Toinen vaihe kultakuvioinnissa alkoi tänään. Aikanaan koitin tehdä paperista mallia, sabloonaa, jolla voisi kultahiekan kuvioida helpommin. Pahvinkin kuitumaisen ominaisuuden johdosta se ei oikein toimi, ja osittain siksi, että se ei pysy tasasena, sen reunoja ei saa tarvittavan tarkoiksi.
Ohut pelti voisi sen sijaan toimia. Toinen kullankaivaja saikin 0,3 mm paksuista peltiä kerättyä leikkuujätteestä niin, että sellainen 10 cm kanttiinsa oleva pala löytyi tasaista peltiä. Siihen piirsin, tai oikeammin naarmutin, ensin kuviota, jota sitten tussilla vahvistin. Pienet alkureiät strategisiin kohtiin ja sen jälkeen pienoisporaan kierroksia ja jyrsinterällä työstämään kuviota.
Pellistä tehtäessä sabloonaan toki pitää muistaa jättää "yhdelmiä", joilla aukkopaikkojen kohdalle saa jätettyä peltiä sen verran, että kuvio muodostuu oikein. Tuossa pitikin tussitellessa merkitä ne kohda, joista yhdelmät muodostui. Aloitusreikää tehdessä oli sitten helppo merkata leikkuun alku- ja loppupisteen siihen ensin, että osasi pysähtyä oikeassa kohdassa. Nuo kohdat pitää sitten käsivaralla täyttää oikein, kun siihen kultaa laittaa.
Tietenkin vakaa käsi auttaisi tuossa jyrsimisessä. Sain tuossa palan tehtyä malliksi, ja ... niin ... pitää toivoa, että katsojalla on sen verran mielikuvitusta, että "yhdistä pisteet"-tehtävää muistuttavasta kuviosta löytyy alkuperäinen tai vain tarkoitettu kuvio. Onneksi pellinpala on sen verran jäykkää, että se ei taipunut työstettäessä, jolloin kultaa siihen ripotellessa se pysyy tasopintaa vasten.
Saapas nähdä, mitä tuosta tulee. Nyt on tauon paikka, työstäminen "jatkuu seuraavassa numerossa".
PS: Kuviakin on otettu, niitä tulee, kunhan jotain valmista saadaan aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti