Rokulipäivä

Sadepäivä. Siinä tämä lyhyesti.

Tänään on juuri sopiva päivä lepäillä, nukkua, torkkua, pestä pyykkiä, ja tehdä vähän pientä näpertelyä sisätiloissa. Kävin kyllä montulla, mutta ehkä ei olisi kannattanut.

Auto vaihtoi väriä. Tai oikeastaan kaikki autot olivat vaihtaneet väriä. Värin nimi on "kutturankeltainen", ja se syntyy tiellä olevasta hiekasta, savesta, humuksesta. Päivällä satanut 65 mm vettä saa värin liikkeelle tiestä auton kylkeen.

Pilvet ovat matalalla. Jotkin laaksokohdat ovat niiden alapuolella, ja on melko yllättävää katsella ja huomata, miten pilven raja on lopulta vain muutamia metrejä.

Ehkä huomena keli on mukavampi ulkohommille. Nyt kuitenkin sohva kutsuu telkuttamaan.

Rakentelupäivä

Tälle päivälle luvattua sadetta ei sitten tullutkaan, joten pääsin montulle rakentamaan rännien tukia uudelleen. Ensin tosin piti purkaa vanhat, koska osa materiaalista kierrätän uusiin.

Kuten kuvasta näkyy, siinä on pari lankkua, josta tulee uusi alusta, ja sen tukirakenteita. Yläosassa näkyy uusi vakiokoon ränni, ja oikeassa reunassa vanha ränni. Osa materiaalista on kuvan vasemmalla puolella, joten ihan kaikkea "kaaosta" ei tuossa näy.

Aikaisempi rakennelma meni niin, että rummulta tuli putkea pitkin vesi ja hiekka rännille. Putkea oli kolmisen metriä, jolla ränni oli kauempana. Koska putkella piti olla tarpeeksi laskua, niin nykypaikassa lasku ei riittänyt, joten nyt sitten siirrän samalla ränniä lähemmäksi rumpua. Luultavasti edelleen tuon tavarat rummulta putkella, mutta nyt lyhyemmällä matkalla.

Miksi putki? Rumpu siis pyörii ja pyörimisliike tehostaa kivien pesua ja erottelua. Kivet valuvat rummun päästä pois, ja rummussa olevien reikien läpi vesi tuo hienomman aineksen alla olevaan kaukaloon, jonka pohjasta se virtaa ulos. Jos tavara putoisi suoraan ränniin, pitäisi rännin olla 90° kulmassa rumpuun, ja silloin se valuttaisi vettä kaivuupaikkaan. Nyt kun tuon putkella tavarat metrin päähän, voi rännin laittaa rummun suuntaisesti laskemaan kaivuupaikasta poispäin.

Rännin tuella säädetään yläpäässä sen kohtaa suhteessa rumpuun, että kaukalolta on riittävä lasku alaspäin, ettei laskuputki tukkeudu. Rännin alapään tuella säädetään taas rännin kaltevuuskulmaa.

Rännin kaltevuudella on iso merkitys. Liian jyrkällä kulmalla kulta valuu pois virtauksen mukana. Liian loivakaan ei ole hyväksi, koska silloin maa-ainekset tukkivat rännin rihloja, ja kulta ei pysähdy rihloihin. Hyvä lasku on 5° - 7°, joka tarkoittaa noin 10 cm laskua 100 cm matkalla.

Tiistaille ja keskiviikolle onkin luvattu etelätuulta veden kera. Mahdollisesti pari päivää tuleekin nyt taukoa rakenteluun. Luvassa on siis lepo- ja pyykkipäiviä.

Tästä se taas alkaa

Katkenneesta poranterästä ja kahdesta pudonneesta torx-kärjestä huolimatta päivä oli jälleen melkoisen positiivinen kokemus.

Aamulla mittarit näyttivät +10°C lämpötilaa, ja se on ihan mukava ja sopiva ulkona askarteluun, varsinkin, kun vuorossa oli noin parinsadan kilon tavaroiden kantaminen kaivuupaikalle. Sinne leiristä on matkaa vain 150 metriä, mutta jotenkin se rauta vain tuntuu puolivälissä painavan enemmän, kuin mitä oli lähtiessä. (Ja voin kokemuksesta kertoa, että joskus kauden lopulla purkuvaiheessa se rauta painaa vielä enemmän, ja epäilen sen johtuvan noin viiden metrin noususta loppupäässä.)

Huomiseksi on lupailtu sadetta, niin piti tänään sitten nuo sähkölaitteet saada montulle, että ne sai suojaan. Rummun melkein sainkin tarkastettua, ja siihen sähkömoottorin kiinni. Moottorin päällä on roiskesuoja, mutta hyvä se pressu on päälle laittaa. Ei se ainakaan huononna säilytystä.

Rännien laitto jää huomiselle. Niissä on nyt vähän enemmän laittelemista, kun vaihdan vanhat epäsopivat rännit uusiin, mitä olen kevään aikana tehnyt. Näille pitää rakentaa alusta ja laittaa se vielä sopivaan kulmaan, ja vaakittaa sivusuunnassa. Veden pitäisi kulkea mahdollisimman tasaisesti koko leveydeltä.

Osan vanhoista ränneistä sain jo purettua pois, kunnes sitten kadotin torx-kärjen johonkin. Siellä josain kivien koloissa se on. Toisen kärjen ja katkenneen poranterän jälkeen toteisin, että pyhätyöllä ei ole siunausta, ja parempi onkin lähteä kioskille kahville.

No, rehellisesti sanottuna oli toinenkin syy lähteä. Tai paremminkin satakunta syytä. Kulolentovalvonnan kone on ihan ok siellä ilmassa, ja muutaman kerran se tuolla lenkkiä kuului tekevänkin, mutta ne sata muuta iholle tunkeutuvaa naispuolista lentävää ei enää ollut mukavaa. Tuulen suunta taisi vaihtua niin, ettei se enää sopinut kaivuupaikkaan, meni ehkä penkan puolelta yli, ja tyynessä ja lämpiävässä säässä sitten hyttysten armeija heräsi.

Sitä minä olen aina ihmetellyt, että kun meillä on niin viisaita tiedemiehiä, jotka aina vannottavat muutosta tieteen nimessä, niin miksi he eivät voisi nyt geenimuunnella hyttystä niin, että veren sijaan se imisi rasvaa. Ai että, miten tällainen reipas satakiloinen nauttisi niistä pistoksista! Tarjoaisin heti reilut parikymmentä kiloa ravintoa.

Ja kärsää pidentämällä saisivat sisuskalujenkin ympäriltä muutaman kilon.

Kadonnutta alipainetta etsimässä

Niin se sitten piti uusi kausi aloittaa uusilla ränneillä. Mutta kuinkas sitten kävikään ...

Tämän vuoden ensimmäisen näytöksen pääosassa onkin kansanauto, jonka alipainepumppu alkoi viimeisellä sadalla kilometrillä menettää tehoaan. Lopulta tehostimenkin voimat alkoi hiipua, ja siinä sitä sitten oltiinkin.

Mitäpä sitä muuta, kuin kevyeen kenttäkorjaukseen. Kun paineet riittivät hetken pumputuksen jälkeen juuri tehostimelle pelkiltään, niin pitää sitten kaikki muut laitteet sulkea pois piiristä. EGR-venttiili jää perusasentoon, mikä nyt ei niin menoa haittaa. Mutta kun ahtimen säätökään ei toimi, niin auto menee vikasietotilaan, ja käytössä onkin vain hurjat 35 kW tehoa. Silltä sitten pääsi nilkuttamaan takaisin lähtöpaikkaan.

Tasaisella tuo kyllä jotenkin riittää jopa 80 km/h nopeuteen, mutta Pihtiputaan ja Jyväskylän seutujen mäet tuottivat jo hieman isomman vastuksen. Onneksi niistäkin päästiin yli hitaasti mutta varmasti.

Huomenna tarina jatkuu eri autolla.

Otsikko

Niin, otsikko. Mitähän sitä siihenkin laittaisi?

Vanhemmista julkaisuista päätellen hieman on aikaa kulunut kirjoittamatta. Yhtä jos toistakin on silti tapahtunut.

Rännit, niitä nyt on ainakin uusittu, ja pari uuttakin valmistuu samalla. Se on ollut leudohkon kevään etu, että pihalla on tarjennut pitempääkin niitä askarrella. Toimivuudesta ei ole takuita, mutta tekijän ja kaivajan pitää niiden toimintaan horjumatta uskoa, sillä muuten koko touhusta katoaa merkitys.

Valmistuksien vaiheista on kyllä kuvia. Niitäkin voisi jossain vaiheessa tänne laitella, mutta katsotaan ensin rännien kelpoisuus, ja tehdään sitten valmistuksesta ja säätelystä oma postaus. Voisin sen vaikka tässä luvata ensi kesälle tulevaksi.

Viina. Se on ollut kevällä kirouksena. Kahden aggregaatin kanssa tuo E10 etanolibensa on tuottanut ongelmaa. Kun sitä tilkkanen jää laitteisiin, niin talven aikana se on kerännyt vettä niin runsaasti, että on pitänyt purkaa lähes koko kaasuttaja, että on saanut kanavat auki. Joka rööri tukossa ruostehileestä.

Yhteen kaasuttajaan piti vaihtaa kalvo, kun ruostehilut oli sen rikkoneet. Hyvinhän se lopulta meni, kun sopiva varaosa löytyi. Pienen säädän jälkeen kaikki jopa näytti jo toimivalta.

Isoin harmi oli tosin vaihemuunnin. Tarkoitus oli laittaa aikaisempi 3-vaihepumppu 1-vaihekäyttöön, ja sitä varten laittelin vanhahkoa 1->3-vaihemuunninta siihen. Valitettavasti sen teho ei pumppuun riitä, joten se piti jättää pois. Nyt siinä on perinteinen moottorikondensaattori-kytkentä, joten kierrosnopeuden säätöä ei ole. Veden ja hiekan seossuhdetta pitää siten säätää lapioimalla hiekkaa oikea määrä.

No, joo, onhan niitä venttiileitä. Mistäpä tulikin mielenkiintoinen tilausrumba. On se ihmeellistä, miten saman osan hinnat voi vaihdella niin paljoa. Suomesta yhden 2" letkunipan hinnalla sai Euroopasta neljä samanlaista. Rahteineen. Kyllähän siellä menekkiäkin on enemmän, joten kate per tuote voi olla kohtuullisempi. Tiedä hänestä. Samanlaiselta messingiltä molemmat näyttävät.