8. päivä
Helle jatkuu ja joella on jokseenkin tunkkainen olo. Lämpötilan noustua paarmat ovat lähteneet liikkeelle muutamin sadoin tuhansin joukoin. Onneksi ne eivät pysty puremaan vaatteen läpi, joten sen suhteen on suoja olemassa. Hikinen niska on kuin kärpäspaperia, johon tarttuu maasta pölähtäviä, lapion lavan vauhdilla ilmaan lennättäviä santakokkareita yhtä hyvin kuin ohi kiitäviä mömmähäisiä. Ilman juomapulloa joella kaivaessa muuttuu rusinaksi.
Eilisiltainen ja öinen sade on nostanut joessa vedenpintaa huomattavasti. Laskimme siinä, että joessa kulkee nyt tunnissa tuhatkunta kuutiota vettä. Väriltään se on punaruskeaa suovettä, jota yläpuolisesta suosta tulee. Joen törmällä on ollut penkassa kivi, jonka päällä on ollut hyvä istua vaskoolilla huuhtoessa. Nyt sen kiven päällä on 20 cm vettä, eli piti tuossa aamulla rakentaa ensin uusi huuhdontapaikka.
Vanhaan kaivuupaikkaan oli tullut myös suovettä saaden sen paikan näyttämään lähinnä huonolta ankkalammelta. Sen vuoksi - siis ei ankan vaan montun täyttymisen vedellä - piti vaihtaa paikkaa. Siihen meni reilu tunti, kun saatiin ränni toiseen paikkaan.
Sain muutaman kuvan otettua, mutta enää en jaksa niitä tuonne laitella. Huomenna on tulossa sadepäivä, joten ehkä silloin olisi enemmän aikaa laitella.
Kullankaivajien kioskilla kävi linja-auto. Eräs vanha linjuri toimii kullankaivajan majana, jota nyt olivat siirtämässä toiseen paikkaan. Hyvin tuo viitisentoista vuotta seissyt auto lähti käyntiin ja liikkui. Siitä on kuva, kun bussi on kioskilla parkissa. Näätte sitten, kun tuon saan, että millainen auto oli kyseessä.
Vaan nyt on levon vuoro. Touhu jatkuu jälleen seuraavassa numerossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti