Otsikosta saattaa tulla lukijalle vaikka mitä mielleyhtymiä. Itselleni siitä tulee vain mieleen M. A. Nummisen kappale "Amalia menee kumikavaljerinsa kanssa saunaan". Totuus on kuitenkin hieman erilaista.
Ongelma on edelleen se pumpun ja joen väliin tuleva imuletku, joka oli pahasti lytyssä. Paksua muoviletkua kun ei oikein tuossa +5 °C lämpötilassa saa muokattua takaisin pyöreäksi, niin ainoa keino taitaa olla sen lämmittäminen. Siinä muotoiltuvuus palautuu hetkeksi, kunnes taas alle kymmenasteinen jokivesi sen jäähdyttää muotoon.
Nuotiolla mietin sitä lämmittäväni, mutta sen lämmitysvoima ei liene niin hallittavissa, että sitä voisi koittaa. Ajattelin sitten kuumaa vettä käyttää, mutta kun on sentäs lauantai ja saunapäivä, niin otin sen letkun sitten mukaan löylyihin. Siellä me sitten saunottiin ja kyllähän se letkun jännitys siitä laski ja muoto muuttui pyöreämmäksi. Nyt vielä viimeistelyt lattialämmityksen päällä ja huomenna aamupesulla sitä voikin sitten jo jäähdytellä ja toivoa, että pyöreä muoto jää.
Sain vielä seulan tuotua pois joelta. Alapuolen, siis veden virtaussuunnan mukaan alavirran puolella olevan tukijalan pituutta pitää pienentää. Tällä hetkellä se nostaa koko seulaa yli rännin reunan liian aikaisin, joten koko rakennelma on liian korkealla. Jalasta pitää katkaista vaaka-kiinnitysrauta, lyhentää pystytukia, ja hitsata vaakarauta takaisin paikalleen. Siinä on aamupäiväksi pientä näperreltävää, kun ensin saa pelit ja rensselit esiin. Painavin on tietenkin sadan kilon aggregaatti nostaa alas kärryistä.
Nyt on vielä vuorossa pullakahvit. Sitten voisikin miettiä, jaksaisiko sitä poiketa Saariselällä. Paikallisen grillin Rykimähampurilainen on yksi pakollisista tutustumiskohteista joka vuosi.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti