Viimeinkin koitti se aika suvea, jolloin voi jättää taakseen kaikki arjen kiireet ja vouhotukset, ja aloittaa loman kiireet ja vouhotukset. Tänäkin vuonna on lomalla aiheena uusi kultaretki Kutturan maisemiin.
Matkavalmistelut alkoivat jo juhannuksena, jolloin alkoi valinta ja pakkaaminen. Piti miettiä, mitä ottaa mukaan ja mitä oikeasti tarvitaan. Lienee joku modernin ajan matkatavaroiden kuljettamisen helpotus syynä siihen, että mukana on useimmin enemmän kuin tarpeellinen määrä tavaraa ja kilkettä. Onneksi on olemassa selvät rajat, joihin kaikki mukaanotettava pitää saada sopimaan, ja rajat muodostuvat autoteollisuudessa valmistetusta raudasta sekä rekisteriotteelle merkitystä kokonaispainosta.
Matkalle kuitenkin lähdetään osittain unohtamaan asioita, ja täällä tuhannen kilometrin päässä yleensä on hyvä hetki huomata tuon toimivuus siinä vaiheessa, kun etsii välijohtoa tai hammasharjaa.
Matkaan kuitenkin lähdettiin iltapäivästä. Hieman eri reittiä ajaakseni ajattelin poiketa Siurualla katsomassa EU:n vanhinta kalliota, ja tällä tarkoitan sitä ihan kirjaimellisesti. Valitettavasti sää oli kohteessa sen verran kostea, että varsinainen sijainti jäi metsään, sorakuopan taakse odottamaan uutta etsintäkertaa.
Tuosta matka jatkui Ranuan kautta Rovaniemelle, josta niin tutuksi tullutta, monta kertaa ajettua reittiä pitkin kohti Saariselkää. Tänä vuonna majoitun Moitakuruun, joka on yksi kahden hengen majoitusmuoto, eli näin yksinään liikkuvalle sopiva niin tarpeen, kuin sekä kukkaron että kodinhoidollisten tapojen kannalta.
Toki tuossa välissä piti ottaa pienet neuvoa antavat apuhuiloot. Kun 07 aamulla on lähtenyt liikkeelle ensimmäisen kerran makuulta ja jatkanut siitä klo 14 liikkeelle autolla, ja ajanut siitä 07 asti aamulla, niin pitää siihen väliin yksi torkkutauko muiden tankkaus- ja tyhjennystaukojen lisäksi sovittaa. Näin jälkikäteen pitää todeta, että Suomen suvinen sää tuo pieniä haasteita penkissä torkkumiseen, kun näillä leveysasteilla ei oikein voi hyvällä omallatunnolla sanoa klo 24 ja 06 väliin ajoittuvaa ajankohtaa 'pimeäksi', vaikka siitä muuten voi käyttää termiä 'yö'. Hieman valoisuus laskee ja siihen kohtaan olisi suotavaa kohdistaa vuorokautinen lepohetki.
Yksi perinne on, josta on mahdotonta luopua: perillä pitää matkan jälkeen vaihtaa sopivaa vaatetusta ja mennä joen rantaan hetkeksi huuhtomaan päästä matkan hulinat ja vauhdin kajotus korvien välistä. On hyvä vain olla hetki hiljaa, ja kuunnella, miten rengasmeteliin ja kohinaan tottuneet korvat alkavat hiljaa, mutta niin takuuvarmasti, kuulla uusia luonnonmukaisia ääniä, jotka lopulta saavat koko äänispektrin valtaansa. On uskomatonta, miten se muutama minuutti saa tuntumaan verenpaineen laskun ja sykkeen rauhoittumisen. Kun mielessään sanoo jälleen maagiset sanat 'minä olen täällä taas', niin siitä alkaa vuoden tapahtumien purkaminen. Ne valuvat kuin rankkasade syöksyränneissä, kohti siinä edessä polveilevaa puroa, joka kiviä kiertelevään tapaan akanvirtoina kaivaa uskollisesti sielusta ne kaihertavimmat ja harmittavimmat asiat liikkeelle mutavyöryksi kohti puhdasvetistä puroa, johon osuessaan ne muuttuvat ensin tummasta vaaleaksi ja lopulta laimentuen mitättömäksi siihen valtavaan vesimäärään ja lopulta kulkevat kauas pois näköpiiristä, kadoten lukemattomien kyynelten sattamana jonnekin, josta ne eivät palaa. Tiedän vain sen, että jonain päivänä pitkänkin ajan kuluttua kyyneleet palaavat uskollisesti, kunhan ovat ensin mereen päästyään vieneet mudat mennessään, ja luonnon alkeisvoimien avulla ja veden kierron puhdistamana palaavat jälleen takaisin odottamaan, koska saavun saman joen penkalle valuttamaan uutta vuoden aikana tullutta mutaa joen puhdistettavaksi.
Puhdistavan riitin jälkeen on hyvä hetki käydä hotellissa aamupalalla. Sattuipa tänä vuonna tälle ensimmäiselle aamiaiselle vielä arvonlisäveron yleinen korotuspäivä, mutta ruuan alvin alennuspäivä. Lopputulos oli, että tunnin pitkän kaavan mukaan aterioitua tarjoilija toi 90 senttiä rahaa takaisin. Kysyin, että saanko seuraavankin tunnin aterioinnista 90 senttiä. Kuulemma en saa. Hetken jo toivoin saavani niin iloiselta tarjoilijalta tippiä, mutta kassajärjestelmään koodattu väärä alv-prosentti olikin lopulta palautuksen syynä.
Viimein oli laitettava asiat tärkeysjärjestykseen, eli käytävä kuittaamasssa asunnon avaimet, poikettava kaupasta hakemassa perustarvikkeita ja laitettava sauna lämpiämään. Siinä lämmitellessä oli hyvä hetki koota tietovälineistö, että saunan jälkeen sain kirjoiteltua tätä tekstiä. Näin on ensimmäinen päivä saatu suurelta osin valmiiksi. Enää on vuorossa vain pienet päiväunet, että silmissä vilistävät tien katkoviivat katoavat verkkokalvolta, ja voi huomenna alkaa uuden värimaailman katselemisen puhtain mielin ja kirkkain silmin.
Värimaailmasta vielä tähän lopuksi yksi kuva:
Kaunispäällä oli hieman sumuista. Tuossa on jotakuinkin parisenkymmentä metriä näkyvyyttä. Tuossa ei kovin paljoa värimaailmaa pääse katselemaan vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti