Eilen satoi sen verran, että päätin sitten lähteä vain kiertoajelulle. Lyhyt reitti oli Utsjoelle, sieltä Nuorgamiin ja Näätämön kautta takaisin. Tuosta tuli muutaman sadan kilometrin lenkki, jonka aikana ensin ajettiin sateen edellä karkuun, kunnes palattiin takaisin sateen jälkipuolen kauniiseen ja valoisaan poutakeliin.
Reissun jälkeen tuli karu havainto: yksi avainnippu puuttui. Se ei ollut vakituisessa säilytyspaikassa ja nopea läpikäynti selvitti, että missään taskussa se ei ollut, eikä myöskään pudonnut lattialle tai autoon. Hieman siinä nukkumaanmennessä piti kerrata tapahtumia, missä olen avainta käyttänyt viimeksi ja mitä sen jälkeen tapahtui. Onneksi sen verran muistista pystyin palauttamaan tapahtumia, että noin 30 km alueella olen vain liikkunut. Silti ...
Aamulla sitten oli hyvä hetki miettiä, että missä järjestyksessä paikkoja voisi kierrellä. Ensin piti haravoida leiripaikka, vieläpä pariinkin kertaan. Eipä sitä siellä ollut. Seuraavaksi pari muutakin leiriä, jossa tuli käytyä, eikä sitä löytynyt. Kioskilla ja sille menevä reitti toi saman lopputuloksen.
Tänään illalla yritin miettiä tarkemmin, mitä kaikkea tuli tehtyä. Epäilin hetken, että pitää tehdä rikospaikkatutkimus ja käydä millimetrin tarkkuudella koko auto läpi, tai sitten nostaa ja ravistella sitä pressun päällä kaikkien irto-osien löytämiseksi. Lopulta yksi asia tuli mieleeni: jos avaimet olisi olleet rintataskussa, niin ne voisi olla pudonneet yhdessä kumarruksessa, kun etsin pakista työkaluja. Pikaisesti vaatteita habituksen peitteeksi ja tarkastamaan ja kas - siellä työkalupakissahan ne avaimet olivatkin. Täytyy myöntää, että oli huomattavasti hauskempi saunoa tuon päälle.
Huomenissa onkin sitten mentävä aamusta vaskaamaan loput jääneistä hiekoista. Tarvii katsoa, josko jotain vielä siitä löytyisi. Sitten voikin taas jatkaa kaivamista eteenpäin.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti