Kauden päätös

Kaikki loppuu aikanaan, sanotaan, ja niin oli tämänkin kaivuukauden vuoro loppua leirin siivoukseen ja varusteiden purkuun. Tietenkin sitä ennen piti vaskata viimeinen rännitys valmiiksi.

Viimeisiin rituaaleihin kuuluu myös tehdä kiertoajelu, ja tänä vuonna se kiersi Näätämön kautta Tanaan, sieltä Nuorgamiin, Utsjoelle, Karigasniemeen, Angeliin, ja sieltä paluu kämpille. Tuli siis tehtyä ulkomaanmatkakin, vaikka vain pieni pyrähdys Norjan puolella.

Skoltefossen on aina näkemisen arvoinen koski.

Tanaan rakennetaan uutta siltaa. Sen pitäisi valmistua heinäkuussa 2020. Vielä siitä ei päästy ajamaan.

Nuorgamissa ihan rajan kohdalla on kivipaasi, jossa on EU:n pohjoisin piste.

Kevon luonnonpuiston lounaiskulmassa on Sulaojan lähde. Sinne johtaa jyrkät portaat.

Lähde on Suomen suurin. Lähteeseen tulee vettä noin 400 litraa sekunnissa, ja se poistuu yhtä puroa pitkin. Lähde on muodostanut laaksoon järven, jonka koko on noin 50 x 200 metriä. Vedellä sanotaan olevan parantavia vaikutuksia.

Otin kolme kulausta vettä. Jos sillä vaikka olisikin vaikutusta seuraavan päivän vaskaukseen...

Liekö lähteen voimat vai ahkera kaivaminen, mutta tulostakin tuli. Vielä en ole saanut kaikkea puhdistettua, joten kunnon kuvaa ei vielä ole. Yhden kuvan veden läpi vaskoolissa olevasta hipusta sain otettua.

Näin se kausi meni, ja paluumatka voi alkaa. Sen varrelta ehkä vielä joku kuva voisi tulla.

Rännin tyhjennys

Muutaman päivän kaivuun tuloksena on nyt jonkin verran maata saatu rummutettua.

Seuraavaksi pitää ränneissä oleva maa kerätä talteen vaskaamista varten. Ensin irrotetaan rihlat, pestään ne ja nostetaan sivuun.

Alimpana on kangasmatto, joka pestään huolella. Siihen kiinni jääneet hiput jäävät keruuastiaan.

Spaghettimatto käännetään ympäri ja rännin vedessä viruttamalla siihen jääneet maat irtoavat ja valuvat keruuastiaan. Mattoa pitää huolella huuhdella,e ttä kaikki saadaan matosta irti. Sitä pitää myös pitää koko ajan rännin sisällä, ettei yhtään arvokasta maata putoa pois.

Lopulta voi hieman katsella astiaan tullutta maata. Ainakin punaisia granaatteja siellä on, joskin ovat hyvin pieniä. Ne ovat rikkoutuneet kulkiessaan aikanaan paikalla menneen joen pohjassa.

Lopuksi rännit kootaan jälleen uutta käyttöä varten.

Harmikseni tämän jälkeen alkoi sade, joten en saanut vaskattua tuota hiekkaa heti. Toivottavasti huomenna olisi poutaa, niin pääsee heti aamusta katsomaan päivän saalista.

Prameamman puoleinen aloitus

Poutapäivä ja hyvä alku. Niin sitä aamulla ajattelin, kun kaivuupaikalle suuntasin. Viimeiset säädöt enää, ja sitten kaikki olisi kunnosa.

Ensin siemenvesi pumppuun. Hyvinhän se meni, kun olin jo rakennellut pumppuun ohituksen, jonka kautta veden sai pesän kautta imuletkuun. Pumpun 3-vaihemoottorin pyörimissuunta olisi ollut helppoa vaihtaa, mutta uusi pumppu pyöri juuri oikein päin. Silti .. ei mitään vettä tullut.

Tuossa tilanteessa kannattaa kuunnella poikkeavia ääniä, ja ensimmäisenä korvaan tuli viallisen laakerin suhinaa. Ei kai, ei kai uudeessa moottorissa ole vikaa? Suhinan suuntaa tarkentamalla selvisi, että imuputki ei tiivistynyt kunnolla liittimeen, vaan vuoti ilmaa. Vuotokohta oli niin pieni, ettei siitä siemenvettä valunut ulos, mutta kun pumppu teki alipainetta, siitä kohtaa tuli ilmaa pesään, ja pumppu ei toimi.

Tiivistyksen jälkeen vettä tuli. Ja tuli reippaasti. Käytössäni on venttiileitä, joilla voi virtausta säätää, ja muutaman eri vaihtoehdon jälkeen sopiva säätö löytyi.

Rumpukin pyöri, mutta tietenkin väärin päin. Mutta kahden navan paikan vaihdolla pyörimissuunta vaihtui, ja nyt sekin oli kunnossa.

Ja sitten vain aloittamaan. Mutta kun ensimmäistä lapiollista olin laittamassa, niin mitä sitten kävikään?

Hornetin ylilento :)

Koskaan aikaisemmin ei näin juhlavaa kauden aloittajaista ole kokenut. Ja epäilen, voiko tätä prameammin enää kautta aloittaakaan.

