Ehdottomasti ensimmäiseksi pitää sanoa, että on meillä hyvä lasinpuhaltaja. Näin automaation ja koneellisen tuotannon aikana on miellyttävää katsella, miten käsityön ammattilainen toimii, ja kuitenkaan mikään kone ei pysty yltämään siihen näkemykseen ja ymmärrykseen, joka käsityöläisellä on. Koneet eivät pysty pohtimaan, miten pisteestä A päästään pisteeseen B luovuutta käyttäen - harjaantunut silmä näkee sen heti. Nostaisisin hattua, jos sellainen olisi nyt päässä.
Uusi muotti oli nyt käytössä ensimmäistä kertaa ja alustavasti se näyttäisi toimivan. Muotin lisäksi olli käytössä esilämmitys, eli tavallinen sähkölevy.
Ensin valmistelin kullan muottiin. Muuttuminen vesiväripensselisedäksi auttoi, kun pienellä pensselillä sai kultahiekan muotin uurteisiin kuvioon. Muotti laitettiin keittolevylle noin viideksitoista minuutiksi lämpiämään, jona aikana muotti kullan kanssa saavutti varmaan parin sadan asteen lämpötilan. Kun sitten lasiin otettiin muotista kultaa, niin lähes kaikki tarttuivat kiinni ja kuvio onnistui erittäin hyvin. Esilämmitys on päivän sana ja avain.
Tuli sitten kokeiltua, miten kuvio onnistuu muotissa väriaineesta. Sen verran muovasin kuvaa, että leijonan kruunuksi asetin kultahipun. Lämmitys oli tässäkin avainsana ja lopputulos sen mukainen.
Kappaleet ovat ensi yön kyylääntymässä, joten kuvia niistä saan vasta sitten. Yritän jonkin kuvan ottaa ja laittaa myös nähtäväksi, tai ainakin linkit niihin sitten.
Nälkä kasvaa syödessä ja niinpä nyt on seuraava työmenetelmä suunnitteilla. Siitä llisää myöhemmin, kun hieman ensin testaan paria jippoa.
12.12.2009
3.12.2009
Uuden muotin valmistus
Tänään alkoi uuden muotin työstäminen. Ulkoviiva-muotti ei toimi.
Peltisabloonakin toimii vähän vaihtelevasti. Se periaatteessa toimisi tasopinnan ylittävänä mallina, mutta sen käyttö on hankalaa ja kuitenkin yhdelmiä pitää korjata käsin.
Grafiittimuotista tein nyt kuviollisen mallin, jossa on reunojen sisusta kaiverrettu 0,2 - 0,3 mm syväksi uurteeksi. Kuviota on vähän vaikea hahmottaa suoraan, mutta varjon kanssa saa aika hyvän kuvan siitä silti.
Koitin, miten hengettömiä saa siihen aseteltua ja tulin siihen tulokseen, että pinseteillä laahaamalla se ei toimi. Paras tapa oli muuntua vesiväripensselisedäksi. Pieni vesiväripensseli oli paras, kun sillä sai hienosti harjattua hiput paikalleen, kun ne ensin on "kaatanut" putkesta lähes paikalleen.
Mittasin kullan määrän ja näyttäisi, että sellainen 1,0 - 1,3 g siihen menisi lopulta, jos se onnistuu. Jos kaikki koko alueelta tarttuu, niin siihen saa menemään jopa 1,6 g, mutta on oletettavaa, että lasin viskositeetin takia reuna-alueet tulevat olemaan heikompia tarttumaan. Siirappimainen neste ei ihan joka nurkkaan taivu.
Kullan unssihinta näytti tänään menneen yli 1200 USD ja yksi euro oli noin 1,50 USD. Gramman hinnaksi tulisi sen mukaan lähes 40 USD, mutta dollarin euro-kurssi pudottaa tuon alle 30 euroon.
Onneksi Lapista saatavan kullan hinta noudattaa omaa asteikkoa ja on koosta riippuen aina tuota ylempänä. Itse huuhdotun kullan hinta on toki aina yli asteikon.
Peltisabloonakin toimii vähän vaihtelevasti. Se periaatteessa toimisi tasopinnan ylittävänä mallina, mutta sen käyttö on hankalaa ja kuitenkin yhdelmiä pitää korjata käsin.
Grafiittimuotista tein nyt kuviollisen mallin, jossa on reunojen sisusta kaiverrettu 0,2 - 0,3 mm syväksi uurteeksi. Kuviota on vähän vaikea hahmottaa suoraan, mutta varjon kanssa saa aika hyvän kuvan siitä silti.
Koitin, miten hengettömiä saa siihen aseteltua ja tulin siihen tulokseen, että pinseteillä laahaamalla se ei toimi. Paras tapa oli muuntua vesiväripensselisedäksi. Pieni vesiväripensseli oli paras, kun sillä sai hienosti harjattua hiput paikalleen, kun ne ensin on "kaatanut" putkesta lähes paikalleen.
