Tervaa

Kahden päivän tervanteko saatiin tänään valmiiksi. Eilen tynnyri ladattiin valmiiksi ja tänään tehtiin varsinainen poltto.

Tervaa ei varsinaisesti "polteta", vaan sitä saadaan tervaksista puuta kuumentamalla. Menetelmää sanotaan kuivatislaamiseksi, mutta tarkempi ilmaus on pyrolyysi. Siinä ainetta kuumennetaan ilman palamista, jolloin isot molekyylit pilkkoontuvat ja siitä muodostuva ja kuumuudessa notkeentuva terva valutetaan ulos keruualtaaseen.

Tervamiilussa, eli siinä perinteisessä maahaudassa tehtävässä poltossa, on mukana poltettavaa puuta. Siinä estetään hapen pääsyä palamiseen, jossa myös tervapuut palavat jossain määrin. Käyttämässämme tynnyripoltossa tervaksiset puut ovat tynnyrin sisällä, ja sitä kuumennetaan ulkoapäin.

Kaikki siis alkaa siitä, että ensin tervaksiset puut pienennetään sopivaan kokoon. Tässä käytetään tervaskantoja, joita pilkotaan hydraulisella giljotiinilla:

Pilkotuissa puissa on enemmän pintaa, jonka kautta terva pääsee ulos, ja niiden latominen tynnyriin on helpompaa. Lisäksi ne saadaan tiiviimmin, jolloin samalla kertaa voidaan tehdä isompi erä kerralla. Toki astiaan pitää jättää ilmatilaa, koska kaasuuntumiselle pitää myös olla tilaa:

Kun tynnyri on sopivan tynnyri on saatu täyteen tervaksista, pitää luukku tiivistää. Koska siinä lämpötila on suhteellisen kova, siinä pitää käyttää palamatonta eristettä:

Lopulta kansi nostetaan paikalleen ja pultataan tiiviisti kiinni, ettei luukusta pääse hapekasta ilmaa sisälle:

Lopulta voidaan tehdä pieni esilämmitys, jolla nähdään kannen tiiveys. Jos tässä vaiheessa vielä vuotoa löytyy, niin tynnyri ei ole vielä liian kuuma korjailuun:

Seuraavana päivänä aloitetaan varsinainen poltto. Se aloitetaan ensin lämmittämällä tynnyriä noin 200 °C lämpöön parin-kolmen tunnin ajaksi:

Tuona aikana puusta irtoaa kosteus ja tervaan kuulumattomia liuottimia, kuten asetoni ja tärpätti. Niillä on matala kiehumispiste, joten ne poistuvat ensin tynnyristä.

Tynnyristä kaikki tulee pois vain yhtä, sen alaosasta lähtevää putkea pitkin. Sitä kautta poistuu kaikki kaasut ja niiden mukana myös terva:

Tynnyrissä on pieni paine kaasujen laajentumisesta, mutta se on varsin pieni: se on jopa pienempi kuin mitä auton renkaassa normaalisti käytetään.

Kaasu lähtee tynnyristä tässä vaiheessa vielä noin 200 °C lämpöisenä, mutta kuljettuaan muutaman metrin verran kaasu jäähtyy ja on lopulta putkesta tullessa noin 100 - 150 °C. Kaasu ohjataan keruuastiaan, jossa terva jäähtyy ja tiivistyy nesteeksi, kun taas muut kaasut - lähinnä vesihöyry ja hiilioksidit - vapautuvat ilmaan:

Terva lopulta tiivistyy astiaan ja voidaan kauhoa melko juoksevana nesteenä pois selkiytymään:

Kun terva on jäähtynyt hieman, se voidaan lopulta kaataa kanistereihin sen mukana, miten monta litraa asiakas haluaa.

Noin kolmen - neljän tunnin polton jälkeen lämmitystä lisätään niin, että tynnyrin lämpö nousee 400 - 450 °C asti. Tällöin tervan tulo nousee selvästi, ja koska vesi ja tärpätti on poistunut siitä, niin tuleva terva on hyvää luonnon tuotetta:

Kaikkiaan poltto kestää 10 - 12 tuntia, ja sinä aikana puolentoista kuution tervakannoista saadaan viitisen kymmentä litraa tervaa. Jonkin verran enemmänkin tulisi, mutta lämmitykseen käytettävä puumäärä kasvaa, joten kulut nousevat ja toimina ei enää ole kannattavaa.

Tervaa voi sitten käyttää melkein mihin vain. Terva on parhaimpia puunsuoja-aineita, ja luonnonterva kuivuu muita öljytuotteisiin verrattuna nopeammin. Itse käytän tervaa pulteissa, koska se toimii kuin kierreliima, mutta koska se estää ruostumisen, niin pultit saa vielä auki ja irti helpolla.

Niin, ja toki tuosta tulee vielä niitä tervahiiliä. Ne saa tynnyristä vasta parin päivän päästä, kun se ensin jäähtyy. Tervahiilillekin löytyy käyttöä: ne hehkuvat tavallisia grillihiiliä kuumempana, joten sepät käyttävät niitä mielellään.

Ja tietenkin hiilet antavat tavalliseenkin grillaukseen oman aromin, kun niitä kourallisen musertaa kuumien hiilien päälle. Siitä tulee miellyttävä tuoksu ympäristöön, ja lopuksi vielä tämä luonnon tuote auttaa vielä yhdellä tavalla: tervan tuoksu on yksi parhaimmista ekologisista ja toimivista hyttyskarkottimista.

On se monipuolinen ja ehdottomasti aito luonnon tuote!

Toipumispäivä

Matka meni suhteellisen mukavasti. Peräkärryn kanssa matkaan menee enemmän aikaa, ja niin kuin laskeskelin, niin perillä oltiin tänään siinä yhden jälkeen yöllä. Vettä satoi melkein koko matkan, mutta Sodankylän jälkeen muutama kymmenen kilometriä oli aivan selkeää ja kuivaa tietä. Toisaalta Jyväskylä - Oulu -välillä satoi pari kertaa kuin kahdesta saavista kaatamalla.

Perille kuitenkin päästiin, ja tarkoitus oli olla muutama tunti unessa leirissä olevassa vaunussa. Muutaman minuutin kuluttua joku ampiainen lenteli kuitenkin korvan ohi, koskapa sellainen oli alkanut tehdä omaa pesää meidän vaunuun. Tämän vuoksi oli sitten pakko vetäytyä takaisin autoon nukkumaan loput nelisen tuntia. Autossa nukkuminen ei ole oikein niitä parhaimpia lepohetkiä, joskin sateelta se suojasi, sillä lähes koko yön satoi vettä.

Onneksi sain aamulla vuokrakämpän avaimet ja pääsinkin majoittumaan tavaroineni. Sen jälkeen olikin mukavaa ottaa tunnin tirsat ja palata leiriin vähän valokuvaamaan.

Ilmassa olikin selvästi menneitä vuosia enemmän lentävää, joten ensimmäinen tehtävä oli laittaa tämä päälle, ja vasta sitten jatkaa ampiaispesän kanssa:

Tehtäviäni valvoi jälleen tämä lintu, joka lenteli aina läheiseen puuhun piipittämään ja katsomaan tehtävän etenemistä.

Olen saanut kukka-haasteen, jossa pitää kuvata kolme kukkaa kolmena päivänä .. vai oliko se kukka kolmena päivänä .. No, miten vain, tässä näitä kukkakuvia sitten on:

Tässä viimeisessä on jotain jännää. Antaisin tälle kukalle nimen "glitterikukka", jos sillä ei olisi jo jotain parempaa keksittynä. Näissä terälehdissä näyttää olevan jotain, mikä selvästi kiiltää pistemäisenä.

