Tänään joelle päästyä lämpömittari näytti jo +23 °C ja se tarkoitti, että myös paarmat ovat heränneet lentämään. Niistä olikin sitten muutama kymmenen havaintoa jo leirissä. Niiden lisäksi toki oli normaalit hyttysparvet jo odottamassa tulijaa. Paarmat huomasi myös poroista, jotka välillä intoutuivat juoksentelmaan ilman näkyvää syytä.
Olen pari vuotta sitten testannut helteellä, että iso paarma pystyy lentämään 40 km/h auton rinnalla. Siitä kun kiihdytti, niin ne jäivät kyydistä. Tähän voisi vielä lisätä, että vastaavalla empiirisellä havainnoinnilla olen huomannut, että leppäkerttu pysyy vielä 70 km/h vauhdissa konepellillä kiinni.
Tänään kokeilin hieman vaihdella rännin kaltevuutta ja veden määrää, josta huomasinkin, että rihloissa on yksi pieni korjattava kohta. Kun ne nyt olivat kiinni, niin sopivan asetelman löydettyäni jatkoin kuitenkin rännittämistä muutaman tunnin verran.
Seulapesurin kanssa tuli vain pieniä kommelluksia. Olen lisännyt siihen peltilevyjä, joilla suuttimesta virtaama vesi saadaan jaettua laajemmaksi viuhkaksi, koska se pesee laajemmalta osalta kiviä. Kun sitten reunalla katselin sitä ja koitin säätää suutinta kohdalleen, niin kuinka ollakaan, montun reuna petti ja horjahdin siitä alas. Onneksi matka oli lyhyt ja mitään ihmeempää siitä ei sinällään tullut. Kuitenkin tönäsin lapiota sen verran, että se kallistuessaan osui suuttimen ohjainpeltiin ja käänsi sen suoraan kohti. Kun pumppu tuottaa satakunta litraa minuutissa vettä, niin väistämiseen kuluvassa muutamassa sekunnissa jo saa suuttimesta päälleen sen verran jokivettä, että sitä kuivatellessa meneekin hetken verran. Onneksi jokivesi on jo lämmennyt yli kymmenasteiseksi. Märkää se silti on.
Sain lopulta rännillisen vaskattua ja tulihan niitä hippuja jokunen, vaikka kovin pientä taas. Käsitelty hiekkamäärä oli tosin pieni, joten suhteessa siihen saalis oli ihan normaalin mukainen. Sain kuitenkin rihlat nyt mukaan leiriin, että voin niitä huomenna viritellä.
Illasta alkoikin sitten ukkosrintama lähestyä ja kyllähän se jyrisikin. Tuohon Kaunispäälle kun ukkonen tulee, niin se myös kuuluu. Oikeastaan se ei varsinaisesti enää jyrise, vaan salaman osuessa parin sadan metrin päähän tunturiin kuuluu enää vain iso PUM ja sitten vähän murinaa, jonka jälkeen voi alkaa odottelemaan valojen palautumista.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti