen ladattu akku oli kaikkensa antanut, joten se oli enää vain painolastia. Onneksi leirissä on aggregaatti, jolla tavallinen porakone saadaan toimimaan ja sillä työ etenikin sitten nopeaan. Toki sen jälkeen pitikin ränni taas kantaa takaisin kaivaukselle, jonne on sellanen puolen kilometrin kävelymatka suota kiertäen.
Nyt tuo alkaa näyttämään enemmän ränniltä, kun sain lopulta rännit nippuun ja jotenkin paikalleen. Siirsin ränniä kaivauksen suuntaan lähemmäksi, koska viimeisen vuoden aikana monttua on kaivettu yli pari metriä eteenpäin. Paikka nyt ei ole kaikkein miellyttävin, koska seula on aika korkealla. Ehkä pitää kivistä rakennella askelmia, joilla voi sitten nousta joitakin senttejä ylemmäksi montusta. Kunhan nyt vähän alkuun pääsee, niin hienosäätöä on helpompi tehdä.
Uuden paikan etuna on ainakin se, että pumppu on todella lähellä. Mitä lyhyempi letku, niin sitä vähemmän hukkatehoa kuluu ja se säästää polttoainetta.
Tarvittavia putkituksia tuli myös tehtyä. Palloventtiilien kanssa tuli ongelmaa, koska niiden säätäminen oikeaan kohtaan ei ole ihan niin helppoa, mitä tavallise putkikierteen kanssa. Tarvii varmaan tehdä tiivisterengas tuota varten huomenissa. Silloin olisi tarkoitus saada loputkin putkituksista valmiiksi ja niille sopiva tukirakenne.
Kaikki tosin riippuu, miten tuohon akkuporakoneeseen saa enää tehoa. Muuten joutuu käsin vääntämään ne kiinni, tai käyttämään venäläisä pumppumeisseliä. Käsipelillä tehtynä tuo vie kuitenkin aikaa enemmän. Täytyy vain toivoa, että edes isot ruuvit sillä vielä saisi paikalleen. Monta niitä ei enää ole laitettavana. Huomenna voisi sitten jopa tulla kuviakin rakennelmasta.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Vedensyöttöä pitää muttaa, koska ränniin tulee se seula. Ränniin on ennen tullut vesi pelkästään yläpäässä olevan tasaussäiliön kaiutta, mutta nyt kun suurin osa vedestä tuleekin yläkautta, niin tasaussäiliön vettä pitää rajoittaa. Kokonaisvirtaama tulee olla sopiva kaltevuuteen ja rihloihin nähden, joten liikaa vettä ei saa käyttää. Tasaussäiliöön on ennen tullut vain 2" putki, mutta nyt se pitää muuttaa läpivientilaipaksi, että siihen saa tarvittavan venttiilin kiinni. Reikää piti laajentaa, ja sitä varten koko rännipuolikas piti tuoda leiriin.
Olisin sen saanut kaivauksellakin laitettu akkuporakoneella, mutta viitisen vuotta vanha akku (ja vara-akku) on näemmä nyt tullut tiensä päähän. Muutaman kierroksen jälkeen täyteen ladattu akku oli kaikkensa antanut, joten se oli enää vain painolastia. Onneksi leirissä on aggregaatti, jolla tavallinen porakone saadaan toimimaan ja sillä työ etenikin sitten nopeaan. Toki sen jälkeen pitikin ränni taas kantaa takaisin kaivaukselle, jonne on sellanen puolen kilometrin kävelymatka suota kiertäen.
Nyt tuo alkaa näyttämään enemmän ränniltä, kun sain lopulta rännit nippuun ja jotenkin paikalleen. Siirsin ränniä kaivauksen suuntaan lähemmäksi, koska viimeisen vuoden aikana monttua on kaivettu yli pari metriä eteenpäin. Paikka nyt ei ole kaikkein miellyttävin, koska seula on aika korkealla. Ehkä pitää kivistä rakennella askelmia, joilla voi sitten nousta joitakin senttejä ylemmäksi montusta. Kunhan nyt vähän alkuun pääsee, niin hienosäätöä on helpompi tehdä.
Uuden paikan etuna on ainakin se, että pumppu on todella lähellä. Mitä lyhyempi letku, niin sitä vähemmän hukkatehoa kuluu ja se säästää polttoainetta.
Tarvittavia putkituksia tuli myös tehtyä. Palloventtiilien kanssa tuli ongelmaa, koska niiden säätäminen oikeaan kohtaan ei ole ihan niin helppoa, mitä tavallise putkikierteen kanssa. Tarvii varmaan tehdä tiivisterengas tuota varten huomenissa. Silloin olisi tarkoitus saada loputkin putkituksista valmiiksi ja niille sopiva tukirakenne.
Kaikki tosin riippuu, miten tuohon akkuporakoneeseen saa enää tehoa. Muuten joutuu käsin vääntämään ne kiinni, tai käyttämään venäläisä pumppumeisseliä. Käsipelillä tehtynä tuo vie kuitenkin aikaa enemmän. Täytyy vain toivoa, että edes isot ruuvit sillä vielä saisi paikalleen. Monta niitä ei enää ole laitettavana. Huomenna voisi sitten jopa tulla kuviakin rakennelmasta.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
1.7.2012
Rännin korjausta
Sateessa oli pieniä taukoja, joten vaikka onkin sunnuntai, niin silti siinä pientä näpertelyä tuli tehtyä. Nyt on sadellut melkein kolmena päivänä koko ajan, pienestä tihkusta aina reilumpaan sateeseen asti. Tihkun aikana on jotain voinut tehdä pahemmin kastumatta.
Eilisen imuletkun laittelu oli onnistunut ja sain sen tänään rantaan. Tällä hetkellä rannasta suon yli tulee letku leiriin. Tarkoitus olisi laitella pesupaikka siihen vielä, kunhan pari reikiintynyttä kohtaa letkusta saa korjattua. Tai no, korjattua, leikkaan huonon kohdan pois ja liitän jatkoksen väliin. Mitä tuota paikkaamaan.
Vaan oli siinä komea suihkukaivo, kun noin 50 metrin letkussa on reikiä, joista suihkuaa vettä aina 4 - 5 metrin korkeuteen. Kun pienempiä reikiä on tuon suon ylittävällä osuudella, eli noin 30 metrillä, niin jo vain on komeaa puutarhasuihkua nähtävillä. Piti oikein kuvakin ottaa, mutta korjatessa peukalon kokoista reikää letku kääntyi niin, että vuotokohta oli nyt alaspäin ja koko komeus vaimeni vain purkautuvien suihkujen suhinaksi. Pitääpä katsella, jos sen saisi vielä käännettyä ja kuvattua.
Onneksi, kun yli kuusi sataa litraa vettä pumpataan minuutissa, niin rei'istä huolimatta vettä tuli leiriinkin. Pumppukin pääsee helpommalla, kun ei ole kovaa vastapainetta.
Seulan jalankin sain typistettyä lähemmäs oikeaa mittaa, kun otin 7 cm palan jalasta pois. Oma hitsaustaitoni on vaan sellainen, että siitä ei missään nimessä kehtaa ottaa kuvaa. Enkä ottanut. Ei, en vaikka pyytäisitte. Minua ohjeistettiin, että hyvä sauma on kuin herneenpalko. Oma saumani muistuttaa jotenkin sitä, mutta ollen vain pelkkä rivi niitä herneitä. Eri kokoisiakin ovat. Vaan ei se rautajalka silti vasaralla lyömällä irronnut, joskaan en lyönyt kovin lujaa. Ja vasarakin oli aika pieni.
Yksi häirikkö-karhu on täällä nähty. Oli käynyt erään levähdyspaikan roskiksia tonkimassa ja levitellyt roskapusseja isolle alueelle. Näytti korpit olevan nyt roskien kimpussa ja levittelivät niitä lisää. Harmikseni vain, kun pysäytin lähelle autoa ottaakseni niistä kuvan, niin nepä eivät paparatseja suosineet ja lensivät siitä pois. Muutaman minuutin odoteltuani niitä ei tullut takaisin. Ehkä niillä on siinä odottamiseen pitempi pinna, joten lähdin sitten pois niiden ruokapöydästä.
Huomenna on sitten jatkuu rännin laittaminen. Tänään sain seulan mitoitettua kohdalleen, ja sain seulaan tulevan vesisyötön mitoitettua sen mukaan. Tarkoitus on laittaa yläpuolinen suihku seulaan, jonka tarkoitus olisi huuhdella kivistä alle 15 mm kokoiset ainekset ränniin. Tuo putkisto tarvii oman tuen, joten se on huomisen tehtäviä, samoin kuin sen putkiston kokoaminen. Malli-kokoaminen on jo tehty suunnitteluvaiheessa, joten melko helpolla se pitäisi onnistua.
Rännistä tuli purettua jo pari peltiä pois, että saan uuden läpiviennin paikalleen. Piti sitten jyrsiä läpivientiä isommaksi, mutta siinä sitten loppuikin akku ja sekin homma jäi huomiselle. Siinä kohtaa olikin hyvä syy palata takaisin leiriin ja aloittaa illanvietto. Nyt voisi mennä vaikka saunaan, kun lauteilla on taas tilaa lepäillä leveämminkin.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Eilisen imuletkun laittelu oli onnistunut ja sain sen tänään rantaan. Tällä hetkellä rannasta suon yli tulee letku leiriin. Tarkoitus olisi laitella pesupaikka siihen vielä, kunhan pari reikiintynyttä kohtaa letkusta saa korjattua. Tai no, korjattua, leikkaan huonon kohdan pois ja liitän jatkoksen väliin. Mitä tuota paikkaamaan.
Vaan oli siinä komea suihkukaivo, kun noin 50 metrin letkussa on reikiä, joista suihkuaa vettä aina 4 - 5 metrin korkeuteen. Kun pienempiä reikiä on tuon suon ylittävällä osuudella, eli noin 30 metrillä, niin jo vain on komeaa puutarhasuihkua nähtävillä. Piti oikein kuvakin ottaa, mutta korjatessa peukalon kokoista reikää letku kääntyi niin, että vuotokohta oli nyt alaspäin ja koko komeus vaimeni vain purkautuvien suihkujen suhinaksi. Pitääpä katsella, jos sen saisi vielä käännettyä ja kuvattua.
Onneksi, kun yli kuusi sataa litraa vettä pumpataan minuutissa, niin rei'istä huolimatta vettä tuli leiriinkin. Pumppukin pääsee helpommalla, kun ei ole kovaa vastapainetta.
Seulan jalankin sain typistettyä lähemmäs oikeaa mittaa, kun otin 7 cm palan jalasta pois. Oma hitsaustaitoni on vaan sellainen, että siitä ei missään nimessä kehtaa ottaa kuvaa. Enkä ottanut. Ei, en vaikka pyytäisitte. Minua ohjeistettiin, että hyvä sauma on kuin herneenpalko. Oma saumani muistuttaa jotenkin sitä, mutta ollen vain pelkkä rivi niitä herneitä. Eri kokoisiakin ovat. Vaan ei se rautajalka silti vasaralla lyömällä irronnut, joskaan en lyönyt kovin lujaa. Ja vasarakin oli aika pieni.
Yksi häirikkö-karhu on täällä nähty. Oli käynyt erään levähdyspaikan roskiksia tonkimassa ja levitellyt roskapusseja isolle alueelle. Näytti korpit olevan nyt roskien kimpussa ja levittelivät niitä lisää. Harmikseni vain, kun pysäytin lähelle autoa ottaakseni niistä kuvan, niin nepä eivät paparatseja suosineet ja lensivät siitä pois. Muutaman minuutin odoteltuani niitä ei tullut takaisin. Ehkä niillä on siinä odottamiseen pitempi pinna, joten lähdin sitten pois niiden ruokapöydästä.
Huomenna on sitten jatkuu rännin laittaminen. Tänään sain seulan mitoitettua kohdalleen, ja sain seulaan tulevan vesisyötön mitoitettua sen mukaan. Tarkoitus on laittaa yläpuolinen suihku seulaan, jonka tarkoitus olisi huuhdella kivistä alle 15 mm kokoiset ainekset ränniin. Tuo putkisto tarvii oman tuen, joten se on huomisen tehtäviä, samoin kuin sen putkiston kokoaminen. Malli-kokoaminen on jo tehty suunnitteluvaiheessa, joten melko helpolla se pitäisi onnistua.
Rännistä tuli purettua jo pari peltiä pois, että saan uuden läpiviennin paikalleen. Piti sitten jyrsiä läpivientiä isommaksi, mutta siinä sitten loppuikin akku ja sekin homma jäi huomiselle. Siinä kohtaa olikin hyvä syy palata takaisin leiriin ja aloittaa illanvietto. Nyt voisi mennä vaikka saunaan, kun lauteilla on taas tilaa lepäillä leveämminkin.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)