Mittasin kullan määrän ja näyttäisi, että sellainen 1,0 - 1,3 g siihen menisi lopulta, jos se onnistuu. Jos kaikki koko alueelta tarttuu, niin siihen saa menemään jopa 1,6 g, mutta on oletettavaa, että lasin viskositeetin takia reuna-alueet tulevat olemaan heikompia tarttumaan. Siirappimainen neste ei ihan joka nurkkaan taivu.
Kullan unssihinta näytti tänään menneen yli 1200 USD ja yksi euro oli noin 1,50 USD. Gramman hinnaksi tulisi sen mukaan lähes 40 USD, mutta dollarin euro-kurssi pudottaa tuon alle 30 euroon.
Onneksi Lapista saatavan kullan hinta noudattaa omaa asteikkoa ja on koosta riippuen aina tuota ylempänä. Itse huuhdotun kullan hinta on toki aina yli asteikon.
2.12.2009
Peltisabloona
Toinen vaihe kultakuvioinnissa alkoi tänään. Aikanaan koitin tehdä paperista mallia, sabloonaa, jolla voisi kultahiekan kuvioida helpommin. Pahvinkin kuitumaisen ominaisuuden johdosta se ei oikein toimi, ja osittain siksi, että se ei pysy tasasena, sen reunoja ei saa tarvittavan tarkoiksi.
Ohut pelti voisi sen sijaan toimia. Toinen kullankaivaja saikin 0,3 mm paksuista peltiä kerättyä leikkuujätteestä niin, että sellainen 10 cm kanttiinsa oleva pala löytyi tasaista peltiä. Siihen piirsin, tai oikeammin naarmutin, ensin kuviota, jota sitten tussilla vahvistin. Pienet alkureiät strategisiin kohtiin ja sen jälkeen pienoisporaan kierroksia ja jyrsinterällä työstämään kuviota.
Pellistä tehtäessä sabloonaan toki pitää muistaa jättää "yhdelmiä", joilla aukkopaikkojen kohdalle saa jätettyä peltiä sen verran, että kuvio muodostuu oikein. Tuossa pitikin tussitellessa merkitä ne kohda, joista yhdelmät muodostui. Aloitusreikää tehdessä oli sitten helppo merkata leikkuun alku- ja loppupisteen siihen ensin, että osasi pysähtyä oikeassa kohdassa. Nuo kohdat pitää sitten käsivaralla täyttää oikein, kun siihen kultaa laittaa.
Tietenkin vakaa käsi auttaisi tuossa jyrsimisessä. Sain tuossa palan tehtyä malliksi, ja ... niin ... pitää toivoa, että katsojalla on sen verran mielikuvitusta, että "yhdistä pisteet"-tehtävää muistuttavasta kuviosta löytyy alkuperäinen tai vain tarkoitettu kuvio. Onneksi pellinpala on sen verran jäykkää, että se ei taipunut työstettäessä, jolloin kultaa siihen ripotellessa se pysyy tasopintaa vasten.
Saapas nähdä, mitä tuosta tulee. Nyt on tauon paikka, työstäminen "jatkuu seuraavassa numerossa".
PS: Kuviakin on otettu, niitä tulee, kunhan jotain valmista saadaan aikaan.
Ohut pelti voisi sen sijaan toimia. Toinen kullankaivaja saikin 0,3 mm paksuista peltiä kerättyä leikkuujätteestä niin, että sellainen 10 cm kanttiinsa oleva pala löytyi tasaista peltiä. Siihen piirsin, tai oikeammin naarmutin, ensin kuviota, jota sitten tussilla vahvistin. Pienet alkureiät strategisiin kohtiin ja sen jälkeen pienoisporaan kierroksia ja jyrsinterällä työstämään kuviota.
Pellistä tehtäessä sabloonaan toki pitää muistaa jättää "yhdelmiä", joilla aukkopaikkojen kohdalle saa jätettyä peltiä sen verran, että kuvio muodostuu oikein. Tuossa pitikin tussitellessa merkitä ne kohda, joista yhdelmät muodostui. Aloitusreikää tehdessä oli sitten helppo merkata leikkuun alku- ja loppupisteen siihen ensin, että osasi pysähtyä oikeassa kohdassa. Nuo kohdat pitää sitten käsivaralla täyttää oikein, kun siihen kultaa laittaa.
Tietenkin vakaa käsi auttaisi tuossa jyrsimisessä. Sain tuossa palan tehtyä malliksi, ja ... niin ... pitää toivoa, että katsojalla on sen verran mielikuvitusta, että "yhdistä pisteet"-tehtävää muistuttavasta kuviosta löytyy alkuperäinen tai vain tarkoitettu kuvio. Onneksi pellinpala on sen verran jäykkää, että se ei taipunut työstettäessä, jolloin kultaa siihen ripotellessa se pysyy tasopintaa vasten.
