5.7.2010

Kultaretki Kutturaan 2010, 5. päivä

5. päivä

Tänään oli ensimmäinen merkki siitä, että loma alkaa vaikuttamaan. Tavallisesti 06:29 herättyäni nukuin uudelleen, en viittä minuuttia vaan pari tuntia. Aamulla herätyksen suoritti aurinko paistamalla keskipäivän malliin heti aamusta ja lopputulos oli sen mukainen.


Päivä alkoi helteisesti, joten ihan täyttä varmuutta kaivamisen jaksamisesta ei ollut. Onneksi aluksi oli jälleen leirivaunun huoltoa tiedossa. Talven aikana putkiin oli kertynyt kondenssivettä, joka oli ruostuttanut niitä. Nyt ruoste lähti liikkeelle ja tukki suodattimia. Tällainen talkkarin homma on jokavuotinen aloitusriitti.

Onneksi mukaan oli tarttunut makkaraa, mikä on hyvä lahjus luontokuvaukselle. Kuukkeli on utelias lintu ja sitä uteliaammaksi tulee, mitä paremmat ovat jaettavat eväät. Olen kuullut tarinoita, joissa kuukkeli on osannut poimia tavallisen tankomakkaran ja lihaisaksi mainostetun makkaran välillä niinkin hyvin, että tavallinen tankomakkara on kelvannut vasta parin tunnin kuluttua, kun lihamakkara on kadonnut parissa minuutissa. Hyvä eväs kuitenkin molemmille maistui, ja nykyisen habitukseni ei antanut mahdollisuustta samanlaiseen ateriointipaikkaan, kuin mihin kuukkeli pystyi.


Puolen päivän jälkeen mittari näytti paria kymmentä astetta lämmintä, joten joella kaivaminen olisi suurin piirtein saanut aikaan jotain yhtä vuolasta veden virtaamista otsalla, joten terveydellisistä syistä lähdettiin katsomaan Sotajoen länsipuolella olevaa kaivuupaikkaa ja kammia. Kammi oli hehkeimmät vuotensa jo nähnyt, mutta antoi silti kuvaa siitä, millaista touhu on ajallaan ollut.


Iltapalaksi olikin sitten jälleen villisika-makkaraa, ja tällä kertaa saatiin kuvaa isommasta erästä kyseistä tuotetta.

Minua toisinaan ihmetyttää perusteet, joilla matkalle lähdetään. Olenko ymmärtänyt jotenkin loman tarkoituksen eri tavalla, kun kuuntelin majapaikan ikkunasta ohi kulkevaa seuruetta, josta kuului toivottomalla äänensävyllä lausutut sanat "mä en enää jaksa tätä, jatkuvaa valittamista". Ääntelyn suunnasta päättelin sen lähteen menevän kohti Saariselän keskustaa, jossa tähän aikaan on auki lähinnä a-marketin tuotteita kauppaavat liikkeet. Toivottavasti sieltä löytyy sopivaa lohtua jaksaa arkista elämää sen jälkeen.

Päivän muuksi saldoksi voisi todeta saunassa nilkoista lasketut parisenkymmentä ruokitua nälkäistä suuta oletuksella yksi punainen laikku per kärsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti