Tänään oli jälleen lepopäivä, ja melkein sellaiseksi se jäikin. Varsin runsaat ja tummat ukkoskuurot tekivät maaston liian märäksi, että ihan huvikseni olisin sinne lähtenyt kävelemäänkään. Onhan se hyvä yksi päivä välillä levätäkin, etenkin kun eilisellä päivällä tulleet punertumat niskassa hieman tuntuivat kipeiltä.
Piti kuitenkin lähteä vähän ulkoileen, ja niinpä lähdin ajeleen valtaukselle. Siellä oli ensin vuorossa joka sunnuntain perinteinen tehtävä, eli kuukkelien ruokkiminen. Nälkä niillä tuntui olevankin, kun jokainen makkarapala tuli korjattua varsin nopeasti talteen parempiin nokkiin. Luulen, että osa niistä makkaranpaloista päätyi kuitenkin oksanhankaan talteen.
Toisena ajelin Luttojoentielle. Ihan ajettavaa tietä tuo on ja kovin perinteisiä metsänäkymiä siellä oli. Muutama ihan miellyttävän rauhallinen jokiosuuskin löytyi. Lopulta tiessä tuli poroaita, enkä sitten enää vitsinyt avata ja sulkea portteja, joten paluumatkalle piti auto kääntää.
Keli näytti varsin mielenkiintoiselta, kun mustia ja mustempia pilviä alkoi paljastua tuntureiden takaa. Lopulta ne näyttivät niin mielenkiintoisilta ja läpipääsemättömiltä, että piti mennä niitä katsomaan Kaunispäältä. Siellä totuus paljastuikin, ja sitten menikin tunnin verran sadetta pidellessä. Varsin raju ukkosrintama meni yli asiaankuuluvin ääni- ja valomerkein.
Sade ei paljoa säätä viilentänyt. Edelleen jo ilta-kuuden maissa oli lähes 26°C lämmintä. Päivän urheilullisin osuus olikin, kun sain auton parkkiin, niin juosta siitä sateen alta takaisin kämpille iltapalalle. Jos huomenna sää sallii, niin silloin mennään takaisin joelle.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti