Ensimmäinen tilipäivä

Kun tarpeeksi ahkeroi, niin lopulta koittaa se päivä, kun rihlat pitää tyhjentää ja tulos vaskata. Tietenkin toiveissa on saada kunnon tilipäivä.

Kun rihlojen kiinnitykset saa pois, pitää rihlat, spaghettimatto ja alusmatto pestä huolellisesti. Se onnistuu, kun rännin päähän laittaa tilavan astian ja pienellä vedellä huuhteluttaa ränniä, voi siinä samalla vedellä pestä matot.

Ja sitten vaskaamaan. Tuosta 20 cm leveästä rännistä tulee käytännössä 2-3 vaskoolillista, joskin ei ihan täysiä, vaan sopoivasti sen verran, mitä jaksaa käsitellä kerralla helposti.

Joessa on pari kiveä, jonka päällä on laittamani istuinkivi. Rukkaset siihen kuivikkeeksi ja kokeilemaan.

Tulos oli melkein arvattu. Kun kauden alussa laittaa laonnutta pintamaata, niin siinä tuskin mitään isoa ei ole, ja niin oli nytkin. Pientä pölyä löytyy, ja houkuttelevasti mustaa hiekkaa ja granaattimurskaa. Maaperä juoruaa merkkejä, mutta sadolla ei pääse rikastumaan. Silti reilut parikymmentä pölyhiukkasta pelkästä pintamaasta on tyhjää parempi.

Kaluston kehittämistä pitäisi hieman tehdä. Kun vesipumppu (0.75 kW) lähtee käyntiin, sähkömoottori vie aluksi aina enemmän virtaa. Määrää sanotaan käynnistysvirraksi, jonka määrä riippuu moottorista ja vastakuormasta (momentti), ja käytännössä tuossa pumpussa se on noin 1,5-kertainen. Toinen huomioitava kohta on se käynnistysvirran kesto, joka on tuossa pumpussa hyvin lyhyt aika.

Salkkumallin aggregaatti reagoi jännitteeseen: kun laitteet vievät enemmän virtaa, jännite laskee, ja aggregaatti nostaa tehosyöttöä sen mukaan. Valitettavasti tuon tehon nousu on hitaampi, kuin käynnistysvirran nousu. Tämä aiheuttaa aggregaattiin ylikuormahälytyksen ja vikatilan. Vikatilan voi toki helpolla kuitata pois.

Ja tuollaisen tilanteen sain aikaan parikin kertaa, mutta sopivasti käynnistämällä siitä selvitään.

Mutta ei hätiä mitiä. Tuohon on olemassa ratkaisu: pehmokäynnistin. Se on laite, jolla voi säätää kahta kohtaa: miten paljon heti alussa syötetään jännitettä, ja miten nopeasti jännite nostetaan maksimiin. Jos säätää lähdön 110V ja nousuajan 1-2 s, niin silloin aggregaatti ehtii tuottoon mukaan, ja vikatilaa ei synny.

Toinen, joskin kalliimpi, on sitten ihan taajuusmuuttaja. Sellaisella voi sitten säätää paremminkin käynnistystä ja säätää vähän kierroksiakin, mutta tuollaisen hinta voi helposti pompsahtaa kolminkertaiseksikin.

Viimeinkin

Viimeinkin tuli kaikki kilkkeet kuntoon, kun sähköpakista löytyikin vikavirtasuojia. Harmaa muistikuva, että olinkin niitä joskus hankkinut, mutta unohtanut ne sinne pakin pohjalle.

Kun tuo oli laiteltu ja aggregaatti käymään ja johdot boxien kautta moottoreille, niin pikaisen vesimääräsäädön jälkeen saikin laittaa ensimmäistä lapiollista rumpuun.

Talven aikana penkka lakoaa, joten ensiksi on vain lähes pintamaata laiteltavana. Mutta kun se on seonnut rikkaamman alemman kerroksen päälle, niin pitää sekin lapioida rummun läpi.

Tuo teräsrumpu pitää aika kovaa kolinaa kivien kanssa. Sain keväällä jo muovisen PEH-putken pätkän, jonka tuohon ajattelin laittaa, mutta kun en tuosta rummusta ottanut strategisia mittoja, niin en saanut sitä tälle vuodelle laiteltua. Ensi vuodeksi sitten tekemistä. Siihen pitää vain porata reiät ja asentaa sisälaipat, ja tuo tukilaippa eteen. Tietenkin ne laipat pitää ensin teettää metallista, ja sitten vain asennus.

Helle tuossa montussa vielä tänäänkin koettelee, mutta tällaisen panoraamakuvan ehdin ottaa.

Toivottavasti tämä sen nyt osaa hyvällä resoluutiolla näyttää.

Tiesin, ettei aggregaatissa ole täyttä tankillista, joten ajattelin vain muutaman lapiollisen kaivaa kokeeksi. Piakkoin alkoi valumahiekkaan tulla tuttua väriä.

Tuo musta on rautapitoista hiekkaa, jota rännin päästä valuu pois. Rautapitoinen hiekka on yksi merkki kullasta maassa. Molemmat painavana liikkuvat vähän samalla tavalla, ja rikastuvatkin samoille kohdille. Varmaa tuo ei kerro, mutta parempaa todennäköisyyttä ennustaa.

Tuo kohta on rännin jälkeen oleva pieni "valuma-allas", johon hiekka saostuu. Siitä ylivuoto menee kuntan kautta pois, mutta siinä ei juuri enää ole mitään vesistöä kuormittavaa tekijää mukana. 

Päivä kuitenkin taas lämpeni sen verran, että lentäviä kavereita alkoi olemaan liikaa ympärillä. Ja kun lisäksi unohdin ottaa vesipullon matkaan, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi laitella laitteet sääsuojaan, ja käydä kioskilla vissyllä. 

Parempi olikin lähteä kämpille, ja palata huomenna polttoainekanisterin kanssa. Ja tänään kannattaa pestä ja kuivata pyykit, kun huomiselle loppupäivälle oli karttoihin piirretty niitä sähkön kuvia.

Kaksi samalla kertaa

Viimeöiset ukkoskuurot olivat onneksi vähän hellettä helpottaneet, ja aamulla pääsikin jo tuttujen kahvien jälkeen laittelemaan laitteita kuntoon. Paljoa ei enää puuttunut muutenkaan, joten tunnin hommien jälkeen kaikki oli taas paikoillaan.

Ja sitten tuli pieni viivästys. Aikaisemmin käytin 3-vaiheaggregaattia, mutta koska se painaa melkoisesti ja edellyttää 150 metrin kaapelia leiristä montulle, niin päätin vaihtaa tuon tilalle 1-vaiheaggregaatin, muuttaa sähkömoottorien kytkennän tähdestä kolmioon ja laittaa tarvittavan kondensaattorin omaan laatikkoon.

Vanhassa oli oma sähkötaulu, jossa oli myös vikavirtasuoja. Nyt niihin konkkaboxeihin en sitä laittanut. Olisi pitänyt, mutta aina ei kaikkea ehdi. Siksi käytän ihan tavallista johtoon tulevaa, ulkokäyttöön tarkoitettua vikavirtasuojaa. No, onpahan ensi vuodeksi jotain viriteltävää taas.

Ja kuormasta en niitä löytänyt. Olen pakannut ne kämpille tarkoitettuun sähkölaukkuun, jossa on peeseen laturit jne.

Joten nyt vielä en saanut koekäytettyäkään näitä, ja katsottua pyörimissuuntaa oikeaksi. On se vikavirtasuoja kuitenkin sen verran oleellinen turvatekijä tuossa vesileikkien touhussa, että parempi olla edes koittamatta ilman sitä. Sen verran verstaalla olen koittanut, että konkkaboxi toimii oikein.

Toisaalta, lämpötilakin lähti taas nousuun ja ilma täyttyi paarmoista, eli olikin sopiva urakka tälle päivälle saavutettu.

Viime yön sadekuurot olivatkin olleet soratielle melkoinen koitos. Paikkapaikoin näytti puuttuvan tienpenkaa 3-5 metrin matkalta, kun virtaava vesi oli sen romahduttanut ojaan. Pienempiä lohkeamia oli sen 16 km matkalla useita kymmeniä, liekö jo toista sataa kaikkiaan.

