Ehdottomasti ensimmäiseksi pitää sanoa, että on meillä hyvä lasinpuhaltaja. Näin automaation ja koneellisen tuotannon aikana on miellyttävää katsella, miten käsityön ammattilainen toimii, ja kuitenkaan mikään kone ei pysty yltämään siihen näkemykseen ja ymmärrykseen, joka käsityöläisellä on. Koneet eivät pysty pohtimaan, miten pisteestä A päästään pisteeseen B luovuutta käyttäen - harjaantunut silmä näkee sen heti. Nostaisisin hattua, jos sellainen olisi nyt päässä.
Uusi muotti oli nyt käytössä ensimmäistä kertaa ja alustavasti se näyttäisi toimivan. Muotin lisäksi olli käytössä esilämmitys, eli tavallinen sähkölevy.
Ensin valmistelin kullan muottiin. Muuttuminen vesiväripensselisedäksi auttoi, kun pienellä pensselillä sai kultahiekan muotin uurteisiin kuvioon. Muotti laitettiin keittolevylle noin viideksitoista minuutiksi lämpiämään, jona aikana muotti kullan kanssa saavutti varmaan parin sadan asteen lämpötilan. Kun sitten lasiin otettiin muotista kultaa, niin lähes kaikki tarttuivat kiinni ja kuvio onnistui erittäin hyvin. Esilämmitys on päivän sana ja avain.
Tuli sitten kokeiltua, miten kuvio onnistuu muotissa väriaineesta. Sen verran muovasin kuvaa, että leijonan kruunuksi asetin kultahipun. Lämmitys oli tässäkin avainsana ja lopputulos sen mukainen.
Kappaleet ovat ensi yön kyylääntymässä, joten kuvia niistä saan vasta sitten. Yritän jonkin kuvan ottaa ja laittaa myös nähtäväksi, tai ainakin linkit niihin sitten.
Nälkä kasvaa syödessä ja niinpä nyt on seuraava työmenetelmä suunnitteilla. Siitä llisää myöhemmin, kun hieman ensin testaan paria jippoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti