Lomalle lähdetään jollain tapaa unohtamaan, kuka sitten mitäkin. Yleisimmät unohdettavat taitavat olla ressi ja työkiireet.
Täällä perillä huomaan, että tuo tosiaan toimii, kun purkaessa tavaroita huomaan ainakin yhden takin, maaporanterät ja joitain työkaluja unohtaneeni ottaa mukaan. Takin kanssa tuskin tulee ongelmaa, kun olen näin +14 °C ilmaan hyvin tyytyväinen, enkä sitä lämpöisempää kaipaakaan, mutta putkitonkien puute voi jo olla pahempi juttu, jos jotain liitosta pitäisi kiristää.
Matka muuten sujui ihan perinteiseen tapaan. Lähtö oli illalla, yön yli ajoa, ja aamulla sopivasti perillä niin, että tunnin sai lepuutella silmiään, ennen kuin se "kultakioski" aukesi. Tällä kertaa ei ollut alipaine kadoksissa.
Ai niin, olihan se alipaine kadonnut. Mutta tällä kertaa ei omasta autosta. Siihen kioskille ilmestyi Pirkka-Volkkari, jota myös Skodaksi kutsutaan, ja sen vikakoodeja piti selvitellä. Minähän en mihinkään pitkään reissuun lähde ilman volkkarin koodienlukuohjelmaa, joten nopeastihan tuolta selvisi, että ahtimen säätimen alipaine oli poissa.
Niin, tuo otsikko. Mummuni täyttäisi tänä vuonna 120, jos eläisi. Hänellä oli siinä 90-vuotiaana tapana sanoa, että "ei sitä ihminen tiedä". Valitettavasti dementia oli jo niin pitkällä, että ei kyennyt lausetta jatkamaan, ja minua ainakin jäi vaivaamaan, että mitä sitä ei ihminen tiedä.
Ehkä vielä jonain päivänä minä muistan, miten tuo lausahdus liittyi tämän päivän tapahtumiin.