Taisin pari päivää sitten nähdä seudulla kaksi metsoa. En nyt tullut pysähtyneeksi, mutta autosta näkyi selvästi kaksi mustaa kaulaa tien kummallakin puolella. Ihan varma en ollut lajitunnistuksesta, mutta kas, kävellessäni polkua pitkin löytyi sitten aihetodistetta, että metso siellä on ollut.

Kakkaa

 

Kaverini vieä vahvisti, että eiköhän se metson jätöksiä ole, kun on neulasia selvästi näkyvissä. Joten uskoisin ne tien vierellä tuossa näkemänikin sitten olleet metsoja. Ovat muuten minulle ensimmäiset luonnossa näkemäni metsot. Ja kaksi kerralla.

Hellettä paossa

Otsikko kertoo kaiken. 

Onneksi ennusteet ovat lupailleet parin päivän kuluttua viileämpää keliä. Sitä odotellessa...

Niin, tosiaan, sitten olen tehnyt jotain, jos tusinan paarman teilaamista voi pitää ahkeruutena.

Yksi parhaimmista älynväläyksistäni vuosien aikana oli ottaa pöytätuuletin mukaan tavaroihin. Sen kun laittaa kaivuumontun äärelle, niin sillä saa sopivasti tuulta, että hyttyset karkkoavat pois, eikä tarvitse kemiallista torjuntaa. Se tehoaa myös osaan paarmoistakin.

Mutta kämpällä, jossa ei ole ilmastointia, tuuletin tuo hetken helpoituksen tukalaan sisäilmaan. Eihän se sisälämpöä viilennä, mutta pieni ilmavirtaus tuntuu viilentävältä, ja se jo parantaa oloa. Ja saa paremmin nukuttua päikkäreitäkin.

Laitteet kuntoon

Hyvinhän tämä päivä lopulta alkoi, kun reippaiden kymmenen tunnin unien jälkeen aamulla melko pirteänä heräsi. Kyllä tuollainen reilun tuhannen kilometrin ajo putkeen tekee vähän jet lagia jo tässä iässä. 

Kun lämpötila on vielä alle +22 °C, niin ilmassa ei ole kovin paljoa paarmoja. Isommat paarmat eivät ole niin haitaksi, mutta sokkopaarmat tuntuvat pääsevän puremaan vaikka farkkukankaan läpi, ja kun niitä alkaa lämmetessä tulemaan enemmän, niin montulta on melkein pakko lähteä pois, varsinkin kun vielä pitäisi pari putkea laitella, ja siinä hommassa ei oikein pysty käyttämään käsineitä suojana. 

Joku into niillä oli nyt vesipumppuun. Laitoin sateensuojaksi siihen muovikassin, ja sen päällä oli 10-15 paarmaa ihmettelemässä.

Vesipumpun ja rummun moottorit sain asennettua ja letkut, jopa siemenveden sain pumppuun, mutta sitten näitä lentäviä alkoi olla liikaa, ja poishan sieltä seasta oli lähdettävä. Kaivan jokipenkkaa ja parin metrin penkkareuna suojaa tuulelta, joka vähän voisi tilannetta helpottaa.

Eräs kaverini totesi hyttysparven keskeltä, että jos ne hyönteissyöjät syö hyönteisiä, niin miksi ne ei nyt sitten tule niitä syömään. Lähteissä katselin, miten västäräkki tulee auton lähelle. Kuuma peltipinta houkuttaa paarmoja, ja perässä tulee utelias västäräkki, joka käy äkkiä nappaisemassa peltiin sekunniksi paikalle jääneen paarman, ja menee sitä sitten muutaman metrin päähän syömään, tai tainnuttamaan sen verran, että vie pesälle nälkäisille poikasille.

Tuossa ikkunan läpi otetussa kuvassa (joskin zoomailun tuloksena huonossa) yksi katselee paarmoja. Pian se siitä yhden nappasikin.

Huomiselle onkin luvattu vielä kuumempaa, joten ans kattoo ny, mitä pääsee tekemään.