Valitettavasti tämä on jo ehtinyt kukkia, mutta silti katajanmarja on aina kuvaamisen arvoinen:

On olemassa sanonta "mihin puu kaatuu, siihen se maatuu". Tämä on myös eräiden elämänkatsomuksienkin perusideoissa. Olen nyt tätä runkoa seuraillut kohta kymmenisen vuotta, ja hyvin se on paikallaan pysytellytkin:

Tämä rungon päällä kasvanut vaikuttaa jotenkin hauraalta .. vähän kuin se olisi ensin mennyt rikki ja sitten osista liimailtu kasaan:

Palatessa leiriin jäin katsomaan erästä maassa olevaa koivunoksaa. Ensimmäisenä siinä kiinnitti huomiota tämä - mikä se sitten lieneekään. Minusta se näytti ensin siltä, kuin siihen olisi pudonnut pala valkosuklaajäätelöä:

Sen vieressä oli tällaista, mitä ei muualta siitä löytynyt:

Eilen tuli valvottua ja ajettua lähes 17 tuntia taukoineen. Pitääpä mennä nukkumaan univelkaa pois, ja huomenna katsoa sitten säätä, josko sitä ränniä alkaisi kokoamaan.

Loput pakkaukset

Tänään oli sitten loppujen varusteiden pakkauksien vuoro. Vaatteet ja jalkineet on nyt viimeinkin kyydissä. Enää puuttuu vain kamera ja kannettava.

Tuli tuossa pakkaamisessa mieleen matkalaukku ja siitä pieni knoppi: pyörillä varustettu matkalaukku keksittiin vasta kuulennon jälkeen. US patentti 3653474 koskien vetoaisallista ja pyörillä varustettua matkalaukkua on jätetty vasta 14.2.1970 (Linkki patenttihakemukseen).

Laivaa on taas lastattu

Tästä se taas alkaa, tämän vuoden Lapin loma. Ja toki pitää sitä kultaakin taas koittaa kaivaa.

Pakkasin juuri peräkärryä, ja ihan sitä perustavaraa taas mukaan: pumppu, lapio, kuokka, vesiletkua ja tyhjiä kanistereita, joiden merkitys selviää lukijoille myöhemmin.

Etuseulaan oli suunnitteilla pieni muutos, mutta se nyt jää ensi vuoteen. Tällä vanhalla pärjätään vielä tämä vuosi hyvinkin, vaikka tähän ei tullut nyt sitä kippiä rakennetuksi. Ensi vuonna on sitten puolikaarenmuotoinen verkko-pohja, jossa on saranointi kivien poisheittämiseksi.

Pientä paniikkia herätti vain puuttuvien 2" tiivisteiden katoaminen. Muistan nähneeni ne jossain jotain siivoillessani viime talvena, ja nyt täydellinen muistin kadottaminen, kun niitä piti etsiä. Jostain syystä kahden tuuman tiivisteitä ei niin vain valmiina löydä. Muutama vuosi sitten piti hankkia 2 mm kumimattoa ja leikata siitä renkaita tiivisteeksi. Mattoa taitaa olla vieläkin autossa parin tiivisteen askartelun verran.

Putkikierteet menevät ihan ok putkiteipillä, mutta esimerkiksi palloventtiilien kohdalla tarvitaan kumitiivistettä. Siinä kohtaa ei pelkällä teipillä pärjää.

Muutenkin tuntuu, että mustia 2" putkiosia on aika harvassa. Messinkistä löytyy, mutta hinta pompsahtaa hyvinkin kolminkertaiseksi. Täydellinen yllätys olikin, kun läheisestä autotarvikeliikeketjusta löytyi 2" palloventtiileitä lähes parilla kympillä, kun putkiliike haluaa siitä vastikkeeksi yli nelinkertaisen hinnan. Vaikka kyseinen autotarvikkeitakin myyvän ketjun nimeä pidetään pienenä kirosanana, niin tässä kohtaa se onkin pieni siunaus lompakolle.

Huomenna on pakkausvuorossa vaatteet ja pienet tarvikkeet. Sitten vain kokka kohti pohjoista ja tavoitteena yöttömän yön taivaanranta.