Juhlallisuuden jälkeen sitten itse aiheeseen. Ensimmäinen lapiollinen rumpuun:

Ja rummusta ränniin (pahoittelen kuvan suuntaa):

Muutaman tunnin tuossa pääsikin kaivamaan, ja sitten löin peukalon kynnestä palan irti. Ja tähän päättyi tämä päivä.

Loman vaikutuksia

Sanotaan, että lomalla on helppoa unohtaa asioita. Nyt huomaan, että se tosiaan toimii.

Asentaessani pumppua huomasin, että osa sen varusteista on jäänyt verstaalle. Lisäksi pari muutakin työkalua puuttuu kyydistä.

Pumppu on sentrifugi-periaatteella toimiva. Siinä on siis pesä ja sen sisällä pyörivä siipipyörä. Pesä on valurautaa. Tässä pumpussa ei ole sisäistä venttiilistöä, joten pumppu ei ilmaa imuputkea itse, vaan siihen tarvitaan ns siemenvesi. Kun imupuolella ei ole ilmaa, niin pumppu kyllä sitten toimii.

Siemenvesi laitetaan suoraan pumpun pesään, josta se täyttää myös imuletkua. Pumpussa on pieni messinkisellä tulpalla suljettava reikä, josta vesi on tarkoitus laittaa.

Koska imuputki ei ole kiinteää PE-putkea, niin tähän kierrevahvistettuun letkuun pääsee aina ilmaa liittimien vuodoista. Siksi pumppua voi joutua ilmaamaan päivittäin. Messinkisen täyttöreiän tulpan irroittaminen toistuvasti siitä valurautaisesta pesästä ei ole hyväksi valuraudalle, niin siihen piti rakentaa letkuliitin ja venttiili, jota kautta siemenveden laitto olisi helpompaa ja pumpulle kestävää. Valurauta ei vain kestä jatkuvaa irrottelua.

Niin vain kävi, että se siemenvesi-venttiiliputkirakennelma jäi johonkin verstaalle, joten piti sitten paikan päällä improvisoida käytettävissä olevista osista toisenlainen häkkyrä. Siksi tuossa pumpussa on nyt sellainen korkea lähtökaula.

Muuten kyllä kaikki meni melkein kerralla paikalleen. Pumpun paikka vaihtui, joten letkut piti mitoitella uudelleen. Lopulta siitä tulikin sitten tällainen rakennelma:

Pari muutakin kohtaa pitää huomenna viimeistellä. Jatkokaapeli ohjaustaululta rummulle on olemasa, mutta kun pumppu vaihtoi paikkaa, niin pitää sille vielä tehdä lyhyempi jatkokaapeli.

Aggregaatilta on matkaa tuohon kuvan kohtaan noin 120 metriä, joten jännitehäviön ongelmien vuoksi pitää kaapelit pitää mahdollisimman lyhyinä.

Pumpun säätöön on vaihemuunnin. Sillä voi kohtuuden rajoissa säätää pumpun kierroslukua, jolloin sen saa tuottamaan sopivan määrän vettä. Pumpun teosta osa menee letkujen aukipitämiseen, mutta siitä huolimatta tuon tehoi lienee liikaa ilman rajoittamista.

Kierrosten rajoittamisesta tulee toinen ongelma: pumpun sähkömoottori jäähdyttää itseään akselilla olevan tuulettimen avulla. Jos kierroksia pienentää liikaa, niin moottorin jäähdytys ei ehkä toimi tarpeeksi. Onneksi tuo 13°C jokivesi toimii myös jäähdytinnesteenä. Jos se ei riitä, niin pumpulle pitää rakentaa erillinen lisätuuletin. Onneksi toistaiseksi sitä ei ole tarvinnut laittaa.

Kolmaskin korjattava tuli huomattua:

Muovinen imuletku on kevyt, ja se jää kellumaan veden päälle. Pitää laitella tuohon jonkinlainen paino, että se pysyy veden alla.

Huomisesta kelistä ei ole nyt ihan täyttä varmuutta vielä. Luultavasti jotain sataa, mutta määrää ja aikaa ei vielä tiedä. Täällä suunnalla sateet ovat välillä todella paikallisia. Harjanteen toisella puollella voi sataa ja toinen olla poutainen. Mutta siitä lisää huomenna.

Avoauto

Mitä voisi tehdä vanhasta MB 407 D kuorma-autosta? Tällaisesta:

Muutaman tunnin rälläköinnin jälkeen siitä saa tällaisen avoauton:

Siitä tuli nyt avoauto.

No ehkä ei kuitenkaan. Tuo takaosan koppi piti irrottaa ihan muusta syystä.

Tervan teossa käytetään kuivatislausta, jossa pannussa olevia tervakasia kuumennetaan. Pannuapitää lämmittää ulkopuolelta, koska pannu on suljettu, eikä sinne sisälle saa päästä tulta.

Ulkopuolelta lämmittäminen tarvii jonkinlaisen suojan, huuvan, jonka sisällä tulen teho on suurin, ja tuli saadaan joka puolelle pannua. Nyt tuossa kuorma-autossa oli sopivasti metallia, että sen suojan sai siitä valmistettua. Siksi se piti siitä leikata irti.

Avoauto syntyi siis vain sivutuotteena.

Tuosta tervanteosta joskus toiste lisää. Nyt on vuorossa ansaittu lepo, ja huomenna lisää kullankaivuusta. Laitteet alkaa olemaan siinä mallissa, että ehkä siitäkin jo kuvaa ja viedota voisi saada katseltavaksi.