Saapas nähdä, mitä tuosta tulee. Nyt on tauon paikka, työstäminen "jatkuu seuraavassa numerossa".
PS: Kuviakin on otettu, niitä tulee, kunhan jotain valmista saadaan aikaan.
28.11.2009
Kultapalloja
Tänään kävimme koittamassa, miten kullasta voisi tehdä lasipallon. Tarkoitus on, että kullasta saataisiin kuvio lasipallon sisään.
Kultaa on käytetty lasin koristelussa paljon ennenkin. Lasia on voitu päällystää lehtikullalla, tai sitä on koitettu saada lasin sisään. Kultaa sisältäviä yhdisteitä on myös käytetty lasin väriaineena. Hippukultaa voi myös suoraan laittaa lasiin, koska sen sulamispiste on juuri sen verran korkea, jotta se ei lasia käsiteltäessä sula pois muodosta.
Hiput pitää toki ensin puhdistaa pinnalla olevista epäpuhtauksista ja oksideista. Jos sitä ei tee, niin kultaa käsiteltäessä niihin jäävä rasva ja muu kura joutuessaan sulan lasin kanssa kosketuksiin kaasuuntuvat ja muodostavat kuplan lasin sitään. Toki niitä kuplia joskus tehdään muotoilussa ihan tarkoituksella.
Tänään yritettiin sitä, että grafiittilevyyn kaiverrettuun uurteeseen ripoteltiin alle 0,5 mm kokoluokan kultahippuja, eli "hengettömiä". Grafiittiin oli kuvio tehty jo etukäteen, mutta kun vastaavasta tekniikasta ei ollut kokemusta, niin oletuksena tein 0,5 mm syvän kaiverruksen, jossa reunat olivat pyöristetyt. Kultahiekan saa uuretisiin helposti asemoitua, josta se olisi helpoin ottaa lasiin.
Tämä kerta meni enempi oppimisen puolelle ja pallo ei ihan täysin onnistunut lähinnä siksi, että kultaa ei saatu tarttumaan lasiin riittävän hyvin. Mutta opimme sen, että uurteita pitää madaltaa ja muotin (ja samalla kullan) esilämmitys pitää parantua, ennen kuin voi seuraavaa kertaa koittaa.
Kaikki ei mennyt ihan hukkaan. Uurteisiin laitettiin väriä, joka sitten tarttuikin helpommin lasiin. Tuolla menetelmällä saatiinkin pallo, joka on nyt kylääntymässä, eli lasikappaletta pidetään noin 500 asteen lämmössä. Siinä lasista poistuvat jännitykset ja kappale kestää käyttöä.
Kuviakin laitan, kun saan valmiin kappaleen uunista. YouTubeen tulee sitten valmistuksesta videotakin.
Kultaa on käytetty lasin koristelussa paljon ennenkin. Lasia on voitu päällystää lehtikullalla, tai sitä on koitettu saada lasin sisään. Kultaa sisältäviä yhdisteitä on myös käytetty lasin väriaineena. Hippukultaa voi myös suoraan laittaa lasiin, koska sen sulamispiste on juuri sen verran korkea, jotta se ei lasia käsiteltäessä sula pois muodosta.
Hiput pitää toki ensin puhdistaa pinnalla olevista epäpuhtauksista ja oksideista. Jos sitä ei tee, niin kultaa käsiteltäessä niihin jäävä rasva ja muu kura joutuessaan sulan lasin kanssa kosketuksiin kaasuuntuvat ja muodostavat kuplan lasin sitään. Toki niitä kuplia joskus tehdään muotoilussa ihan tarkoituksella.
Tänään yritettiin sitä, että grafiittilevyyn kaiverrettuun uurteeseen ripoteltiin alle 0,5 mm kokoluokan kultahippuja, eli "hengettömiä". Grafiittiin oli kuvio tehty jo etukäteen, mutta kun vastaavasta tekniikasta ei ollut kokemusta, niin oletuksena tein 0,5 mm syvän kaiverruksen, jossa reunat olivat pyöristetyt. Kultahiekan saa uuretisiin helposti asemoitua, josta se olisi helpoin ottaa lasiin.
Tämä kerta meni enempi oppimisen puolelle ja pallo ei ihan täysin onnistunut lähinnä siksi, että kultaa ei saatu tarttumaan lasiin riittävän hyvin. Mutta opimme sen, että uurteita pitää madaltaa ja muotin (ja samalla kullan) esilämmitys pitää parantua, ennen kuin voi seuraavaa kertaa koittaa.
Kaikki ei mennyt ihan hukkaan. Uurteisiin laitettiin väriä, joka sitten tarttuikin helpommin lasiin. Tuolla menetelmällä saatiinkin pallo, joka on nyt kylääntymässä, eli lasikappaletta pidetään noin 500 asteen lämmössä. Siinä lasista poistuvat jännitykset ja kappale kestää käyttöä.
Kuviakin laitan, kun saan valmiin kappaleen uunista. YouTubeen tulee sitten valmistuksesta videotakin.
25.11.2009
Tästä se sitten alkaa
Viimeinkin sain itsestäni irti sen verran energiaa, että sain tämän blogittamisen aloitettua. Mielessä on olllut montakin kertaa blogittaa näitä tarinoita, mutta kun on niin hyvä keksimään (teko)syitä itselle, miksi sitä ei voisi tai jaksa aloittaa. Niin monta tarinaa on jo vuosien varrella mennyt ohi, että pari blogillista niistä jo tulisi. Pitää muistaa muistaa kirjoitella niitä, kun tulee sopiva aasinsilta.
Ajattelin, että kirjoittaisin jotain kullankaivuusta. Itse enempi harrastan kullanhuuhtomista, joka on vain sitä vaskoolin kanssa läträämistä. Kaivaminen mielletään kaivostoimintaan tai koneelliseen kaivamiseen, josta nyt on paljon keskustelua uuden lakiesityksen myötä. Jotenkin sitä maata pitää siihen vaskooliin asti saada, joten jos kaurapuuron voimalla ränniin lapiointia pitää kaivamisena, niin sitten oikeasti kaivankin. Jos kultaa on 1-2 g / m3 maata noin keskimäärin, niin 5 g koruun saa lapioida muutaman kerran. Toki vain yksi lapiollinenkin riittäisi, mutta ei ehkä meikäläisen tuurilla.
Itse kuulun vain siihen harrastuksena ja vapaa-aikana kultaa kaivavaan osaan kaikista kullankaivajista. Sääli, että näin mukavasta toiminnasta elantonsa saavat joutuvat ahtaalle.
Mietin, mitä voisin lukijoille luvata, sillä joku syy pitää toki olla, että tätä tullaan katsomaan. Onko blogista hyötyä ilman lukijoita? Mikähän olisi blogittamisen vastine filosofiselle kysymykselle siitä kaatuvan puun äänestä, jota ei olla kuulemassa suhteessa siihen, ettei kukaan ole blogia lukemassa. Tylsästä arkielämästäkään ei ilman dramaturgisia taitoja saa sen ihmeempää saippuasarjaa, ja niitä taviselämän kertomuksia löytyy ihan tarpeeksi muutenkin.
Ehkä sen voisin luvata, että täältä löytyy jotain uniikkia, kuvia, arjesta erottuvia tarinoita ja kertomuksia - niitä, jotka ilman internettiä herkästi katoavat ikuisiksi ajoiksi.
Ajattelin, että kirjoittaisin jotain kullankaivuusta. Itse enempi harrastan kullanhuuhtomista, joka on vain sitä vaskoolin kanssa läträämistä. Kaivaminen mielletään kaivostoimintaan tai koneelliseen kaivamiseen, josta nyt on paljon keskustelua uuden lakiesityksen myötä. Jotenkin sitä maata pitää siihen vaskooliin asti saada, joten jos kaurapuuron voimalla ränniin lapiointia pitää kaivamisena, niin sitten oikeasti kaivankin. Jos kultaa on 1-2 g / m3 maata noin keskimäärin, niin 5 g koruun saa lapioida muutaman kerran. Toki vain yksi lapiollinenkin riittäisi, mutta ei ehkä meikäläisen tuurilla.
Itse kuulun vain siihen harrastuksena ja vapaa-aikana kultaa kaivavaan osaan kaikista kullankaivajista. Sääli, että näin mukavasta toiminnasta elantonsa saavat joutuvat ahtaalle.
Mietin, mitä voisin lukijoille luvata, sillä joku syy pitää toki olla, että tätä tullaan katsomaan. Onko blogista hyötyä ilman lukijoita? Mikähän olisi blogittamisen vastine filosofiselle kysymykselle siitä kaatuvan puun äänestä, jota ei olla kuulemassa suhteessa siihen, ettei kukaan ole blogia lukemassa. Tylsästä arkielämästäkään ei ilman dramaturgisia taitoja saa sen ihmeempää saippuasarjaa, ja niitä taviselämän kertomuksia löytyy ihan tarpeeksi muutenkin.
Ehkä sen voisin luvata, että täältä löytyy jotain uniikkia, kuvia, arjesta erottuvia tarinoita ja kertomuksia - niitä, jotka ilman internettiä herkästi katoavat ikuisiksi ajoiksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)