Kaikki loppuu aikanaan, sanotaan, ja niin oli tämänkin kaivuukauden vuoro loppua leirin siivoukseen ja varusteiden purkuun. Tietenkin sitä ennen piti vaskata viimeinen rännitys valmiiksi.
Viimeisiin rituaaleihin kuuluu myös tehdä kiertoajelu, ja tänä vuonna se kiersi Näätämön kautta Tanaan, sieltä Nuorgamiin, Utsjoelle, Karigasniemeen, Angeliin, ja sieltä paluu kämpille. Tuli siis tehtyä ulkomaanmatkakin, vaikka vain pieni pyrähdys Norjan puolella.
Skoltefossen on aina näkemisen arvoinen koski.
Tanaan rakennetaan uutta siltaa. Sen pitäisi valmistua heinäkuussa 2020. Vielä siitä ei päästy ajamaan.
Nuorgamissa ihan rajan kohdalla on kivipaasi, jossa on EU:n pohjoisin piste.
Kevon luonnonpuiston lounaiskulmassa on Sulaojan lähde. Sinne johtaa jyrkät portaat.
Lähde on Suomen suurin. Lähteeseen tulee vettä noin 400 litraa sekunnissa, ja se poistuu yhtä puroa pitkin. Lähde on muodostanut laaksoon järven, jonka koko on noin 50 x 200 metriä. Vedellä sanotaan olevan parantavia vaikutuksia.
Otin kolme kulausta vettä. Jos sillä vaikka olisikin vaikutusta seuraavan päivän vaskaukseen...
Liekö lähteen voimat vai ahkera kaivaminen, mutta tulostakin tuli. Vielä en ole saanut kaikkea puhdistettua, joten kunnon kuvaa ei vielä ole. Yhden kuvan veden läpi vaskoolissa olevasta hipusta sain otettua.
Näin se kausi meni, ja paluumatka voi alkaa. Sen varrelta ehkä vielä joku kuva voisi tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti