Seula

Tänään alkoi tuntua ensimmäistä kertaa, että ollaan kesälomalla. Reilun neljän tunnin unien jälkeen oli kello 05 herätessä virtaa akussa 110%, ja niinpä aamu alkoikin varsin vauhdikkaasti aamukahvilla ja juustorieskalla. Virkeyttä riitti niin, että vasta aamu-tv:tä katsellessa ja pasianssia pelatessa tuli uudelleen uni ja heräsin sitten vasta yhdeksän aikaan, ja sain vasta siinä hetkessä pelin päättymään.
Hyvä olikin levätä, koska päivän ensimmäinen tehtävä valtauksella oli kuljettaa kaikki tarvittavat hilavitkuttimet ja kilkkeet kaivuupaikalle. Pumppu, putket, astiat, letkut ja työkalut piti kantaa suo kiertäen puolisen kilometriä. Muutamalla kerralla ja muutamilla suolla tapahtuneilla melkein mulimisilla siitä selvittiin, mutta sen verran kova homma oli, että parisen minuttia piti ventiloida vähän reippaammin.

Ensimmäisenä piti tietenkin pumppu tarkastaa. Imuletku, paksua muovia oleva viitisen metriä pitkä letku, oli talvisäilytyksessä taittunut niin pahasti litteäksi, että sen avaaminen olikin sitten ongelma. ihan pienellä puristelulla taitteet eivät auenneet, joten siihen piti valjastaa putkitongit. Niillä sai muotoa pyöreäksi, mutta niin kova taite on, että putki meni takaisin lyttyyn. Koitin laitella putkiklemmareita siihen, että saisi vähän muotoa pysymään, mutta eipä sekään juuri auttanut. Huomenna pitää tätä jatkaa vielä.4

Pumppu muuten toimi ihan hyvin. Lähti toisella vedolla käyntiin koko talven säilytyksen jälkeen. Kun ennen sitä oli siemenvesi laitetty pumppuun, niin pian sitten vesi jo virtasi eteenpäin. Lyttyyntynyt imuletku tosin vielä vähän haittasi menoa, joten ihan täyttä virtaamaa siihen ei saatu.
Seuraavaksi olikin sitten tauon paikka, ja se vietettiin kioskilla keittolounaalla. Siinä sitä tuli tankattua makkarakeittoa biopolttoaineeksi.

Hetken ruokalevon - ja kadonneen hytyshatun etsimisen - jälkeen voitiinkin sitten jatkaa rakentamista. Hyttyshattu oli nyt oleellinen juttu, koska ympärillä pyöri lämmenneen ja tyynemmän sään vuoksi muutamia kymmeniä (tuhansia) itikoita. Onneksi keli oli sen verran vielä viileä, että kerrospukeutumisella voi estää niiden pistoksia. Sellaisia hormooni-hyttysiä ei vielä ole tullut, että t-paidan ja päälipaidan läpi pistin ylttäisi. Ranteet on sitten avoimemmat, mutta saappaat suojaavat nilkkoja.

Mutta se ränni piti koota. Hyvin se menikin, kunhan vaan sai tasaisen paikan, jolle rännin alla oleva lautatuki saatiin asettumaan. Kun ränni oli asemoitu paikalleen, piti siihen tehdä reiät seulan kiinnikkeitä varten. Kun ne oli tehty, niin vastaavaan kohtaan aluslautaa piti porata reiät. Ikäväkseni sain vasta siinä havaita, että akkuporakoneen toinen akusto on lähestymässä luonnollista käyttöikää. Onneksi toisessa akustossa oli sen verran voimaa, että reiät saatiin tehtyä.

Kun sitten tärinävaimenninkumit oli kiinni ja seulaa nostettiin paikalleen, huomasin tapahtuneen mittavirheen. Olin laskenut, että rännin reunan korkeus olisi 25 cm, mutta se olikin vain 20 cm. Siitä seurasi, että seulan kohta, jonka olisi oltava rännin yläpuolella, olikin laskettua 3 cm sijaan hurjat 8 cm. Seulassa on korokejalat, jotka ovat nyt liian pitkät. Mietin tässä, että pitäisikö seula irroittaa, tuoda leiriin, katkaista korokejaloista 5 cm pois, ja hitsata tulilatta takaisin uuteen korkeuteen. Se ehkä olisi kauden tässä vaiheessa vielä järkevää.

Nyt on kuitenkin päivän tehtävät ohi ja vuorossa on saunomista ja lepäämistä. Nukutaan nyt yön yli ja katsotaan sitten sitä seulan kohtaloa uudelleen.

(Siirretty teksti toisesta blogista.)