Lunta. Räntää. +1°C. Muutama m/s pohjoistuulta. Siinä oli tämä päivä tiivistettynä iltapäivän tunneille asti.
Aamulla ensimmäistä kertaa ikkunasta katsoessani ensimmäinen havainto oli, että Saariselkä oli lumen peittämä. Seuraavana mieleen tuli, että olinkin kaukaa viisas, kun en ole ottanut autosta jääkrapaa ja lumiharjaa pois. Niille oli tarvetta kello 11 paikkeilla, kun lähdin ajelemaan kohti valtausta. Tiet oli siihen mennessä jo sulaneet märäksi, vaikka auton mittari näytti vielä paria lämpöastetta.
Yksi miellyttävä havinto leirissä oli heti nähtävillä: ei yhtään itikkaa. Seuraava havainto olikin karumpi: ei yhtään kuukkelia. Jostain syystä lähes kaikki lentävät puuttuivat. Myöhemmin joella käydessäni näin kyllä yhden hyttysen ja pari pikkulintua, mutta ei ollut enää västäräkkejä, joita ennen on ollut muutamia yksilöitä.
Sopuleitakaan ei ollut. Joitakin "mörrimöykkjen koloja" oli edelleen olemassa, joihin aikaisemmin sopulit ovat vilahtaneen pakoon, kun olen kulkenut liian läheltä niitä. Vinkuen ja vikisten kuin hännän päälle astuneen kiljaisun saattelemana ne ovat aina vilahtaneet näihin koloihin pakoon, mutta ainuttakaan rapinaa ei ollut enää kuuluvilla.
Saatiin onneksi tänään jotain valmistakin, kun suon yli kulkevaan, leiriin tulevaan letkuun saatiin jatkopalojen ja supistajien avulla puutarhaletku kiinni. Kukkasia sillä ei ole tarkoitus kastella, vaan saada vettä leirin pesupaikalle. Siinä sitä on hyvä puhdistaa kulkupelejä maantien ketunhiekasta, joka tarttuu takiaistakin paremmin auton maalipintaan, ja täyttää jokaista alustan koteloa ja listanväliä. Ketunhiekka on niin pientä hiekkaa ja savea, että hyvin menee pienimpiinkin muoviväleihin.
Kylmä sää pakotti korjaamaan leirissä olevaa vaunua, tai oikeastaan se on vanha työmaakoppi. Sen lämmityslaitteen huolto piti tehdä heti, että sisälämpö saataisiin siedettävälle tasolle. Siedettävä taukopaikka on yksi mukavuuksista, ja sitä parempi mukavuus, jos se on vaikka +15°C lämpöinen.
Ulkona on toki korkea laavupaikka ja siinä tulisija, mutta laavussa ei ole vielä suojaa. Avoin paikka ei paljoa tuulelta suojaa. Varmaan huomenna voisi sen laitella, niin nuotion äärellä voisi sitten myöhemmin viettää aikaa makkaraa paistellen. Ehkä huomenna voisi sen laitella paikalleen, jos siinä käytetty pressu löytyy. Tämä ei ole siis aito turvelaavu, vaan siitä hieman modernimpi versio, joka on helpompi purkaa talveksi talteen.
Tuli toki joellakin käytyä. Vettä näytti olevan sateiden jäljiltä ihan liiaksi asti. Joessa, siinä kaivuupaikan kohdalla, on ollut pohjassa oksa, joka on toiminut vesimittarina. Nyt koko oksaa ei näkynyt, eli joessa olisi sen mukaan vähintään metrin verran vettä, mutta penkasta arvioiden varmaankin 1,2 - 1,4 m on todellinen mitta. Kivi, jolla normaalisti vaskatessani istun, oli nyt kymmenkunta senttimetriä veden pinnan alapuolella. Pitää näemmä siihenkin laitella koroketta.
Kuviakin tuli otettua. Ne ovat tällä kertaa 3D-kuvia, joten tarvit siihen sini-puna-lasit, vaikka sellaiset pahvi-versiot. Osoite kuviin on:
https://picasaweb.google.com/reissuPetri/Lappi20123d
Huomenna on sitten vuorossa kaivuupaikan laitteleminen, jos vain sää on siihen riittävän kuiva. Siitä lisää ensi kerralla.
(Siirretty teksti toisesta blogista.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti