Ehdottomasti ensimmäiseksi pitää sanoa, että on meillä hyvä lasinpuhaltaja. Näin automaation ja koneellisen tuotannon aikana on miellyttävää katsella, miten käsityön ammattilainen toimii, ja kuitenkaan mikään kone ei pysty yltämään siihen näkemykseen ja ymmärrykseen, joka käsityöläisellä on. Koneet eivät pysty pohtimaan, miten pisteestä A päästään pisteeseen B luovuutta käyttäen - harjaantunut silmä näkee sen heti. Nostaisisin hattua, jos sellainen olisi nyt päässä.
Uusi muotti oli nyt käytössä ensimmäistä kertaa ja alustavasti se näyttäisi toimivan. Muotin lisäksi olli käytössä esilämmitys, eli tavallinen sähkölevy.
Ensin valmistelin kullan muottiin. Muuttuminen vesiväripensselisedäksi auttoi, kun pienellä pensselillä sai kultahiekan muotin uurteisiin kuvioon. Muotti laitettiin keittolevylle noin viideksitoista minuutiksi lämpiämään, jona aikana muotti kullan kanssa saavutti varmaan parin sadan asteen lämpötilan. Kun sitten lasiin otettiin muotista kultaa, niin lähes kaikki tarttuivat kiinni ja kuvio onnistui erittäin hyvin. Esilämmitys on päivän sana ja avain.
Tuli sitten kokeiltua, miten kuvio onnistuu muotissa väriaineesta. Sen verran muovasin kuvaa, että leijonan kruunuksi asetin kultahipun. Lämmitys oli tässäkin avainsana ja lopputulos sen mukainen.
Kappaleet ovat ensi yön kyylääntymässä, joten kuvia niistä saan vasta sitten. Yritän jonkin kuvan ottaa ja laittaa myös nähtäväksi, tai ainakin linkit niihin sitten.
Nälkä kasvaa syödessä ja niinpä nyt on seuraava työmenetelmä suunnitteilla. Siitä llisää myöhemmin, kun hieman ensin testaan paria jippoa.
12.12.2009
3.12.2009
Uuden muotin valmistus
Tänään alkoi uuden muotin työstäminen. Ulkoviiva-muotti ei toimi.
Peltisabloonakin toimii vähän vaihtelevasti. Se periaatteessa toimisi tasopinnan ylittävänä mallina, mutta sen käyttö on hankalaa ja kuitenkin yhdelmiä pitää korjata käsin.
Grafiittimuotista tein nyt kuviollisen mallin, jossa on reunojen sisusta kaiverrettu 0,2 - 0,3 mm syväksi uurteeksi. Kuviota on vähän vaikea hahmottaa suoraan, mutta varjon kanssa saa aika hyvän kuvan siitä silti.
Koitin, miten hengettömiä saa siihen aseteltua ja tulin siihen tulokseen, että pinseteillä laahaamalla se ei toimi. Paras tapa oli muuntua vesiväripensselisedäksi. Pieni vesiväripensseli oli paras, kun sillä sai hienosti harjattua hiput paikalleen, kun ne ensin on "kaatanut" putkesta lähes paikalleen.
Mittasin kullan määrän ja näyttäisi, että sellainen 1,0 - 1,3 g siihen menisi lopulta, jos se onnistuu. Jos kaikki koko alueelta tarttuu, niin siihen saa menemään jopa 1,6 g, mutta on oletettavaa, että lasin viskositeetin takia reuna-alueet tulevat olemaan heikompia tarttumaan. Siirappimainen neste ei ihan joka nurkkaan taivu.
Kullan unssihinta näytti tänään menneen yli 1200 USD ja yksi euro oli noin 1,50 USD. Gramman hinnaksi tulisi sen mukaan lähes 40 USD, mutta dollarin euro-kurssi pudottaa tuon alle 30 euroon.
Onneksi Lapista saatavan kullan hinta noudattaa omaa asteikkoa ja on koosta riippuen aina tuota ylempänä. Itse huuhdotun kullan hinta on toki aina yli asteikon.
Peltisabloonakin toimii vähän vaihtelevasti. Se periaatteessa toimisi tasopinnan ylittävänä mallina, mutta sen käyttö on hankalaa ja kuitenkin yhdelmiä pitää korjata käsin.
Grafiittimuotista tein nyt kuviollisen mallin, jossa on reunojen sisusta kaiverrettu 0,2 - 0,3 mm syväksi uurteeksi. Kuviota on vähän vaikea hahmottaa suoraan, mutta varjon kanssa saa aika hyvän kuvan siitä silti.
Koitin, miten hengettömiä saa siihen aseteltua ja tulin siihen tulokseen, että pinseteillä laahaamalla se ei toimi. Paras tapa oli muuntua vesiväripensselisedäksi. Pieni vesiväripensseli oli paras, kun sillä sai hienosti harjattua hiput paikalleen, kun ne ensin on "kaatanut" putkesta lähes paikalleen.
Mittasin kullan määrän ja näyttäisi, että sellainen 1,0 - 1,3 g siihen menisi lopulta, jos se onnistuu. Jos kaikki koko alueelta tarttuu, niin siihen saa menemään jopa 1,6 g, mutta on oletettavaa, että lasin viskositeetin takia reuna-alueet tulevat olemaan heikompia tarttumaan. Siirappimainen neste ei ihan joka nurkkaan taivu.
Kullan unssihinta näytti tänään menneen yli 1200 USD ja yksi euro oli noin 1,50 USD. Gramman hinnaksi tulisi sen mukaan lähes 40 USD, mutta dollarin euro-kurssi pudottaa tuon alle 30 euroon.
Onneksi Lapista saatavan kullan hinta noudattaa omaa asteikkoa ja on koosta riippuen aina tuota ylempänä. Itse huuhdotun kullan hinta on toki aina yli asteikon.
2.12.2009
Peltisabloona
Toinen vaihe kultakuvioinnissa alkoi tänään. Aikanaan koitin tehdä paperista mallia, sabloonaa, jolla voisi kultahiekan kuvioida helpommin. Pahvinkin kuitumaisen ominaisuuden johdosta se ei oikein toimi, ja osittain siksi, että se ei pysy tasasena, sen reunoja ei saa tarvittavan tarkoiksi.
Ohut pelti voisi sen sijaan toimia. Toinen kullankaivaja saikin 0,3 mm paksuista peltiä kerättyä leikkuujätteestä niin, että sellainen 10 cm kanttiinsa oleva pala löytyi tasaista peltiä. Siihen piirsin, tai oikeammin naarmutin, ensin kuviota, jota sitten tussilla vahvistin. Pienet alkureiät strategisiin kohtiin ja sen jälkeen pienoisporaan kierroksia ja jyrsinterällä työstämään kuviota.
Pellistä tehtäessä sabloonaan toki pitää muistaa jättää "yhdelmiä", joilla aukkopaikkojen kohdalle saa jätettyä peltiä sen verran, että kuvio muodostuu oikein. Tuossa pitikin tussitellessa merkitä ne kohda, joista yhdelmät muodostui. Aloitusreikää tehdessä oli sitten helppo merkata leikkuun alku- ja loppupisteen siihen ensin, että osasi pysähtyä oikeassa kohdassa. Nuo kohdat pitää sitten käsivaralla täyttää oikein, kun siihen kultaa laittaa.
Tietenkin vakaa käsi auttaisi tuossa jyrsimisessä. Sain tuossa palan tehtyä malliksi, ja ... niin ... pitää toivoa, että katsojalla on sen verran mielikuvitusta, että "yhdistä pisteet"-tehtävää muistuttavasta kuviosta löytyy alkuperäinen tai vain tarkoitettu kuvio. Onneksi pellinpala on sen verran jäykkää, että se ei taipunut työstettäessä, jolloin kultaa siihen ripotellessa se pysyy tasopintaa vasten.
Saapas nähdä, mitä tuosta tulee. Nyt on tauon paikka, työstäminen "jatkuu seuraavassa numerossa".
PS: Kuviakin on otettu, niitä tulee, kunhan jotain valmista saadaan aikaan.
Ohut pelti voisi sen sijaan toimia. Toinen kullankaivaja saikin 0,3 mm paksuista peltiä kerättyä leikkuujätteestä niin, että sellainen 10 cm kanttiinsa oleva pala löytyi tasaista peltiä. Siihen piirsin, tai oikeammin naarmutin, ensin kuviota, jota sitten tussilla vahvistin. Pienet alkureiät strategisiin kohtiin ja sen jälkeen pienoisporaan kierroksia ja jyrsinterällä työstämään kuviota.
Pellistä tehtäessä sabloonaan toki pitää muistaa jättää "yhdelmiä", joilla aukkopaikkojen kohdalle saa jätettyä peltiä sen verran, että kuvio muodostuu oikein. Tuossa pitikin tussitellessa merkitä ne kohda, joista yhdelmät muodostui. Aloitusreikää tehdessä oli sitten helppo merkata leikkuun alku- ja loppupisteen siihen ensin, että osasi pysähtyä oikeassa kohdassa. Nuo kohdat pitää sitten käsivaralla täyttää oikein, kun siihen kultaa laittaa.
Tietenkin vakaa käsi auttaisi tuossa jyrsimisessä. Sain tuossa palan tehtyä malliksi, ja ... niin ... pitää toivoa, että katsojalla on sen verran mielikuvitusta, että "yhdistä pisteet"-tehtävää muistuttavasta kuviosta löytyy alkuperäinen tai vain tarkoitettu kuvio. Onneksi pellinpala on sen verran jäykkää, että se ei taipunut työstettäessä, jolloin kultaa siihen ripotellessa se pysyy tasopintaa vasten.
Saapas nähdä, mitä tuosta tulee. Nyt on tauon paikka, työstäminen "jatkuu seuraavassa numerossa".
PS: Kuviakin on otettu, niitä tulee, kunhan jotain valmista saadaan aikaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)