On se vaan jotenkin kummallista. Että jet lag tulee myös liikumisesta etelästä pohjoiseenpäin. Lyhyet kymmenen tunnin yöunet ja päivällä kolmen tunnin päikkärit piti ottaa, että alkaa kehon vuorokausi olemaan jotenkin kohdillaan kellon kanssa.
Montulla kaikki näytti olevan paikoillaan, kuten kuvasta näkyy. Tulva ei ole vienyt mitään oleellista mennessään.
Lämpötilan noustessa hellerajaan sen mukana tulee myös muita sivuvaikutuksia. Hikoilu on niistä yksi, jonka vielä jotenkin sietää. Toinen on sitten nämä paarmat, joiden parvi on kärsivällisesti talven odotellut paikalle saapuvia etelän syöttejä. Niitä oli nytkin jotain viitisentoista kuutiometrissä ympärillä pörräämässä ja lounasta etsimässä. Siksi tämä päivä menikin vain paikkoja tarkastellessa, että kaikki on edelleen kutakuinkin tallessa. Sopivasti riitti intoa vielä vähän siivoilla paikkoja, että saa tarpeettomat tavarat kuljetettua ajallaan pois.
Ja samalla tuli mieleeni, miten edellisen blogikirjoituksen "ei sitä ihminen tiedä" aihe liittyi tähän. Ei sitä ihminen meinaan tiedä, mitä kaikkea on unohtanut. Luulin, että olisin jättänyt imuputken laitteiden kanssa talvehtimaan, mutta ei. Varastossani oleva letku on juuri se imuletku, eikä se ylijäämäpala. Niinpä sen vuoksi huomenna on vuorossa käynti Ivalossa etsimässä 2" imuletkua. Kokonaistaloudellisesti se on edullisempi, kuin lähteä ajamaan reippaat parituhatta kilometriä sen imuletkun vuoksi.
Ennusteen mukaan noin viikon päästä tämä helle hellittää, ja sitten lämpötila painuu sinne parinkympin tietämille ja vähän allekin. Siihen asti pitää vain kärvistellä. Onneksi on majoitus on hyvä, niin voi vaikka siihen asti maata pehmeällä lakanoiden välissä.
Lomaahan tämä on, eikä vakavaa kullankaivuuta.
Vitsi vitsi :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti