25.6.2015

Toipumispäivä

Matka meni suhteellisen mukavasti. Peräkärryn kanssa matkaan menee enemmän aikaa, ja niin kuin laskeskelin, niin perillä oltiin tänään siinä yhden jälkeen yöllä. Vettä satoi melkein koko matkan, mutta Sodankylän jälkeen muutama kymmenen kilometriä oli aivan selkeää ja kuivaa tietä. Toisaalta Jyväskylä - Oulu -välillä satoi pari kertaa kuin kahdesta saavista kaatamalla.

Perille kuitenkin päästiin, ja tarkoitus oli olla muutama tunti unessa leirissä olevassa vaunussa. Muutaman minuutin kuluttua joku ampiainen lenteli kuitenkin korvan ohi, koskapa sellainen oli alkanut tehdä omaa pesää meidän vaunuun. Tämän vuoksi oli sitten pakko vetäytyä takaisin autoon nukkumaan loput nelisen tuntia. Autossa nukkuminen ei ole oikein niitä parhaimpia lepohetkiä, joskin sateelta se suojasi, sillä lähes koko yön satoi vettä.

Onneksi sain aamulla vuokrakämpän avaimet ja pääsinkin majoittumaan tavaroineni. Sen jälkeen olikin mukavaa ottaa tunnin tirsat ja palata leiriin vähän valokuvaamaan.

Ilmassa olikin selvästi menneitä vuosia enemmän lentävää, joten ensimmäinen tehtävä oli laittaa tämä päälle, ja vasta sitten jatkaa ampiaispesän kanssa:

Tehtäviäni valvoi jälleen tämä lintu, joka lenteli aina läheiseen puuhun piipittämään ja katsomaan tehtävän etenemistä.

Olen saanut kukka-haasteen, jossa pitää kuvata kolme kukkaa kolmena päivänä .. vai oliko se kukka kolmena päivänä .. No, miten vain, tässä näitä kukkakuvia sitten on:



Tässä viimeisessä on jotain jännää. Antaisin tälle kukalle nimen "glitterikukka", jos sillä ei olisi jo jotain parempaa keksittynä. Näissä terälehdissä näyttää olevan jotain, mikä selvästi kiiltää pistemäisenä.

Valitettavasti tämä on jo ehtinyt kukkia, mutta silti katajanmarja on aina kuvaamisen arvoinen:

On olemassa sanonta "mihin puu kaatuu, siihen se maatuu". Tämä on myös eräiden elämänkatsomuksienkin perusideoissa. Olen nyt tätä runkoa seuraillut kohta kymmenisen vuotta, ja hyvin se on paikallaan pysytellytkin:

Tämä rungon päällä kasvanut vaikuttaa jotenkin hauraalta .. vähän kuin se olisi ensin mennyt rikki ja sitten osista liimailtu kasaan:

Palatessa leiriin jäin katsomaan erästä maassa olevaa koivunoksaa. Ensimmäisenä siinä kiinnitti huomiota tämä - mikä se sitten lieneekään. Minusta se näytti ensin siltä, kuin siihen olisi pudonnut pala valkosuklaajäätelöä:

Sen vieressä oli tällaista, mitä ei muualta siitä löytynyt:

Eilen tuli valvottua ja ajettua lähes 17 tuntia taukoineen. Pitääpä mennä nukkumaan univelkaa pois, ja huomenna katsoa sitten säätä, josko sitä ränniä alkaisi kokoamaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti